Sivut

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Chokomockamuffins

Viikonlopun kunniaksi leivoin muffinseja joululahjaksi saamastani muffinsikirjasta, Muffins – små pyntade cupcakes. Rakas ystäväni, jolta kirja on peräisin, asustaa tätä nykyä Ruotsissa ja näin ollen toista kotimaista puhuu kirjakin. Alkujaan kirja on kuitenkin käännös Susannah Blaken kirjasta Cupcakes. Se pitää sisällään mukavan valikoiman erilaisia kuorrutettuja muffinseja, (tai cupcakeja tai miksi ikinä näitä herkkupaloja haluaakaan kutsua) arkeen ja juhlaan.

Ensi kokeilemalla valitsemani suklaa-mokkamuffinsiresepti toimi hyvin ja oli helppo toteuttaa. Ihmetystä herätti kuitenkin kohotusaineen puuttuminen kokonaan useista kirjan resepteistä ja tässä kohtaa poikkesinkin ohjeista lisäämällä teelusikallisen leivinjauhetta vehnäjauhojen sekaan. Koska en jaksanut lähteä metsästämään suklaakuorrutteisia kahvinpapuja, eikä ajatus niistä leivonnaisissa muutenkaan erityisesti minua miellyttänyt, päätin korvata ne karkeaksi rouhitulla maitosuklaalla. Taikinaan sulatin 70% tummaa suklaata ja koristeluun käytin suklaamakeisia. Lopputulos oli mukavan suklainen ja kahvikin maistui, muttei liian voimakkaasti. Kuorrutuksena käytetty buttercream –kuorrutus taittaa makeudellaan tumman suklaan karvautta.


Suklaa-mokkamuffinsit
Resepti kirjasta: Muffins – små pyntade cupcakes, Susannah Blake
100 g tummaa suklaata
150 g voita huoneenlämpöisenä
1 ¾ dl (150 g) taloussokeria
2 kananmunaa
2rkl kaakaota
1 2/3 dl (100 g) vehnäjauhoja
(1 tl leivinjauhetta)
2 tl pikakahvijauhetta liuotettuna 1 rkl kuumaa vettä
40g suklaalla kuorrutettuja kahvinpapuja (tai rouhittua suklaata)

Kuorrutus:
100g voita huoneenlämpöisenä
3 ¼ dl (200 g) tomusokeria
2 tl pikakahvijauhetta liuotettuna 1 rkl kuumaa vettä
raastettua tummaa suklaata (tai suklaamakeisia)

Valmiita leivonnaisia: 12 normaalikokoista muffinia

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Sulata tumma suklaa mikrossa tai vesihauteessa ja jätä jäähtymään. Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi ja lisää munat yksi kerrallaan. Sekoita taikinaan sulatettu suklaa ja kaakao sekä vehnäjauhot (joihin on sekoitettu leivinjauhe) ja lopuksi kahvi ja kahvinpavut tai suklaarouhe.

Lusikoi taikina muffinsivuokiin ja paista 15-20min, kunnes muffinsit ovat tikulla kokeillen kypsiä. Anna jäähtyä.

Vatkaa voi, tomusokeri ja kahvi kuohkeaksi vaahdoksi, kuorruta muffinsit ja koristele suklaaraasteella tai suklaamakeisilla.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Eikä mitään syötävää -perunamunakas

Kuvittele, että pitkän ja puuduttavan päivän jälkeen kömmit kotiin tietäen, ettei jääkaapissa ole mitään syötävää. Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että minun tapauksessani se ei oikeastaan pidä paikkaansa. Koskaan. Hamstereiden sukuun syntynyt kun olen, jääkaappini on useimmiten ennemminkin liian täysi kuin tyhjä. Oikeastaan kyse on samasta ilmiöstä, jonka uskoisin useimman kanssasisareni tunnistavan - kaappi täynnä vaatteita, muttei mitään päälle pantavaa. Jääkaapissa on kyllä ruokaa, mutta mitään ei tee mieli, vaikka nälkä mouruaa mahassa vähintäänkin yhtä kovaa kuin jaloissasi pyörivä laihdutuskuurilla oleva kissaeläin.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että opiskelijaboksiani asuttaa lisäkseni kaksi ocicat -merkkistä kastraattikollia, velipuolet Leksa ja Väne. Mammansa tavoin pojat osaavat arvostaa elämän perusasioita ja etenkin nuorimmainen, Väne, on kovastikin perso. Ehkäpä joskus kirjoitan tämän voimakaksikon kommelluksista enemmänkin, mutta nyt jatkan punaisen lankani etsimistä.

