Sivut

torstai 30. joulukuuta 2010

Herkut kortilla

Pakkaset sen kun kiristyvät ja ulos ei ole juuri viitsinyt nenäänsä pistää moneen päivään. Hiukan heikolta näyttävät sääennusteet myös vuodenvaihteen osalta. Tarkoitus kun oli isommalla sakilla juhlistaa uutta vuotta Levillä hiihtäen ja lasketellen. Kaunishan kuurainen luonto toki on. Ja se valo, sen pienen hetken kun siitä täällä kaamoksen keskellä saadaan nauttia, suorastaan lumoaa.




Tänä jouluna törmäsin hauskaan uuteen tuttavuuteen. Isäni sai nimittäin ruotsalaiselta tuttavaltaan joulutervehdyksenä Delicard -herkkulahjakortin.


Kortin yhdeksän herkkupalan valikoimasta saa valita kaksi mieleistään ja tilausken voi tehdä joko internetissä tai erillisellä tilauskortilla postitse. Herkut luvataan toimittaa kylmäpakkauksessa kotiovellemme, joskin tuo kyseinen kortti näyttää pätevän vain Ruotsissa. Rajallahan tässä ollaan, mutta voisin silti ottaa selvää, olisiko mahdollista saada herkkulahja lunastettua Suomen puolelta, niin saisi sen sitten luvatusti kotiin toimitettuna.


Valittavana kortilla oli muun muassa parmesan-juustoa, graavilohta, ankanrintaa, siian mätiä ja suklaata. Nam! Tässäpä lahjaidea minun makuuni! ;)

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Suklaafondant ja vaniljajäätelö

Niin kauan kuin muistan, on perheemme jouluateria noudatellut perinteistä kaavaa. Äitini aloittaa jouluun valmistatumisen jo hyvissä ajoin. Ensiksi valmistuvat lanttu- ja porkkanalaatikot pakkaseen odottamaan. Sitten ovat vuorossa piparit, kuivakakut ja pullat. Torttujakin tulee leivottua pitkin kuuta. Kalat hän graavaa itse. Kotikaljakin on laitettava käymään ja Karjalan paisti uuniin hautumaan. Siivottava ja pyykättäväkin on. Somistettava tupa. Vaikka touhua riittää, äidilleni ei joulu tulisi ilman. Jouluaattoiltana kun saa tyytyväisin mielin istahtaa valmiiseen, itse laitettuja, perinteisiä jouluherkkuja notkuvaan ruokapöytään.

Kinkku, jonka on tietysti oltava valtava, on perinteisesti ollut isäni urakka. Joskin tänä vuonna minä jä äitini jouduimme ottamaan osaa operaatioon, ja tyrimme tietysti änkemällä kinkun väärin päin, rasvapuoli alaspäin uuniin. Ja mikä haloo siitä nousikaan. Mutta minkäs teet, pistä nainen kinkunpaistoon, ja mene itse perässä..!

Kotoisten ja rakkaiden jouluruokien ohella joulumme makumaailman ainoa villi kortti (tai ainakin vuosittain vaihtuva) on ollut jälkiruoka, jonka toteutuksen olen minä ominut itselleni. Mitään kovin villiä en kuitenkaan innostunut loihtimaan vaan päädyin klassiseen liittoon. Suklaafondant sai seurakseen kotitekoista vaniljajäätelöä ja vadelmacoulista.


Suklaafondatit voi valmistaa paistamista vaille valmiiksi pakastimeen odottamaan. Silloin ne kannattaa nostaa sulamaan tunti, pari ennen uuniinmenoa.

Suklaafondant
Resepti: Valio
100 g voita
1dl sokeria
2 kanamunaa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 rkl kaakaojauhetta
100 g taloussuklaata tai tummaa leivontasuklaata

Ohjeesta valmistuu 8 leivonnaista

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa munat joukkoon yksitellen. Lisää kuivat aineet seoksena. Sulata paloiteltu suklaa mikrossa keskiteholla välillä sekoittaen. Lisää suklaasula taikinaan. Leikkaa leivinpaperista leveähköt suikaleet ja aseta ristiin teflon-muffinivuoan voideltuihin syvennyksiin. Jaa taikina syvennyksiin. Paista 200 asteessa n. 9 min. Fondant saa jäädä keskeltä pehmeän suklaiseksi. Anna jäähtyä hetken aikaa. Nosta ne varoen leivinpaperisuikaleista nostamalla annoslautasille. Tarjoa lämpiminä.

Jäätelö onnistui ihan mukavasti ilman konettakin. Varsinkin, kun ulkona paikkuivat pakkset ja jäädytyksen saattoi hoitaa helposti nakkaamalla jäätelömassan suoraan isossa kattilassa pihalle ja vatkaamalla seosta vajaan tunnin välein, kunnes seos alkoi olla jähmettynytttä. Rakenteesta tuli kyllä jonkin verran kaupan jäätelöä jämäkämpää, mutta hiukan lämminneenä pallojen pyörittely sujui hyvin. Varmasti osittain rakennetta pehmensi jäätelön suurehko kermapitoisuus - mitä enemmän rasvaa, sitä vähemmän vettä muodostamaan jääkiteitä! 

