Sivut

lauantai 24. joulukuuta 2011

Aaton aaton käpykakku

Joulu on jälleen ovella. Lähdin jo alkuviikosta loskaa ja vesisadetta pakoon kotipaikkakunnalle pohjoiseen. Lapissa voi sentään vielä luottaa valkoiseen jouluun.

Aaton aaton illan tummuessa on aika hiljentyä joulun viettoon. Pikkujoulukausi, työkiireet, siivoilut, jouluostokset ja jouluvalmistelut alkavat olla jo takana päin. Jääkaappi pullistelee tyytyväisenä äidin jouluherkkuista.

Minä olen jälleen saanut vapaat kädet joulupöydän makeiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Eilen suhasin aaton joulupöydän puolukkaparfait'n pakkaseen odottamaan. Lisäksi valmistui äidin työpaikan joululounaalle jälkiruoaksi aina varma Marianne -juustokakku.

Tänään olen eksperimentoinut käpykakun parissa. En ole aikaisemmin leiponut käpykakkua ja oikeastaan täytyy tunnustaa, etten edes muistanut, mitä koko komeus tavallisesti pitää sisällään. Aikani reseptejä googleteltuani totesin, ettei kahta samanlaista reseptiä edes löytynyt, joten tuunasin sitten tyytyväisenä ihan oman jouluisen versioni tästä suloisesta klassikkokakusta.


Käpykakku

Kakkupohja
5 kananmunaa
sokeria
vehnäjauhoja
maissitärkkelystä
leivinjauhetta

Kostutus
2 cl rommia
½ dl maitoa
½ tl vaniljasokeria

Väliin
300 g luumumarmeladia
2 cl rommia
1-2 rkl vettä
3dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria

Voi-sokerikreemi
100 g voita
200 g tomusokeria
2 rkl kaakaota
1 rkl maitoa

Kuorrutus
400 g mantelimassaa
2 dl tomusokeria
½ dl kaakaota
½ dl vaaleaa siirappia

Kakusta riittää arviolta 10-12 hengelle

Valmista sokerikakkupohja: Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja lämmitä uuni 175 C asteiseksi. Riko kananmunat juomalasiin. Miittaa puhtaalla samankokoisella lasilla kananmunien tilavuuden verran sokeria. Vatkaa kananmunat ja sokeri isohkossa kulhossa kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi.

Mittaa vielä juomalasilla myöskin kananmunien tilavuuden verran jauhoja, puolet vehnäjauhoja ja puolet maissitärkkelystä, sekoita niihin leivinjauhe 1/4 tl / kananmuna eli tässä tapauksessa 1 1/4 tl. Kääntele jauhot muna-sokerivaahtoon. Kaada taikina uunipellille ja paista n 10 minuutin ajan tai kunnes kakkupohja on tikulla kokeillen kypsä.

Kumoa kypsä kakkupohja sokeroidulle leivinpaperille ja irrota varovasti päällimmäinen leivinpaperi. Anna jäähtyä. Sommittele kakkupohjasta 4-5 suorakaiteen muotoista palaa siten että kaksi suurinta ovat suurin piirtein saman kokoisia ja loput pienenevät asteittain. Pyöristä paloista kulmat.

Valmista täytteet: Vatkaa täytteen kerma vaahdoksi ja mausta se vaniljasokerilla. Notkista luumumarmeladi rommilla ja vesitilkalla. Sekoita kostutusliemi.

Täytä kakku: Kakku kannattaa täyttää tarjoilua edeltävänä päivänä. Kokoa kakku kerroksittain kävyn muotoon tarjoilulautaselle. Pohjimmaista kakkulevyä en tapaa kostuttaa. Muutenkin kostutuksen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä mikään ei ole ankeampaa kuin vetinen täytekakku. Kaikkea kostutuslientä ei siis ole pakko käyttää. Nosta kakku jääkaappiin lepäämään.

Valmista voi-sokerikreemi: Vatkaa huoneenlämpöistä voita hetki, lisää sitten vähitellen tomusokeri, johon on sekoitettu kaakaojauhe. Lisää lopuksi maito. Levitä voi-sokerikreemiä kakun pinnalle siten, että saat pinnasta sileän. Nosta kakku jääkaappiin odottamaan kuorrutusta.