Siispä, inspiraatiota etsimään! Jääkaapista löytyy toissapäiväisen perunasalaatti-illallisen ylijäämänä pari keitettyä perunaa, niillä mennään. Muistan taannoin jemmanneeni pakastimeen Björkensin viljapossun chorizonakkipaketin jämät. Harkitsen tekeväni pyttipannua mutta päädyn sittenkin eksperimentoimaan hieman modifioidun espanjalaisen, tai noh ehkä etäisesti espanjalaisvaikutteisen, perunamunakkaan pikaversion kera. Ei pitäisi jäädä illan tenttiin lukemiset ainakaan ravintoarvoista kiinni..

Sipulisuikaleita kuullotellessani alkaa mieleni tehdä karamellisoitua sipulia, saamani siis pitää. Vaikka yksinään on tylsää syödä, se hyvä puoli itselleen kokkailussa sentään on, että uusia, joskus jopa vähemmän menestyksekkäitä ideoitaan sopii rauhassa toteuttaa. Eipähän ole ketään muuta nyrpistämässä nokkaansa, jos ei kaikki aina ihan Chez Dominiquen ruokalistalle yltäisikään. Ja toisinaan sitä jopa yllättyy positiivisesti, tänään kävi niin.


Chorizonakeilla ja karamellisoidulla sipulilla ryyditetty perunamunakas
1 pieni sipuli
1 pieni valkosipulinkynsi
1 rkl oliiviöljyä
1 tl tummaa balsamiviinietikkaa
½ tl hunajaa
suolaa myllystä
mustapippuria myllystä
3 chorizonakkia
3 kananmunaa
4 rkl parmesanraastetta

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Suikaloi sipuli ja hienonna valkosipulinkynsi. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä miedolla lämmöllä pari minuuttia uuninkestävässä paistinpannussa, mutta älä ruskista. Mausta suolalla, pippurilla, balsamiviinietikalla ja hunajalla ja anna hautua kannen alla vielä viitisen minuuttia.

Kuori ja viipaloi sillä välin perunat ja siivuta nakit. Lisää nakit ja perunat pannulle ja lisää hieman lämpöä, kunnes perunat alkavat saada väriä. Mausta vielä suolalla ja pippurilla.

Vatkaa munien rakenne rikki, mausta ja lisää juustoraaste. Kaada munakasmassa pannuun, nosta pannu uunin ylätasolle ja paista viitisen minuuttia, kunnes munakas on saanut hieman väriä pintaan. Yksi satsi riittänee kahdelle pieniruokaiselle tai yhdelle raavaalle.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Matkamuistoja Madeiralta - bolo do caco

Talvilomaviikko vierähti uskomattoman nopeasti Madeiran kukkaissaaren lämmöstä, levadavaelluksista ja upeasta luonnosta nauttien. Madeira teki lähtemättömän vaikutuksen juuri vehreällä kauneudellaan. Lisäksi pienelle meren ympäröimälle maatilkulle tuntui mahtuvan uskomaton määrä erilaisia kasvillisuusvyöhykkeitä ja upeita maisemia. Lämpötila saarella keikkuu ympäri vuoden parinkymmenen lämpöasteen tuntumassa, mikä tekee Madeirasta ympärivuotisen lomakohteen. Maaliskuu on Madeiralla vielä talvikuukausi, ja tämä talvi on ollut saarella poikkeuksellisen sateinen ja kylmä. Matkaoppaat tiesivät kertoa lomaviikkomme olleen neljään kuukauteen aurinkoisin, joskin säätilat vaikuttivat saarella olevan hyvinkin paikallisia.