Vaniljajäätelö
7 dl kermamaitoa (taisin käyttää n. 5 dl kermaa ja 2 dl maitoa)
1 vaniljatanko
4 kananmunan keltuaista
1 dl sokeria
2 rkl maissitärkkelystä


Halkaise vaniljatanko ja kaavi siitä siemenet. Kuumenna suurehkossa kattilassa kermamaitoa, vailjatankoa ja vaniljansimeniä hiljalleen sekoitellen, kunnes seos kiehahtaa. Nosta hetkeksi syrjään maustumaan ja peitä kannella. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kulhossa kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi ja lisää lopuksi maissitärkkelys hyvin sekoittaen. Kaada 1/3 kermamaidosta keltuaisvaahtoon koko ajan sekoittaen. Kaada lopulta munaseos takaisin kattilaan lopun kermamaidon joukkoon. Kuumenna varovasti, koko ajan sekoitellen, kunnes seos paksuuntuu. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. 

Kaada jäätelömassa tarvittaessa toiseen astiaan ja nosta pakkaseen jähmettymään. Vatkaa seosta sähkövatkaimella vajaan tunnin välein, jotta isojen jääkiteiden muodostuminen estyy ja jäätelömassaan sekoittuu ilmaa. Tätä varten astian on hyvä olla kookkaan puoleinen, käytännössä niin iso kuin pieneen pakastimeen vain suinkin mahtuu. Kun massa alkaa muistuttaa jäätelöä, jätä jähmettymään pakkaseen muutamaksi tunniksi ennen tarjoilua.

lauantai 25. joulukuuta 2010

Suloista joulua!

Arjen kiireet saavat nyt tauota hetkeksi, joskin tänä vuonna kovin lyhyeksi. Mutta ainakin tänään, joluaattona, saan rauhoittua nauttimaan joulun tunnelmasta, herkuista ja läheisistä ihmisistä ympärilläni. Huomenna jatkan joulunviettoa päivystyspuhelimen kera. Rauhallista joulua teille kaikille!


maanantai 20. joulukuuta 2010

Keitettyä kermaa - Panna cotta

Kermapohjaiset jälkiruuat ovat aina vedonneet minuun. Vaikka ranskalainen crème brûlée pitääkin minun kirjoissani vielä ykkössijaa, hyvänä kakkosena seuraa italialainen kermavanukas panna cotta. Panna cotta on, toisin kuin ranskalaisserkkunsa, helppo valmistaa ja onnistuu aina. Tai sitten se olen vain minä epäluotettavan uunini kera, jonka pitää istua uunin edessä vahtimassa digitaalisen lämpömittarin kera, etteivät uunissa kypsyvät vanukkaat pääse kiehumaan ja kokkaroitumaan. Onneksi panna cottaa ei tarvitse hyydytellä uunissa.

Tänään, joulutouhujen täyttäessä tuvan, kermavanukkaan seurana maistui kesä, yksinkertaisesti vaniljasokerilla ja tuoreella basilikalla maustettu mansikka. Joulupöytäänkin voisi vanukkaan ujuttaa, esimerkiksi glögillä marinoiduilla marjoilla tai hedelmillä silattuna...


Panna cotta
1,5 dl kermaa
1 dl maitoa
0,4 dl sokeria
1/2 vaniljtanko
1 liivatelehti 

Annoksesta riittää 3-4 hengelle, makeanpersouden asteesta riippuen.

Laita liivatelehti kylmään veteen likoamaan. Mittaa kattilaan maito, kerma ja sokeri. Halkaise vaniljatangon puolikas ja raaputa sisältä siemenet. Laita tanko ja siemenet kattilaan ja kiehauta seos. Puristele liivatelehdestä ylimääräinen vesi ja lisää kuuman kerman joukkoon. Kaada seos laseihin ja nosta jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi. Tarjoile haluamasi lisukkeen kera.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Omenapiirakkaa ja happamia pihlajanmarjoja

Reilu kolmisen kuuta sitten sulloin lasipurkkiin pihlajanmarjoja sokeria ja viinaa ja jätin tekeytymään. Nyt oli aika siivilöídä pihlajanmarjat likööristä ja jättää likööri tekeytymään. Ja pitihän sitä likööriä hiukan maistaakin.


Väri oli kolmessa kuukaudessa kehittynyt kirkkaasta kauniin hennon punertavaksi. Tuoksu oli (yllättäen!) raikkaan pihlajanmarjainen. Makeus taittoi mukavasti pihlajanmarjojen happamuutta, mutta kyllä likööristä vielä potkuakin löytyi. Ajan saatossa liköörin maun pitäisi edelleen pehmentyä. Jouluna ajattelin kokeilla, miten likööri toimisi aperitiivina kuohuvan kera.

Ylijäämä pihlajanmarjoille halusin vielä idealistisesti kehitellä jotain hyötykäyttöä. Keittokirjojani selaillessani ja sopivaa reseptiä haeskellessani alkoi mielessäni kypsyä ajatus pihlajanmarjoilla höystetystä omenapiirakasta. Päätin soveltaa Laduréen Sucré -kirjasta löytynyttä piirakkaohjetta. Alkuperäisen ohjeen mukaan piirakkaan olisi käytetty aprikooseja tai kirsikoita.

Piiraasta tuli muuten aivan mainion makuista, mutta kyllä nuo pihlajanmarjat vain olivat vieläkin kovin ärtsyjä! Ensikerralla kippaan siis liköörimarjat vain suosiolla kompostiin ja leivon piiraani ilman omantunnontuskia ja ilman happamia pihlajanmarjoja.