Valmista kuorrute: Paloittele kulhoon mantelimassa. Lisää siirappi ja tomusokeri, johon on sekoitettu kaakaojauhe. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Kauli tomusokeroidulla leivinpaperilla tai silikonialustalla n. 2,5 - 3 mm paksuiseksi ovaalin muotoiseksi levyksi. leivinpaperia tai kaulinta apuna käyttäen kuorrute kakun päälle, silloittele kuorrute kakun pinnalle ja leikkaa ylimääräinen kuorrute veitsellä kakun reunoja myötäillen. Muotoile kakun pintaan kävyn "suomut" veitsiä tai saksia apuna käyttänen. Koristele tomusokerilla juuri ennen tarjoilua.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Raparperi-marenkipiiras

Kuluva syksy on ollut kiireistä aikaa. Viime viikkoina Suomea on tullut seilattua päästä päähän töiden, koulutuksen ja vapaa-ajan merkeissä. Ehkäpä muistelen ystäväni H:n ikimuistoisen ihania polttareita vielä joku toinen hetki, mutta sen verran vihjaan, että Olo oli uskomattoman hyvä. Edessä on viikko ansaittua lomaa. Midnight in Paris -elokuvan innoittamana meitä kutsuu iki-ihana, sateinen Pariisi.

Kesää muistelleen ajattelin nyt postata suosikikseni muodostuneen raparperi-marenkipiirakan reseptin.


Raparperi-marenkipiiras

Murotaikinapohja
3 dl vehnäjauhoja
1 dl hienoksi jauhettua mantelia
1/2 dl sokeria
1/3 tl suolaa
150 g voita
1 kananmunan keltuainen

esim. kuivattuja herneitä tai papuja paistamiseen

Leipurinkerma
Resepti mukaeltu kirjasta: Ladurée - Sucrée
3 dl kahvikermaa
1 vaniljatanko
3 kananmunan keltuaista
60 g (n. 3/4 dl) sokeria
23g maissitärkkelystä
20g voita

Raparperihilloke
n. 5 dl raparperipaloja
1-2 rkl vettä
1/2 dl sokeria
1 tl perunalauhoa
1-2 rkl vettä

Marenki
3 kananmunan valkuaista
hippunen suolaa
1 1/2 dl sokeria

Valmista piirakkapohja.
Sekoita kuivat aineet isossa kulhossa. Kuutioi kylmä voi pienehköiksi kuutioiksi ja nypi kuivien aineiden kanssa hiekkamaiseksi seokseksi. Lisää keltuainen ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Älä vaivaa liikaa. Kääri taikina kelmuun ja nosta hetkeksi jääkaappiin lepäämään.

Valmista leipurinkerma.
1. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja raaputa sisältä siemenet veitsenkärjen hamarapuolella tai tylpällä veitsenkärjellä. Lämmitä kattilassa maito, vaniljatanko ja vaniljansiemenet kiehumispisteeseen, mutta älä anna sen kiehahtaa. Ota kattila liedeltä, peitä kannella ja anna maustua 15 minuutin ajan.

2. Vatkaa kulhossa keltuaiset ja sokeri, kunnes seos vaalenee ja sekoita joukkoon maissitärkkelys. Poista kattilasta vaniljatanko ja kuumenna maito uudelleen kiehumispisteeseen. Vatkaa 1/3 maidosta munaseokseen ja kaada seos takaisin kattilaan. Kuumenna varovasti ja koko ajan huolellisesti vispilällä sekoittaen, kunnes seos juuri ja juuri kiehahtaa.

3. Ota kattila liedeltä ja kaada kiisseli kulhoon. Anna kiisselin jäähtyä 10 minuutin ajan siten, että se säilyy lämpimänä, muttei kiehuvankuumana. Sekoita kiisseliin voi ja peitä pinta tuorekelmulla käyttöä odotellessa. Jäähdytä.