Talven sateiden jälkeen koko saaren luonto tuntui valmistautuvan vastaanottamaan kevättä. Jo muutan aurinkoisen päivän aikana yhä uusia kasveja puhkesi kukkaan. Paras aika kukkien ihasteluun sijoittuu kuulemma huhti-toukokuun vaihteeseen, mutta jo nyt Suomen suven vaatimattomaan kauneuteen tottunut ei voi kuin ihmetellä, miltähän saarella mahtaa näyttää kevään kukoistuksessa. Kaikki mikä Suomessa hädin tuskin (nimimerkillä viherpeukalo keskellä kämmentä) menestyy kukkaruukussa, kasvaa Madeiran vulkaanisessa maaperässä jotakuinkin pensaan tai pienen puun kokoisena


Pitkien vaelluspäivien päätteeksi kelpasi hyvällä omatunnolla herkutella tuoreella valkosipulileivällä ja muhkeilla espetada-lihavartailla. Menneenä viikonloppuna päätin kokeilla netistä penkomaani madeiralaisen maalaisleivän Bolo do Cacon reseptiä. Tätä litteähköä, rapeakuorista leipäkakkusta tarjoiltiin usein ravintolassa valkosipulivoilla silattuna. Perinteisesti herkku on tietääkseni kypsennetty avotulella savi- tai kivialustalla, mistä syystä päätin kokeilla leipien kypsentämistä joku vuosi sitten lahjaksi saamallani OBH Nordican Pizza Pronto pizzauunilla. Uunin lämpötila nousee käytön aikana helposti ohjelämpötilaa korkeammaksi, minkä vuoksi lyhensin paistoaikaa jonkin verran. Leivän pinnasta tuli näin mukavan rapsakka, joskin uskoisin kuumalla uunilla ja pizzakivellä päästävän samoihin lopputuloksiin.


Bolo do caco –maalaisleipä
Resepti: Kanelibasilika
2,5 dl vettä
½ rkl suolaa
7 dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa tai 25g hiivaa
100 g bataattia

Valkosipulivoi:
75 g voita
1-2 murskattua valkosipulinkynttä
2 tl hienonnettua persiljaa

Kuori ja paloittele bataatti ja keitä se kypsäksi. Soseuta kypsät bataattipalat muussiksi. Mittaa kulhoon reilusti lämmin vesi ja lisää siihen suola. Mittaa jauhojen määrä ja sekoita siihen kuivahiiva. Kaada osa jauhoista veden joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää bataattisose sekä loput jauhot. Alusta taikinaa, kunnes se irtoaa kulhosta. Jätä kohoamaan reiluksi tunniksi.

Tee sillä aikaa valkosipulivoi. Sekoita huoneenlämpöisen voin sekaan puserretut valkosipulinkynnet sekä persiljasilppu. Voit käyttää persiljan sijasta myös mm. basilikaa tai muita yrttejä.

Leivo takinasta kaksi pyöreää leipää, paksuudeltaan n. 1,5cm. Anna kohota vielä liinan alla 20 minuuttia. Paista 225 asteessa noin 10-15 minuuttia. Halkaise leivät ja valele ne valkosipulivoilla. Tarjoa lämpimänä vaikka kuuman keiton kera tai nautiskele sellaisenaan.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Crème pâtissière ja Lemon Curd

Palasin muutama päivä sitten viikon lomalta Madeiralta ja päätin levänneenä ja virkystyneenä viimein löytää pienen tovin aikaa jakaakseni lupaamani täytereseptit macaron-leivoksille (ks. lisäys tekstin lopusta). Ehkäpä ensikerralla luvassa makumuistoja Madeiralta.

Sekä crème pâtissière, jota kai suomeksi leipurinkermaksikin nimitetään, että lemon curd ovat monipuolisia perustäytteitä ja soveltuvat yhtä hyvin esimerkiksi täytekakun väliin kuin macaronien täytteeksikin (ks. lisäys tekstin lopusta).

Crème pâtissière –resepti on peräisin modernien macaron-leivosten luojana tunnetun Pariisilaisen leipomotalon Laduréen syötävän suloisesta keittokirjasta Sucrée. Nimi tarkoittaa suomennettuna sokerista tai makeaa, mikä pätee kirjan karamellimaisen viimeistellystä ulkoasusta aina toinen toistaan houkuttelevampiin resepteihin. Crème pâtissière –kiisseliä voi halutessaan jatkaa sekoittamalla valmiin kiisselin joukkoon 125ml kuohukermaa pehmeäksi vaahdoksi vatkattuna. Näin syntyvä ilmavampi kiisseli sopii esimerkiksi täytekakun tai tuulihattujen täytteeksi.