Omena-pihlajanmarjapiiras
Resepti sovellettu kirjasta: Ladurée - Sucré

Työjärjestys
1. Valmista pohjataikina ja nosta kylmään lepäämään.
2. Valmista sillä välin mantelikreemi ja murutaikina
3. Kauli taikina ja asettele se piirakkavuokaan. Nosta kylmään asettumaan.
4. Kuori sillä välin omenat, poista siemenkodat ja leikkaa ohuiksi lohkoiksi.
5. Esipaista piirakkapohja.
6. Täytä, paista ja viimeistele piirakka.

Pâte brisée -piirakkapohja
250 g vehnäjauhoja
125 g voita
1 hyppysellinen suolankukkasuolaa
4 rkl vettä
2 kanamunankeltuaista

1. Siivilöi jauhot kulhoon. Sekoita joukkoon suola. Kuutioi jääkaappikylmä voi. Nypi jauhot ja voi hiekkamaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja keltuaiset ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Pyöritä takina palloksi, kääri tuorekelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään vähintään tunniksi. Taikinan voi hyvin valmistaa jo edellisesnä päivänä, se vain helpottaa kaulimista.

Kauli taikina jauhotetulla työtasolla tai leivinpaperilla n. 2 mm paksuiseksi levyksi ja nosta voideltuun piirakkavuokaan. Pistele taikinan pintaan haarukalla reikiä, jottei takina pullistuisi paistettaessa. Nosta jääkaappiin asettumaan n. tunniksi.

Esilämmitä uuni 170 C -asteeseen. Aseta piirakkataikinan päälle leivinpaperi siten, että se noudattelee piirakkapohjan muotoja. Tätä helpottaa jos ensin rypistät leivinpaperin tiukaksi palloksi ja suoristat sen. Kaada leivinpaperin päälle painoksi esim. kuivattuja herneitä tai papuja. Esipaista piirakkapohjaa n. 20 minuuttia, kunnes pohja saa kevyen kullankeltaisen sävyn. Poista pohjan päältä leivinpaperi herneineen.

Levitä piirakkapohjalle mantelikreemi ja puolet pihlajanmarjoista. Asettelle omenalohkot kauniisti kreemin pinnalle. Ripottele pinnalle loput pihlajanmarjat ja muruseos. Paista piirakkaa vielä 40 - 45 minuuttia. Koristele pistaasipähkinöillä ja tomusokerilla.

Crème d'amandes -mantelikreemi
100 g voita
100 g tomusokeria
100 g mantelijauhetta
10 g maissitärkkelystä
2 kananmunaa
(1 rkl rommia)
30 g pistaasimantelimassaa (käytin mantelimassaa kun pistaasiversiota ei löytynyt)
20 g rouhittuja pistaaseja (säästä 5 g koristeeksi)

Kuutioi voi kulhoon ja lämmitä mikrossa tai vesihauteessa, kunnes voi pehmenee, muttei sula juoksevaksi. Lisää sokeri, mantelijauhe, maissitärkkelys, munat ja rommi yksi kerrallaan ja sekoita huolellisesti jokaisen lisäyksen jälkeen. Lisää lopuksi (pistaasi)mantelimassa ja rouhitut pistaasit.

Pâte sablée croustillante à crumble -murutaikina
40 g voita
40 g vehnäjauhoja
40 g taloussokeria
40 g mantelijauhetta
1 hyppysellinen suolaa

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Kuutioi jääkaappikylmä voi ja nypi se kuiviin ainesiin kunnes seos muistuttaa märkää hiekkaa.

Pinnalle
3 isohkoa hapanta omenaa
1-2 dl pihlajanmarjoja

Kuori omenat ja poista siemenkodat. Leikkaa omenat ohuiksi lohkoiksi.

Punajuurenpunaista

Punajuuri, siis tuore sellainen, on ehdottomasti yksi lempijuureksistani, ja syksyn aikana onkin tullut kokkailtua siitä yhtä jos toista. Punajuuri on taipunut niin risottoon, pestoon kuin ihanan täyteläiseen sosekeittoonkin ja postailen nyt reseptit tänne, etteivät pääse unohtumaan. Mikäli kokemuksesi punajuuresta rajoittuvat lähinnä etikkasäilykkeisiin, suosittelen mitä lämpimimmin antamaan punajuurelle, nimenomaan tuoreelle, sen ehdottomasti ansaitseman uuden tilaisuuden.


Punajuuririsotto
2 keskikokoista punajuurta
oliiviöljyä
1 keskikokoinen sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 ½ dl risottoriisiä
(loraus punaviiniä tai kuivaa valkoviiniä)
balsamiviinietikkaa
reilu1/2 l liha- tai kasvislientä
suolaa ja mustapippuria
yrttejä (esim. timjamia, rosmariinia, persiljaa...)
nokare voita
parmesan -juustoa
(muutama siivu pekonia paahdettuna ja suikaloituna)

Reseptistä valmistuu syötävää kahdelle.

Kuori punajuuret ja suikaloi tai kuutioi ne suhteellisen pieniksi. Lorauta kattilaan oliiviöljyä ja laita punajuuret hautumaan miedolle lämmölle noin kymmeneksi minuutiksi. Laita liemi lämpiämään toiseen kattilaan ja pidä kiehuvan kuumana.