Valmista rapareperihilloke.
Keitä rapareperinpaloja, vettä ja sokeria pienessä kattilassa kunnes raparperi pehmenee. Nosta kattila hetkeksi liedeltä. Sekoita perunajauho ja kylmä vesi keskenään ja kaada kapeana nauhana kokoajan sekoitaen hillokkeeseen. Kuumenna hilloketta koko ajan sekoittaen, kunnes rakenne paksuuntuu. Jäähdytä.

Paista piirakkapohja.
Esilämmitä uuni 180 asteiseksi. Kaulitse piirakkapohja ohueksi levyksi kahden leivinpaperin välissä. Siirrä taikinalevy piirakkavuokaan varoen, taikina murenee helposti. Siisti taikinan reunat. Pistele piirakkapohjaan reikiä haarukalla. Vuoraa taikinan pinta leivinpaperilla ja kaada leivinpaperin päälle kuivattuja herneitä tms. tukemaan piirakan reunoja paiston ajan. Paista uunin keskitasolla n. 8 minuuttia. Poista leivinpaperi herneineen ja jatka paistamista n. 8 minuuttia tai kunnes pohja saa kauniin kullankeltaisen värin. Ota piirakkapohja uunista ja jäähdytä.

Valmista marenki.
 Vatkaa valkuaisia ja suolaa isohkossa kulhossa kunnes vaahto alkaa muodostaa pehmeitä huippuja. Lisää sokeri muutamassa osassa vatkaten hyvin jokaisen lisäyksen jälkeen. Vaahto on valmista kun se on kiiltävää ja muodostaa teräviä huippuja.

Täytä piirakka.
Levitä jäähtyneelle piirakkapohjalle leipurinkerma, raparperihilloke ja marenki. Paista vielä uunin yläosassa grillivastusten alla muutama minuutti kunnes marenki saa kauniin värin. Piirakka on parhaimmillaan kun se tarjoillaan hyvin viilennettynä.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Mustaa magiaa suklaakakussa

Tämä on sinulle H. Mustaa magiaa nautiskeltiin muun muassa taannoisilla tupareillani, mutta tämän reseptin puoleen olen kääntynyt aiemminkin juhlavasta suklaakakusta haaveillessani. Mehevä suklaakakku vaativaankin suklaannälkään ja mahdottoman helppo valmistaa.


Ylläoleva kuva on otettu aikoinaan Lillen vaihtokuukausien aikana vieteyltä pääsiäisbrunssilta. Ganache meinasi jämähtää ennen aikojaan, minkä vuoksi kakun reunoista tuli epäsiistit, mutta onneksi aina voi kompensoida sitäkin runsaammin koristeluin. ;)

Black Magic Cake
Resepti sovellettu blogista: BlogChef.net
4,2 dl vehnäjauhoja
4,8 dl sokeria
1,8 dl kaakaota
2 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 rkl vaniljasokeria
2 kananmunaa
2,4 dl vahvaa kahvia
2,4 dl piimää
1,2 dl rypsiöljyä

Riittänee mainiosti noin 12-16 nautiskelijalle makeannälkäisyydestä riipuen.

Esilämmitä uuni 175 C -asteeseen. Voitele ja jauhota kaksi pyöreää, halkaisijaltaan n 22 cm:n kakkuvuokaa tai yksi halkaisjaltaan n. 28 cm:n vuoka.

Sekoita isossa kulhossa kuivat ainekset ja toisessa kulhossa kananmunat, kahvi, piimä ja öljy keskenään. Tee kolo kuivien aineiden keskelle ja kaada siihen nestemäinen seos. Sekoita taikinaa noin kahden minuutin ajan tai kunnes se on rakenteeltaan tasaista. Taikina jää rakenteeltaan melko juoksevaksi.

Kaada taikina vuokiin/vuokaan ja paista uunin keskitasolla n. 30-50 minuuttia uunista ja vuoan koosta riippuen, kunnes kakun keskelle pistettyyn hammastikkuun ei enää tartu taikinaa. Kypsäkin kakku laskeutuu jonkin verran uunista oton jälkeen, mutta sen ei pitäisi enää painua keskustastaan kuopalle. Anna kakkupohjan jäähtyä kunnolla ennen kuin irrotat sen vuoasta.