Lemon curd –resepti taas on lainattu Tartelette:lta.

Kolmantena täytteenä vaaleansinisiin macaroneihini valmistin Dan Sukkerin hillo-marmeladisokeripaketin ohjeen mukaisen hillon. Erona tavalliseen hillosokeriin hillo-marmeladisokerilla saa aikaan kiinteämmän ja vähemmän makean hillon. Näin lopputuloksesta tulee raikkaampi – macaroneista kun saa kovin makeilla täytteillä helposti jopa äitelän makeita. Ohjeeseen käytetään kolme osaa marjoja ja yksi osa hillo-marmeladisokeria.

Yksinkertaista macaron-leivospohjareseptiä eli noin 30 pientä leivosta varten valmistin puolikkaan reseptin crème pâtissière- ja lemon curd –kiisseleitä sekä hillon 30g:sta mustikkasosetta ja 10g:sta hillo-marmeladisokeria. Yksikin täytevaihtoehto olisi varmaan riittänyt tuolle määrälle leivospohjia, sillä kaikkia täytteitä jäi reilusti yli, mutta tarkoitus olikin testata eri täytereseptejä ja makuyhdistelmiä. Macaroneja täytettäessä kuoren pohjaa voi kevyesti painaa peukalolla kuopalle. Täytteen voi joko lusikoida tai pursottaa, joista jälkimmäinen tapa on nopeampi, jos valmistaa kerralla isomman määrän leivoksia. Leivokset ovat parhaimmillaan, kun ne täytetään tarjoilua edeltävänä päivänä. 

LISÄYS 15.8.2014
Mainittakoon, että vaikka alunperin valmistin leipurinkermaa ja lemon curdia juuri macaronien täytteeksi, nyt jo hiukan useammin macaroneja leiponeena voin todeta niiden olevan aivan liian löysiä ja vetisiä hentoisten macaron -leivosten väliin. Täytekakun väliin ja erinäisiin leivonnaisiin ne puolestaan soveltuvat mitä mainioimmin.


Crème pâtissière –vaniljakiisseli
Resepti kirjasta: Ladurée - Sucré
1 vaniljatanko
4dl täysmaitoa
4 munankeltuaista
80g hienoasokeria
30g maissitärkkelystä
25g voita

Valmista kiisseliä: 600g
Valmistusaika: 30min
Keittoaika: 5min

1. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja raaputa sisältä siemenet veitsenkärjen hamarapuolella tai tylpällä veitsenkärjellä. Lämmitä kattilassa maito, vaniljatanko ja vaniljansiemenet kiehumispisteeseen, mutta älä anna sen kiehahtaa. Ota kattila liedeltä, peitä kannella ja anna maustua 15 minuutin ajan.

2. Vatkaa kulhossa keltuaiset ja sokeri, kunnes seos vaalenee ja sekoita joukkoon maissitärkkelys. Poista kattilasta vaniljatanko ja kuumenna maito uudelleen kiehumispisteeseen. Vatkaa 1/3 maidosta munaseokseen ja kaada seos takaisin kattilaan. Kuumenna varovasti ja koko ajan huolellisesti vispilällä sekoittaen, kunnes seos juuri ja juuri kiehahtaa.

3. Ota kattila liedeltä ja kaada kiisseli kulhoon. Anna kiisselin jäähtyä 10 minuutin ajan siten, että se säilyy lämpimänä, muttei kiehuvankuumana. Sekoita kiisseliin voi ja peitä pinta tuorekelmulla käyttöä odotellessa. 


Lemon Curd –sitruunakiisseli
Resepti: Tartelette
1,2dl sitruunamehua
1rkl (4g) raastettua sitruunankuorta
1,2dl (100g) sokeria
3 kananmunaa
2rkl (28g) voita

Yhdistä kattilassa sitruunamehu, sitruunan kuori ja sokeri ja kuumenna seos keskilämmöllä kiehumispisteeseen välillä sekoittaen. Vatkaa sillä välin keskikokoisessa kulhossa munien rakenne rikki. Lisää munien joukkoon kiehumispisteeseen kuumennettu sitruunamehuseos hitaasti ja kokoajan vatkaten. Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna matalahkolla lämmöllä, kokoajan sekoittaen kunnes seos sakenee. Älä anna kiehua, jottei seos erotu. Ota kattila liedeltä, lisää joukkoon voi ja sekoita kunnes se on sulanut täydellisesti. Peitä pinta tuorekelmulla kuortumisen estämiseksi ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Macarons - Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua

Uudenuutukaisen blogini ensipostiksi iki-ihania ranskalaisia macaron-leivoksia. Resepti on lainattu eräästä suosikkiblogeistani, Tartelette:sta. Missiona oli ystäväni K:n kanssa harjoitella macaronien leipomista ja testata eri täytevaihtoehtoja K:n syyskesällä pidettäviin häihin. Teemavärinä häissä on vaaleansininen ja täytevaihtoehdoiksi valikoimme kolme eri täytettä, täyteläisen vaniljan, raikkaan lemon curdin ja kotoisan mustikan, joita kokeilimme myös kahdentäytteenyhdistelminä.

 
Macaron-leivokset eivät ole mikään uusi keksintö, mutta viimeaikoina niitä on yhtäkkiä näkynyt ruokalehtien sivuilla ja kahviloiden leivosvalikoimissa aina pohjoista Suomea myöten. Ensikesänä avioliiton satamaan rantautuvat ystäväni tiesivät kertoa, että myös häälehtiin ovat macaronit löytäneet tiensä. Siitäkin huolimatta, että parisen vuotta sitten harva oli moisista hienouksista kuullutkaan, aidon pariisittaren itsevarmuudella suloisenmakeat pikkuleivokset lunastanevat oikeutetun paikkansa häidenkin tarjoilupöydässä.

Macaronien mantelikuoriin käyttämäni reseptin raaka-ainelista on lyhyt ja yksinkertainen, eikä macaronien valmistamien varsinaisesti mitään rakettitiedettä olekaan. Hyvään lopputulokseen pääsemiseen vaaditaan kuitenkin ohjeiden  pikkutarkkaa noudattamista ja muutamien niksien tuntemista. Olen kokeillut muutamaa eri reseptiä ja yrittänyt oppia virheistäni. Tällä kertaa pääsimme mielestäni aika mukavaan lopputulokseen ja ihmekös tuo – en usko koskaan noudattaneeni ainoatakaan reseptiä, uutta tai vanhaa, yhtä orjallisesti. Pikkuleivistä tuli juuri niin rapeanpehmeitä, kuin sopii toivoakin. Täytevaihtoehdoista omia suosikkejani olivat mustikka-lemon curd sekä lemon curd-vanilja.

Alla leivospohjien resepti ja kommentit eri työvaiheista. Täytteiden reseptit julkaisen myöhemmin.



Macaron leivospohjat - ranskalaisen marengin tapaan valmistettuna
Resepti: Tartelette
3 munanvalkuaista (punnittuna 100g)
50g taloussokeria
200g tomusokeria
110g kuorittuja manteleita
elintarvikeväriä

Valmiita pieniä leivoksia noin 30kpl 

1. Vaahdota valkuaiset ja lisää taloussokeri muutamassa erässä edelleen vatkaten kunnes marenki kiillottuu.

2. Jauha mantelit yhdessä tomusokerin kanssa tehosekoittimella hyvin hienoksi tomuksi. Siivilöi seos kokkareiden välttämiseksi. Lisää manteli-tomusokeriseos ja elintarvikeväri valkuaisvaahtoon ja kääntele sekaisin, kunnes saat magmamaisen juoksevan taikinan.

3. Pursota taikinasta pyöreitä lantteja leivinpaperille, anna kuortua 45-60 minuuttia ja paista 150-asteisessa uunissa 8-12 minuuttia.



Kommentteja eri työvaiheisiin:
1. Valkuaiset on hyvä erotella keltuaisista 1-2 vrk edeltävästi. Keltuaiset voi säästää jääkaappiin täytteitä odottamaan. Anna valkuaisten seistä viileässä huoneenlämmössä kannella peitetyssä astiassa 24-48 tuntia ja käytä huoneenlämpöisinä. Mikäli et ehdi odotella useampaa vuorokautta, ikääntymisprosessia voi matkia käyttämällä valkuaisia nopeasti mikroaaltouunissa 10-20 s. ajan puolella teholla. Vaahdota valkuaiset suuressa kulhossa pehmeäksi vaahdoksi ja lisää taloussokeri muutamassa erässä koko ajan vatkaten, kunnes marenki kiillottuu ja vaahto juuri ja juuri pysyy ylösalasinkäännetyssä kulhossa, mutta ei vaikuta kuivalta tai kokkareiselta.