Hienonna sillä välin sipuli ja valkosipulin kynnet. Lisää sipulit kattilaan punajuurten seuraksi ja nosta lämpöä. Kuullottele hetki, kunnes sipulit muuttuvat läpikuultaviksi, mutta eivät ruskistu. Lisää nyt kattilaan riisi. Kuullottele, kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Jos kaapistasi sattuu löytymään avattu pullo sopivaa viiniä, voit lorauttaa sitä noin desin verran kattilaan tässä vaiheessa. Lisää myös parin ruokalusikallisen verran balsamiviinietikkaa. Anna poreilla ja hautua hetki kokoajan sekoitellen.

Kun neste alkaa olla imeytynyt, lisää reilu loraus lientä ja jatka hauduttelua rauhallisesti sekoitellen. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää lientä aina, kun edellinen lisäys alkaa olla imeytynyt kunnes riisi on kypsää al dente eli vielä mukavan napakkaa. Risotto saa jäädä aavistuksen löysäksi, mutta ei vetiseksi. Lisää kypsennyksen loppuvaiheessa yrtit ja avan lopuksi raastettua parmesan -juustoa sekä nokare voita makua antamaan. Tarjoile parmesan -raasteen tai -lastujen ja hyvän leivän kera. Halutessasi voit silputa ja paahtaa pari siivua pekonia risoton höysteeksi.



Punajuurikeitto
500 g punajuuria
1 isohko peruna
1- 2 kynttä valkosipulia
oliiviöljyä
1/4 dl viinietikkaa
n. 1 l kasvis- tai kanalientä
mustapippuria
suolaa
1 laakerinlehti
1 tl timjamia
(2 dl kermaa tai esim. sinihomejuustoa)

Annos riittää neljälle.

Kuori ja kuutioi juurekset, hienonna valkosipuli. Kuullottele vihanneksia suuressa kattilassa oliiviöljyssä muutaman minuutin ajan sekoitellen. Lisää viinietikka, punaista tai valkoista, ja anna
haihtua. Lisää lientä siten, että kasvikset peittyvät. Lisää mausteet ja yrit ja keittele, kunnes juurekset pehmenevät. Poimi laakerinlehti, ja mikäli käytät kokonaisia, mustapippurit ketoksesta ja soseuta. Lisää tarvittaessa lientä jos keitto on kovin sakeaa ja lopuksi halutessasi kerma tai sinihomejuusto murustettuna. Kuumenna kiehuvan kuumaksi. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita ja tarjoile hyvän leivän kera.



Punajuuripeston ohje löytyi aikoinaan Helsingin sanomien ruokaliitteestä. Jotenkin pesto jäi kaipaamaan potkua, mutta  vaikka lisäilin hiukan mausteiden ja sitruunamehun määrää en vieläkään ollut aivan tyytyväinen lopputulokseen. Jotakin reseptistä vielä puuttuu, vaikka en keksinytkään mitä. Mukava idea kumminkin. Pitää palailla asiaan, kun seuraavan kerran käyn punajuuren kimppuun...


Punajuuripesto
Respti: Helsingin sanomat
250 g punajuuria
1/2-3/4 dl oliiviöljyä
1/2 dl parmesaanijuustoa
1/2 dl pinjansiemeniä tai kuorittuja manteleita
1 valkosipulin kynsi
1 tl sitruunamehua
1/2 tl suolaa
mustapippuria

Pese punajuuret ja keitä vedessä kypsiksi. Kuori lämpiminä.

Kuori valkosipulin kynsi. Pilko punajuuret. Laita peston ainekset monitoimikoneeseen ja hienonna niin, että rakenne jää hieman karkeaksi. Tarjoa keitettyyn pastaan sekoitettuna.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Onnea uuteen kotiin - Devil's Food Cake in Disguise

Näitä tupareita odotettiin pitkään ja hartaasti, ja valmistuihan se remontti viimein. Onnea uuteen kotiin E ja A! Ikävä kyllä uutuuttaan hohtavan asunnon sijaan minulla on kuvia vain leipomastani kakusta. :)



Kaiken tuon sokerisen alla piilottelee tumma Devil's Food Cake -kakkupohja ja vaahtokarkkimaisen kuohkea Seven-Minute Frosting -kuorrutus.




Devil's Food ohje on sama, kuin kesäisissä minikuppikakuissa käyttämäni Magnolia Bakeryn resepti. Täytereseptin, joka on peräisin samasta kirjasta kuin kakkukin, joudun lisäämään myöhemmin sillä kirja on tällä hetkellä Oulussa ja minä joululoman vietossa Lapissa.