Kakun täyttämisessä vain mielikuvitus on rajana. Viimeksi levitin kerrosten väliin reilulla kädellä Bonne Maman -kirsikkahilloa. Mmmm! Kuorrutteeksi olen yleesnä valmistanut tumman suklaaganachen, mutta mikseipä kakun kanssa toimisi esimerkiksi cream cheese frosting tai buttercream tyyppinen ratkaisukin.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Parvekkeella versoo

Joka kevät se tulee. Hiipii hiljaa kuin kissa - toisin siis, kuin nuo minun kaksi torspoani. Yhtä varmasti se tulee, kuin kevät itse. Ja silti vuosi vuodelta se yllättää minut. Ohimenevä hulluus. Tarve upottaa kämmenet multaan.  Halu kylvää ja kasvattaa jotain kaunista. Eikä minua ole ikinä hidastanut se tosiseikka, että viherpeukaloni sijaitsee keskimääräistä keskempänä kämmentä. Onnekseni ja epäonnekseni tämä vietti katoaa kesän kynnyksellä yhtä nopeasti kuin on tullutkin.



Eräänä keväänä muutamia vuosia sitten minun oli kerta kaikkiaan saatava kasvihuone. Arvatkaapa muuten oliko enää kesäkuumalla kivaa kaivella hiekkaista kuoppaa, josta oli tuleva lasitalon perustukset tai huolehtia joka päivä kasvien kastelusta ja rikkaruohojen kitkemisestä. Äidin riesaksihan sekin projekti taisi jäädä.


Basilika kukkii


Tänä keväänä, kukkakärpäsen jälleen puraistessa, halusin minäkin viimein kokeilla viime vuosina kovin muodikasta chilin kasvatusta. Jonkun muun iloksi jäi tietysti huolehtia varttuvista taimista Ameriikan reissuni ajan. Mutta voi sitä iloa, kun minä ja kesään mennessä pieneen vesiviljelylaitteeseeni aivan liian suureksi varttuneet chilin taimeni vihdoin löysimme kodin ja parvekkeen, lasitetun parvekkeen.

Turbo pube

Aji cristal

Bolivian rainbow

Muuton aikoihin chilit olivat hoidon puolesta enemmän kuin vähän hunningolla ja esimerkiksi nirppanokka Habanero Peruvian white kieltäytyi ankarasta kukkimisesta huolimatta tekemästä hedelmiä. Kun laiska puutarhuri sai vihdoin lannoituspuolen kuntoon ja kasvit suorastaan riehaantuivat kasvamaan, iskivät vuorostaan kirvat chiliparkoihini. Tajusin tuholaisongelman hiukan liian myöhään ja kun kasvit olivat jo alkaneet tehdä hedelmiä, en voinut myrkyttää pikku vihulaisia kerralla sukupuuttoon, vaan loppu kesä menikin mäntysuovan ja sumutinpullon kanssa taistellessa. Satoakin kuitenkin tuli.
Aji cristal

Habanero Peruvian white

Siemenet tilasin Fataliin nettikaupasta. Beginners pack sattui olemaan loppu joten oikeastaan kaikki tilaamani siemenpakkauksen lajikkeet ovat makuuni vähän turhan ärhäköitä, ainakin sellaisenaan. Noiden kermanvaaleiden pirullisten habanerojen mitäänsanomaton ulkomuoto kätkee sisälleen yli 300 000 scovillea - aika hapokasta. Aji cristal, joka muuten oli varsin mukavan hedelmäisen makuinen oli katraan miedoimpia. Projektina chilinkasvatus oli kuitenkin mukava kokemus ja kovasti jo sormet syyhyävät päästä valitsemaan ensi kesän lajikkeita. :)

perjantai 23. syyskuuta 2011

Madeirakastike

Tässäpä ensimmäinen lupaamistani resepteistä keväisistä illanistujaisistamme. Loistava kastike ankan ja miksei muunkin tumman lihan seuraksi ja helppo vieläpä helppo valmistaa - kunhan vain malttaa uhrata aikaa kastikkeen keittelyyn.