2. Parhaan lopputuloksen saa, kun jauhaa matelit itse, eikä käytä valmiita mantelijauheita. Myös kuorellisia manteleita voi käyttää - tällöin kuoren värityksestä tulee tummempi ja hieman rustiikimman näköinen. Manteleista puolet voi halutessaan korvata esimerkiksi kuorituilla maapähkinöillä, pistaasipähkinöillä tai hasselpähkinöillä. Nämä pähkinät sisältävät enemmän rasvaa kuin mantelit, eikä niiden suhde siksi saisi ylittää 50%.

Mantelijauho-tomusokeriseoksen sekoittamisessa valkuaisvaahtoon on syytä olla tarkkana, sillä mikäli taikinaa sekoittaa liikaa, siitä tulee liian juoksevaa ja leivokset lässähtävät. Tästä syystä tämä vaihe on hyvä tehdä käsin esimerkiksi nuolijalla käännellen. Tavoitteena on saada aikaan magmamaisen juokseva massa. Taikinaa voi kokeilla pursottaa tai nostaa lusikalla pienen lantin verran lautaselle ja kun pinta tasoittuu hitaasti aivan sileäksi, taikina on valmista. Mikäli pintaan jää huippuja, sekoita muutaman vedon verran lisää ja testaa uudelleen. Huomioi myös, että taikina notkistuu hieman vielä pursotettaessa. Joka tapauksessa on parempi sekoittaa aluksi liian vähän kuin liikaa, sillä liian löysä taikina on käytännössä käyttökelvotonta.

Suositeltavinta on käyttää jauhemaisia elintarvikevärejä, sillä ne eivät lisää taikinan nestepitoisuutta. Tällä kertaa käytin apteekista saatavaa jauhemaista elintarvikeväriä reilun veitsenkärjellisen verran, ja lopputulos oli jotakuinkin merensininen. Toiveena ollut sävy oli lähempänä taivaansinistä, joten värin suhteen kokeilu jatkuu.

3. Leivinpaperin toiselle puolelle voi piirtää pyöreää esinettä muottina käyttäen lyijykynällä malliympyrät. Näin leivinpaperin pinta-ala tulee tarkkaan käytetyksi ja leivospohjista tasakokoisia. Mikäli malliympyrät eivät tahdo näkyä leivinpaperin läpi tummaa uunipeltiä vasten, alle voi leikata toisen palasen vaaleaa leivinpaperia taustaksi. Pursota leivinpaperille pyöreää tyllaa eli pursotinkärkeä käyttäen taikinasta haluamasi kokoisia lantteja. Huomioi, että lantit leviävät hiukan laskeutuessaan. Anna leivospohjien levätä 45-60 minuutin ajan. Tällöin niihin muodostuu ohut rapea kuori, joka mahdollistaa leivospohjien kohoamisen ja sievän pitsireunuksen syntymisen. Mikäli leivospohjien ei anneta kuortua rauhassa, ne voivat myös halkeilla paiston aikana.

Paistoaika vaihtelee hieman uunin mukaan. Itse käytin tällä kertaa digitalista lämpömittaria uunin  oikean lämpötilan varmistamiseen. Mikäli leivokset ottaa uunista liian aikaisin, ne lässähtävät, mutta jos niitä taas paistaa liian kauan, ne alkavat ruskistua ja kuivuvat liikaa. Oikean paistolämpötilan ja –ajan löytyminen on itsellänikin vielä hieman hakusessa. Tällä kertaa paistoin leivospohjia 10 min aika tarkalleen 150-asteen lämmössä, jolloin leivospohjien koostumus oli ihanteellinen, mutta osa kerkesi ottaa jo aivan aavistuksen verran väriä lähinnä pohjasta. Anna leivospohjien levätä paiston jälkeen 5-10 min, jolloin niiden pitäisi irrota leivinpaperista hyvin. Joissakin ohjeissa kehotetaan lorauttamaan pikku tippa vettä leivinpaperin alle hetken ajaksi, jolloin leivospohjat irtoavat paremmin. Itse en tätä niksiä ole kokeillut.