Devil's Food Cake
Resepti kirjasta: More from Magnolia - Allysa Torey
7,2 dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
1 ½ tl ruokasoodaa
3/4 tl suolaa
170 g voita (tai yhteensä 320 g, mikäli korvaat suklaan)
4,8 dl tiiviisti pakattua vaaleanruskeaa sokeria
3 suurta kananmunaa (à jenkkimittojen mukaan n. 60g)
255 g makeuttamatonta suklaata (ks. vinkki korvaamisesta)
4,8 dl maitoa
1 ½ tl vaniljauutetta (tai n. 1 rkl vaniljasokeria)

Esilämmitä uuni 175 C asteeseen. Voitele ja jauhota kolme halkaisijaltaan 23 cm:n kakkuvuokaa. Tämä maksaa vaivan, mikäli et halua joutua ongelmiin kakkua kuorruttaessasi. Mikäli näet leivot kakun yhdessä suuressa vuoassa ja viipaloit kakkupojan kolmeen osaan, prosessissa väistämättä syntyvät muruset sekoittuvat tahmaiseen kuorrutteeseen sitä levitettäessä ja pinnasta tullee ruma. Mikäli taas peität kuorrutteenkin vielä sokerimassalla, murut jäävät piiloon, eikä niillä ole mitään merkitystä.

Siivilöi pienehköön kulhoon jauhot, leivinjauhe, sooda ja suola (sekä kaakojauhe, mikäli korvaat sillä suklaan, ja vaniljasokeri, mikäli et käytä uutetta). Nosta syrjään odottamaan.

Vaahdota voita suuressa kulhossa kunnes sen rakenne siliää. Lisää sokeri ja jatka vaahdottamista, kunnes saat aikaan kuohkean vaahdon, sähkövaitkaimella noin 3 minuuttia. Lisää keltuaiset ja vatkaa hyvin. Lisää kuivat aineet kolmessa erässä vuorotellen maidon ja vaniljauutteen kanssa. Sekoita huolellisesti jokaisen lisäyksen jälkeen, kunnes ainekset ovat hyvin sekoittuneet, mutta varo sekoittamasta liikaa. Vatkaa valkuaiset erillisessä kulhossa pehmeäksi vaahdoksi ja kääntele varovaisesti taikinan joukkoon.

Kaada taikina vuokiin ja paista 30-35 minuuttia. Anna jäähtyä ja kuorruta.



Vinkki: Makeuttamattoman suklaan voi korvata kaakaojauheella ja voilla tai margariinilla. Itse noudatin joy of baking -sivuston ohjetta, jonka mukaan 30 grammaa (1 ounce) makeuttamatonta suklaata korvataan 18 grammalla makeuttamatonta kaakaojauhetta ja 17 grammalla voita tai margariinia. Kokonaisuudessaan grammamääristä tulee hiukan alkuperäistä suklaamäärää suurempia, mutta itselläni ohje toimi kuitenkin hyvin. Reseptin suklaamäärän korvaamiseksi käytetään siis noin 160 g kaakaota ja 150 g voita tai margariinia.

Syntymäpäiväkakkua - Baileys -juustokakku

Eräänä synkkänä syysiltana vietettiin rakkaan ystäväni syntymäpäiviä. Minä tartuin tietysti oivalliseen tekosyyhyn leipoa jotain makeaa. Erilaisia kakkureseptejä selaillessani päädyin kokeilemaan jumalaiseksikin ylistettyä Baileys -juustokakkua. Ah! Täyteohjeen lainasin Pastanjauhajien blogista, pohjaohjeen sovelsin, kun halusin käyttää Digestive -keksien sijaan Dominoita.


Laktoosivammaisena minua on jo pidempään kismittänyt, ettei Suomesta vielä saa vähälaktoosista tai laktoositonta mascarpone -tuorejuustoa. Tavallisilla, cremetiesmillä, tuorejuustoilla kun ei yksinkertaisesti ole mitään jakoa kermaisentäyteläisen italialaisserkkunsa rinnalla. Syykin selvisi kyllä... Muistin nimittäin jossain joskus bonganneeni omatekoisen mascarponen ohjeen. Tuohon juustokakkureseptiin vaadittuun 400 grammaan mascarpone -juustoa upposi kevysesti 7,5 desiä laktoositonta täysrasvaista vispikermaa. Jo on kumma, jos ei tule täyteläístä! ;)


Mascarpone -tuorejuusto
Resepti: Bell'alimento
7,5 dl täysrasvaista kermaa (laktoositon tai vähänlaktoosinen käy)
1,5 rkl (22,5 ml) sitruunamehua

Kuumenna kerma vesihauteessa 87 C -asteiseksi koko ajan sekoitellen. Suosittelen digitaalista lämpömittaria. Kun kerma saavuttaa halutun lämpötilan, lisää sitruunamehu ja sekoita, kunnes kerma paksuuntuu. Kaada kerma kostutetulla sideharsolla vuorattuun lävikköön tai siivilään, joka on asetettu toisen astian päälle. Itse käytin tavallisia vauvan harsovaippoja, jotka taisivat olla nelinkertaista harsokangasta ja astiana kerroskattilaa ja sen lävikköosaa. Peitä kannella tai tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin valumaan 16-24 tunniksi. Tämän jälkeen mascarpone kannattaa siirtää kannelliseen rasiaan säilytystä ajatellen. Tuorejuusto säilyy jääkaapissa muutaman vuorokauden.