Madeirakastike
Resepti kirjasta: Gordon Ramsay three star chef
2 rkl oliiviöljyä
2 banaanisalottia kuorittuna ja silputtuna
1 laakerinlehti
muutama timjaminoksa
1 valkosipulinkynsi kuorittuna
n 100 g (tai enemmän) lihan perkeitä (possua, nautaa tai siipikarjaa)
250 ml madeiraviiniä
150 ml portviiniä
500 ml vasikanlientä
500 ml kanalientä
merisuolaa ja mustapippuria

Ohjeesta valmistuu n 500 ml valmista kastiketta

Kuumenna oliiviöljy laakeassa kasarissa, lisää salottisipuli, yrtit ja valkosipuli ja kuullota 4-6 minuuttia kunnes sipuli pehmenee. Lisää lihan perkeet ja paista muutaman minuutin ajan kunnes liha saa väriä. Lisää kattilaan madeira ja portviini ja anna poreilla kunnes liemi on vähentynyt yhteen kolmasosaan. Lisää  vasikan- ja kanaliemi ja kuumenna uudelleen kiehuvaksi. Keitä kastiketta kasaan kunnes jäljellä on yksi kolmasosa nesteestä tai kastike on paksuuntunut ja saanut siirappimaisen koostumuksen. Siivilöi kastike tihellä siivilällä. Tarkista mausteet.

torstai 22. syyskuuta 2011

Täydellinen päivä keittiössä

Kirkas talvinen lauantaipäivä. Joukko rakkaita ystäviä. Perinteitä. Täydellinen päivä, loistavaa ruokaa, viiniä ja verratonta seuraa. Mikä täydellinen päivä!

Jo muutaman vuoden ajan olemme kerran vuodessa kokoontuneet isommalla kaveriporukalla laittamaan yhdessä ruokaa. Päivä on perinteisesti alkanut keittokirjojen selailulla ja illan ruokalistan suunnittelulla. Sitten olemme edenneet kaupan kautta keittiöön ja yleensä ruokapöytään on käyty illan jo hämärtyessä.Tässäpä pienet maistiaiset huhtikuisista sessioistamme. Nauttikaahan, niin mekin teimme. :) Lisäilen reseptejä ja tietoja nauttimistamme viineistä jahka saan aikaiseksi.


Kaikki alkoi päiväkahvista.



Illan menun suunnittelussa auttoivat muun muassa herrat Keller, Välimäki ja Ramsay.




Sitten kaupusteltiin...



Madeirakastike tulilla
.. käärittiin hihat ja ryhdyttiin tuumasta toimeen!



Illan hämärtyessä..



...oli aika kohottaa malja. Meille! Ystävyydelle! Loistavalle ruualle! 

Alkumaljaksi ja simpukoiden seuraksi varma valinta, Australialainen Jansz Premium Cuvée Brut.




Alkuruuaksi valmistimme sinisimpukoita...


...joita seurasi tryffeliöljyllä silattu sienirisotto.

Risoton kera maistui Ranskalainen 2009 vuoden Riesling - Pinot gris.

Ankanpoika saa kyytiä
Illan miesten taidonnäytteenä...


...pääruuaksi valmistui ankanrintaa ja uunissa paahdettuja viikunoita madeirakastikkeella. 

Ankan ja madeirakastikkeen kera maistelimme Uusi-Seelantilaista vuoden 2008 Montana South Island Pinot noiria, joka olisi varmaan itsessään ollut kelpoviini ankan kaveriksi, mutta jäi nyt hiukan ikävästi tuhdin kastikkeen jalkoihin.


Väliin nautimme sinihomejuustoa omena-calvados hillokkeen ja akaasiahunajan kera...

Espanjalainen Casa de la Ermita Dulce Monastrell oli täydellinen pari makeansuolaiselle herkkupalalle.

Taidetta..


...ja loistavan päivän makeaksi päätökseksi tuhatlehikäinen, marinoituja sitrushedelmiä ja sitruunasorbettia mascarponesabayonen kera... Mmm..