Baileys -juustokakku

Pohja
200 g Domino -keksejä
50 g voita

Täyte
Resepti: Pastanjauhantaa
1 dl Baileys -kermalikööriä
400 g mascarpone -tuorejuustoa
2 dl kermaa
160 g tomusokeria
1 vaniljatangon siemenet
3 liivatelehteä

Murskaa keksit hienoksi muruksi. Sulata voi ja lisää se keksimurun joukkoon. Sekoita ja painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle tai jos käytät säädettävää kakkurengasta, suoraan tarjouluastialle. Nosta kylmään jähmettymään hetkeksi.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma pehmeäksi vaahdoksi. Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet kermavaahdon joukkoon. Lisää mascarpone ja tomusokeri ja sekoita. Kuumenna kermalikööri lähes kiehuvaksi. Puristele pehmenneistä liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja sekoita kuumaan likööriin. Anna jäähtyä ja sekoita muihin aineksiin. Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä parin tunnin verran jääkaapissa. Koristele, mikäli näet tarpeelliseksi ja nauti hyvässä seurassa!

Suklaakoristeita varten temperoin 70% tumman suklaan kerroskattilassa vesihauteessa. Tähänkin tarvitaan lämpömittaria. Temperointiohjeet lainasin Kermaruusulta, joskin viilentämisen suoritin viileähkössä vesihauteessa jatkuvasti suklaata sekoitellen. Liekö tämä kovastikin vääräoppinen tapa, mutta opiskelijaboksini keittokomerosta ei vielä löydy kivitasoja. Temperoidusta suklaasta valmistetut koristeet eivät ole yhtä herkkiä sulamaan kuin temperoimattomasta suklaasta valmistetut, joten pieni säätäminen maksaa tässäkin tapauksessa vaivan. Perhoset pursottelin Kinuskikissan ohjeita säveltäen paperille piirrettyä mallia apuna käyttäen levinpaperille ja jäähdyttelin pakastimessa. Tuota spritsausta saa kyllä vielä vähän harjoitella, yllättävän vaikeaa touhua!

tiistai 14. joulukuuta 2010

Joulun odotusta

Blogissani on viime aikoina ollut kovin hiljaista. Pahoitteluni siis, mikäli joku on juttujani ehtinyt kaivata. Vetoan tietystikin koulu- ja työkiireisiin, vaikkakin kiire mitä suurimmilta osin on ollut itseaiheutettua. Koulukiiret onneksi taukosivat hetkeksi, ja nyt saan keksittyä, joululomalle sovittuje töiden ohella luonnolisestikin, joulun odotteluun. Tieni villiin pohjolaan, kotipaikkakunnalleni, löysin menneenä viikonloppuna. Vaikka Oulussakin lumesta ja pakkasesta on saatu alkutalven aikana nauttia rohki kiitettävästi, joulumieli nousi kieltämättä kummasti napapiirin ylittyessä. Jotain taikaa tässä Lapin joulussa kai sitten on.

Ajattelin seuraavaksi postailla muutamat syksyn varrella leivotut ja kuvatut kakkuset, minkä jälkeen antaudun joulun ja uuden vuoden juhlahumun vietäväksi. Sopii toivoa, että joulun herkuista edes osa ehtii kuvaksi asti ennen kuin tulee syödyksi.. Suloista joulun odotusta!

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Pihlajanmarjoja hyytelössä ja liköörissä

Syyskuun myötä kauniisti punehtuneet pihlajanmarjat ovat alkaneet kiehtoa minua ja jo parin viikon ajan olen katsellut niitä sillä silmällä, ruuanlaittomielessä. Tähän mennessä kokemukseni pihlajanmarjoista ovat rajoittuneet lapsuuden makuelämyksiin - suoraan puusta maistettujen marjojen karvauteen ja kettukarkkien sokeriseen makeuteen. Ja olihan niitä hyvä käyttää ammuksina koiranputken ontosta varresta väsättyyn pyssyyn. :) Nyt hiukan aikuistuttuani ajattelin aloittaa tutustumiseni pihlajanmarjan makuun klassisesti pihlajanmarjahyytelöllä sekä -liköörillä.


Kävin ryöstämässä ystäväni pihapuun...



Marjoja siivotessani innostuin näpsimään kauniista marjoista enemmänkin kuvia...




Jos kohta pihlajanmarjaliköörin tekeytymistä saa odotella useamman kuun ajan, -hyytelöä pääsi maistelemaan jo valmistusvaiheessa. Valtaisa sokerimäärä pyöristää kummasti marjan happamuutta, mutta silti maussa on särmää! Ennen marjojen poimimista voi odottaa ensimmäisiä yöpakkasia, jolloin marjojen maku hieman pehmenee. Marjat voi myös ennnen käyttöä pakastaa, niin kuin itse tein.


Pihlajanmarjahyytelön ohjetta tiirasin paristakin eri lähteestä ja loppujen lopuksi päädyin yhdistelemään paria eri reseptiä, sillä halusin lisätä hyytelöön marjojen kirpeyttä tasoittamaan muutaman kotimaisen omenan.

Pihlajanmarjahyytelö
2 l siivottuja pihlajanmarjoja
4 suurehkoa kotimaista omenaa (vajaa puoli kiloa)
7 dl vettä
n. 1 kg hillosokeria (100g / syntynyt mehudesi)

Syntyvän mehun määrä riippuu marjojen ja omenoiden mehukkuudesta. Itselläni tällä ohjeella syntyin noin 13 dl valmista hyytelöä.