Ranskalainen vuoden 2006 Chateau d'Arche Sauternes olisi käynyt jälkiruuasta itsestäänkin, mutta loisti myös tuhatlehikäisen seurassa.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Tervetuloa tupaan!

Ensimmäinen postaus uudesta kodistani - vihdoinkin! Suonette anteeksi muutaman kuukauden blogihiljaisuuteni. Kaiken asunnonetsinnän, löytämisen, pakkaamisen, muuttolaatikoiden purkamisen ja sisustamisen jälkeen juhlittiin viime perjantaina tupaantulijaisia. Ikäväkseni joudun kuitenkin tunnustamaan, että yhtään julkaisukelpoista kuvaa noutopöydän antimista en jaksanut illan hämärtyessä ja juhlien tuoksinassa ruveta sihtaamaan. Mutta kivaa oli! Ehkäpä paikkailen alisuorittamistani ruokabloggaajana myöhemmin uusintaotoksilla kekkereiden menestyksekkäimmistä tarjottavista. Ainakin hirven paahtopaisti ja Black Magic Chocolate Cake saivat kovasti kehuja. Joka tapauksessa tarkoituksenani oli lähiaikoina saada viimeinkin julkaistuksi muutamia kevään ja kesän kohokohtia, joista on oikein jopa kuvamateriaaliakin. ;) Sitä odotellessa. Tervetuloa tupaan!

Approved by Leksa ja Väne

torstai 28. huhtikuuta 2011

Kalifornian ruosteiset kukkulat

Matkalla San Franciscosta Los Angelesiin säät eivät aina suosineet. Onneksi Pohjois-Kalifornian koleiden sateiden jälkeen löysimme jälleen etelän ja auringon.

San Franciscossa olessamme sää oli sateinen ja Karibian lämpöön tottuneelle suorastaan hyytävä, eivätkä sääolot suorastaan inspiroineet valokuvaukseen ja nähtävyyksien tiirailuun. (Pienoinen sushimahatautiepisodi ei sekään ollut omiaan tukemaan turistiaktiviteetteja.) Golden Gate tuli kuitenkin nähdyksi ainakin kauempaa ja Alcatrazin  kävimme. Kaiken kaikkiaan kaupungista jäi kuitenkin kovin sympaattinen vaikutelma.


San Francisco Alcatrazista nähtynä.


A16 -ravintola, jonne viimeisenä San Franciscon iltana matkaseurani raahasin, kantaa nimenään etelä-italialaisen valtatien nimeä ja tarjoilee Campanian alueen ruokaa ja napolilaisittain valmistettuja pizzoja (en suostu, en suostu, kirjoittamaan pitsa!). Ravintolan tunnelma oli mukavan kodikas ja pizza loistavaa. Keittokirjankin ostin kotiin tuomisiksi.



Pizza Margherita. Mmm..

Meyer lemon panna cotta ja oliiviöljypikkuleipiä.

San Franciscosta lähtiessämme vuokrasimme auton. Suunnitelmissamme roadtrip pitkin Kalifornian rannikkoa, päämääränä enkelten kaupunki. Sitä ennen koukkasimme kuitenkin parin San Franciscon pohjoispuolella sijaitsevan viininviljelyaluuen kautta.

Sonoman viinilaaksoon saapuessamme vihmoi vettä välillä vaakasuoraan. Seuraavana päivänä, Napa -laaksossa vietetyn yön jälkeen, ei enää vihmonut - vettä tuli kaatamalla. Oli aika suunnata kohti etelää (ja paria taloudellisesti kohtalokasta outlet villagea).

Sateisesta säästä huolimatta seutu oli kaunista ja mielelläni sinne palaisin uudelleen paremmalla ajalla ja kelillä.


Parilla viinitilalla ehdimme kuitenkin piipahtaa tunnelmaa haistelemassa. Benzingerin biodymaanisella (vielä luomua asteen verran luonnon mukaisempaa viljelyä) perhetilalla kävimme hyväksi kehutun viinitilakierroksen vuoksi. Ihan hintansa väärti neljän viinin maistiaiset sisältänyt tunnin kierros olikin, joskin siitä olisi varmasti saanut enemmän irti mikäli olisi epäsuomalaiseen tapaan äitynyt pommittamaan opasta runsailla kysymyksillä. Toinen viinitila, jolla kävimme, oli meksikolaislähtöisen perheen omistama Robledo.


Sonoma mountain.


Matkalla etelään pysähdymme rannikkokaupunki Montereyssä. Sielläkin satoi (ylläri!), joten suuntasimme suosiolla sisätiloihin paikalliseen akvaarioon. Näytillä oli jos jonkin sortin merenelävää ja paljon mielelenkiintoista tietoa. Mileenpainuvimpia nähtävyyksiä olivat ehdottomasti maagiset meduusat ja leikkisät merisaukot.


 




Hieman Montereyn eteläpuolella sijaitsevaan Carmel by the Sea:n kaupunkiin ehdittyämme sää oli jo sen verran kirkastunut, että aurinkokin näyttäytyi ja uskaltauduimme hetkeksi ulos autosta ihastelemaan kaunista mutta myrskyisää rantaa ja suloista kaupunkia.



Carmelista lähdettyämme suunnittelimme ajavamme aivan meren rannassa kulkevaa highway 1:n maisemareittiä aina Morro Bayhin asti, josta olimme varanneet motellin seuraavaksi yöksi. Parin viikon takaiset myrskyt olivat kuitenkin aiheuttaneet mutavyöryjä, jotka olivat vieneet koko tien mennessään useammalta kohdin. Ei auttanut kuin kääntyä pettyneenä takaisin ja tyytyä taittamaan taivalta tylsästi sisäämaan moottoriteitä myöden.

Morro bay




Santa Barbarassakin pysähdyimme pikaisesti jaloittelemassa.



Newport Beachissa vietetyn iltapäivän päätteeksi kävimme syömässä mereneläviä mutkattomassa The Crab Cookerissa. Paikan tomaattipohjainen clam chowder -simpukkakeitto oli mukavan kotoisan makuista ja hinta-laatusuhde erinomainen.

Clam chowder.

Kampasimpukka-katkarapuvarras.



Ennen Los Angelesiin päätymistämme koukkaismme muutamaksi päiväksi sisämaahan ystäväni E:n tuttavia tapaamaan Palm Springs nimiseen pikkukaupunkiin. Kiitokseksi yösijasta ja hyvästä huolenpidosta halusimme tarjota isännillemme jotain suomalaista ja väsäsimme illalliseksi lohikeittoa ja pannaria. Täytyy myöntää, että kuukauden ravintolaruoka/pikaruoka/välipaladieetin jälkeen ihan tavallinen kotiruoka maistui aika hyvältä. Ruisleipää kun olisi vielä jostain saanut.. Alla maisemia aavikolta. Enää ei tarvinnut kärsiä kylmää..





Tien päällä kuluneen viikon jälkeen oli jälleen mukava asettua hetkeksi aloilleen Los Angelesiin, ennen kuin oli aika palata vihdoin kotiin. Kaupungissa olisi helposti riittänyt nähtävää ja tehtävää yli neljän päivän terpeen ja turistinähtävyysähkyn maksimoimiseksi hyppäsimmekin opastetulle bussikierroksille, joka kattoi suurimman osan kuuluisimmista nähtävyyksistä ja sisälsi aimo tovin kertelyä kaupungin kalleimmilla asuinalueilla rikkaiden ja kuuluisien postilaatikoita ja roskapönttäjä tiirailemassa - talot kun olivat usein massiivisten aitojen taa piilotettuja.

Hollywood. On se siellä!


New Yorkista lähtöisin oleva, tietääkseni Sex and the City -sarjan myötä cup cakeseistaan kuuluisaksi tullut Magnolia Bakery oli ilokseni löytänyt tiensä Kaliforniaankin ja koska en New Yorkissa ja alkuperäisessä leipomossa ole vielä käynyt, halusin käydä koemaistamassa noita suloisia leipomuksia. Mmm..




Tähän on hyvä lopettaa..