Siivoa pihlajanmarjat. (Pakasta halutessasi.) Lohko omenat, poista siemenkodat ja huonot kohdat. Omenoita ei tarvitse kuoria. Mittaa vesi suureen kattilaan, kiehauta ja lisää pihlajanmarjat sekä omenat. Keitä n. 10 minuuttia. Painele marjoja välillä kauhalla kattilan reunoihin marjojen rakenteen rikkomiseksi. Jos pinnalle syntyy vaahtoa, kuori se varovasti esim reikäkauhalla.

Siivilöi syntynyt mehu. Jos haluat kirkkaampaa hyytelöä, mehun voi siilata vielä kertaalleen esim. sideharson lävitse. Mittaa mehu takaisin pestyyn kattilaan ja kiehauta. Lisää 100 g hillosokeria mehudesiä kohti ja keitä n. 10 minuuttia varovasti sekoitellen. Kuori pinnalle syntyvä vaahto. Tölkitä esivalmisteltuihin (ks. esim. Marttaliiton sivut) tölkkeihin, sulje tölkit huolella ja anna jäähtyä. Säilytä jääkaapissa.


Pihlajanmarjaliköörin ohje puolestaan on peräisin parin vuoden takaisesta Glorian ruoka & viini -lehdestä. Koska minulla ei ollut yhtä tarpeeksi suurta lasitölkkiä, valmistin sen kolmeen n. litran vetoiseen tölkkiin. Ohjeessa käskettiin täyttämään tölkki marjoilla ja sokerilla ja sen jälkeen lisäämään alkoholi. Ongelmaksi muodostui tällöin, että marjat ja sokeri täyttivät kaksi tölkkiä mukavasti, mutta reilu puolet reseptin alkoholimäärästä ei tällöin olisi mahtunut mukaan. Siispä tasasin marjat ja sokerin tasan kolmen tölkin kesken, jolloin niitä tuli n. puolen tölkin verran, ja täytin tölkit loppuun kirkkaalla.


Hyvän, täyteläisen liköörin valmistuminen vie Glorian ruoka & viini -lehden mukaan jopa vuoden verran aikaa, hennon makuista ja väristä juomaa syntyy jo kolmessa kuukaudessa. Kärsivällisyyttä nähtävästi tarvitaan. :)


Pihlajanmarjalikööri
Ohje lehdestä: Glorian ruoka & viini 7/2008
1 kg pihlajanmarjoja
1 kg hedelmäsokeria
n. 1 ½ l vodkaa tai muuta kirkasta viinaa (esim. Koskenkorva)

Kerää pihlajanmarjatertut ja riivi marja kannoistaan. Huuhdo marjat ja pese ne tarvittaessa. Valuta.

Täytä pullo tai purkki kerroksittain: pohjalle noin viiden sentin kerros marjoja, sitten sokeria niin, että marjojen välit täyttyvät. Ravista. Jatka kerrostamista, kunnes purkki on täynnä. Sokeria tarvitset noin 1 kg / 1 kg marjoja.

Täytä astia viinalla, jonka alkoholipitoisuus on vähintään 40% ja sulje tiivisti kannella.

Säilytä jääkaapissa. Kääntele purkkia silloin tällöin, koska sokeri valuu purkin pohjalle.

Siivilöi raakalikööri noin kolmen kuukauden kuluttua. Anna siivilöidyn liköörin jalostua valolta suojattuna viileässä haluamasi väriseksi ja makuiseksi. Käytä siivilään jääneet viinamarjat esimerkiksi omenapiirakan täytteessä.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Madeiraluumuja

Ostin reilu viikko takaperin kaupasta luumuja, jotka eivät sitten olleetkaan erityisen makoisia. Mietin, mitä kirpakoista luumuista voisin tehdä ja keittokirjojani selaillessani törmäsin madeiraluumujen ohjeeseen. Madeiraa kun vielä sattui viime kevään madeiran matkan jäljiltä löytymään keittiön kaapista, ei reseptin valitsemiseen mennyt kauaa. Eilen sitten maistelin lopputuloksia ja totesin niiden jopa ylittävän odotukseni.


Säilönnästä ja tarvittavista esivalmisteluista löytyy tietoa esimerkiksi Marttalliiton sivuilta tai monista perusteellisemmista keittokirjoista. Säilöntäaineena kyseiseen reseptiin käytettiin natriumbentsoaattia, joka estää käymistä, sorbiinihappoa, joka taas estää homehtumista sekä värimuutoksia estävää askorbiinihappoa. Askorbiinihappoa ja natriumbentsoaattia löytyi apteekista helposti, mutta sorbiinihappoa olisi saanut vain tukusta tilaamalla puolen kilon erissä, joten jätin sen reseptistä pois. Tuskinpa nuo herkut joutavat kauaa jääkaapissa homehtumaan. Käyttämässäni ohjeessa luumujen kiviä ei ennen säilömisstä poistettu, mikä voisi käyttömukavuutta ajatellen olla hyvä idea.


Madeiraluumut
Resepti kirjasta: Seitsemän tähden keittokirja, Otava

1 kg tuoreita, kiinteitä luumuja

Liemi
2 dl vettä
6 dl (500g) sokeria
2 maustem. askorbiinihappoa
2 dl madeiraa
1 maustem. natriumbentsoaattia
1 maustem. sorbiinihappoa

Kalttaa luumut (ja poista kivet). Kiehauta vesi ja sokeri kattilassa ja lisää askorbiinihappo. Nosta kaltatut luumut liemeen ja anna hautua muutama minuutti. Ota luumut liemestä ja tölkitä.

Keitä lientä hieman kokoon ja jäähdytä se. Mittaa 2 dl lientä ja yhdistä se madeiraan. Sekoita muut säilöntäaineet liemitilkkaseen ja yhdistä seos madeiraliemeen.

Kaada madeiraliemi luumujen päälle siten, että luumut peittyvät kokonaan ja tölkkiin ei jää ilmatilaa pieneliöille. Sulje tölkit heti ja säilytä ne viileässä.


P.S. Omatekoiset säilykkeet ovat mukava lahja tai tuliaisidea. Tässä matkalla kyläsille...


perjantai 17. syyskuuta 2010

The One for Me - New York Times Chocolate Chip Cookie

Jenkkiblogirintamalla on jo pidempään etsitty sitä täydellistä Chocolate Chip Cookie -reseptiä ja onpa aiheesta julkaistu ihan lehtiartikkeleitakin. Ja vaikka makuasioista voi kiistellä, makuasioiksi ne tulevat varmasti aina jäämäänkin. Toinen pitää pehmeän sitkeistä suklaakekseistään, toinen taas haluaa keksinsä rouskuvan rapeina. Minä taas - tuttua mainoslausetta siteeraten - en tyydy vain yhteen, kun voin saada molemmat. Tämä on minulle se ainut oikea CCC-resepti ja tähän reseptiin olen kerta toisensa jälkeen palannut muita reseptejä kokeiltuani. Saanko esitellä, New York Times Chocolate Chip Cookie.


Reseptissä on muutama juju. Ensinnäkin, taikinan olisi tarkoitus antaa levätä jääkaapissa vähintään hulppeat 24 tuntia (Nii'in, kokonaisen vuorokauden!) ennen keksien paistamista. Taikina säilyy jääkaapissa jopa kolme vuorokautta ja taikinan voi myös pakastaa. Tähän liittyen törmäsin kuitenkin muutamaan ongelmaan. Minä en nimittäin osaa suunnitella paria päivää aikaisemmin, milloin minulla tekee mieli ihanan muhkeaa ja uunituoretta cookieta. Ja siksi toisekseen, taikinan vetäytyessä sen rakenne tuppaa kuivumaan siten, että keksit eivät enää paistettaessa leviä toivomallani tavalla. Tässä kohdassa siis oikaisen häpeilemättä ja leivon taikinani saman tien.

Toiseksi, taikinaan lisätty suola tuo keksin makeuteen syvyyttä ja särmää. Kokeilkaa itse, jos ette usko. Suolattomat, MAKEAT leivonnaiset eivät yksinkertaisesti ole mistään kotoisin. No okei, ehkä marengit käyvät poikkeuksesta...

Lisäksi vajaa puolet reseptin jauhomäärästä on alunperin "leipäjauhoja". Mietiskelin, mikä mahtaa olla niiden ero normaaleihin jokapaikan vehnäjauhoihin verrattuna. Onneksi Internet-aikana jää harvoin ilman vastauksia. Ovat kuulemma gluteenipitoisempia eli sitkoisempia kuin tavalliset vehnäjauhot ja lisäksi seassa on jauhon paranteita ja mallastettua ohraa hiivan toimintaa tehostamassa. Itse käytin ihan tavallisia erikoisvehnäjauhoja.


Chocolate Chip Cookie
Resepti mukailtu: Jaques Torres

Jo puolikkaasta taikinasta valmistuu n. 15, ainakin suomalaisella mittapuulla, suurta keksiä

8,4 dl vehnäjauhoja
1 ½ tl soodaa
1 ½ tl leivinjauhetta
1 ½ tl suolankukka suolaa tai muuta sormisuolaa
280 g voita
3 dl ruskeaa sokeria
2,5 dl kidesokeria
1 rkl aitoa vaniljasokeria
2 isoa kananmunaa (à jenkkimittojen mukaan n. 60 g)
570g rouhittua tummaa suklaata (osan voi korvata valkoisella suklaalla, pähkinöillä, kuivatuilla karpaloilla...)

Sekoita jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola suuressa kulhossa. Vaahdota voi ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuiviin aineisiin. Lisää suklaarouhe (ja pähkinät yms. muut ihanuudet).

Kääri taikina halutessasi muovikelmuun ja anna levätä jääkaapissa 24-72 tuntia tai pakasta se. Esilämmitä uuni 175 C asteeseen. Kauho esim. jäätelökauhalla taikinasta n. 0,5 dl (alkuperäisessä ohjeessa jopa 0,7 dl) -kokoisia pyöreitä pallukoita leivinpaperilla vuoratulle pellille, ripottele pinnalle hippunen sormisuolaa ja paista uunissa 15 - 20 minuuttia, kunnes keksit ovat kauniin kullanruskeita, mutta yhä keskeltä pehmeitä. Jäähdytä ritilällä. Nauti lämpimänä vaikkapa kylmän maidon kera. Ah, taivaallista!

Vinkki: Jos keksit syystä tahi toisesta eivät leviä kunnolla, vaan jäävät keskeltä pienelle keolle, olen ratkaissut ulkonäköongelman painelemalla varovasti ruokalusikan pohjalla keksin keskustan linttaan. Olkoonkin huijaamista, mutta ei se makuun vaikuta. ;)