Sivut

torstai 17. helmikuuta 2011

Terveisiä Helsinki-Vantaalta

Valmistujaisjuhlat on nyt juhlittu ja kauan odotettu kurssiexcursio on nyt alkanut. Terveisiä siis hyvinvalvotun bussimatkan jälkeen Helsinki-Vantaan lentokentältä. Kaukomaat kutsuvat kokonaisen seitsemän viikon ajan, joten blogissani saattaa olla hetken tavallista hiljaisempaa. Ensin on suuntana Brasilia, sitten Meksiko ja viimeiseksi Kalifornia. Jos ehdin, kirjoittelen reissutunnelmia jo tien päältä, jos en, kuulemme sitten ajassa post festum. Mukavaa kevättä kaikille, toivotaan että pakkaset pikkuhiljaa hellittävät koto-Suomessakin! ;)

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Isä Farellan Focaccia

Ranskan vaihtokevään aikana ehdin piipahtaa italialaisen ystäväni kotona Etelä-Italiassa, Barin lähellä sijaitsevassa pikkukaupungissa. Tuon reilun viikon ajan perhe Farella piti minusta hyvää huolta ja tyyräsi minua ympäri kaunista Apulian maakuntaa luonnonnähtävyyksiä ja pittoreskejä pikkukaupunkeja ihastelemassa. Maakunnan parasta pizzaa ja jäätelöäkin pääsin maistamaan. Mmm...

Italialainen keittiö on ollut yksi suosikeistani jo pidempään, ja olin innoissani päästessäni tutustumaan ihan tavallisen perheen ruokakulttuuriin. Minusta oli mukavaa seurata perheen isän ja äidin keittiötouhuja. Perhe kokoontui päivittän saman pöydän ääreen lounastamaan ja usein mukana saattoi olla muitakin sukulaisia, tätejä, setiä, serkkuja... Suomalaiseen hypermarkettikulttuurrin tottuneena seurasin hiukan kateellisena mukana, kun tuoreet ruokatarpeet hankitiin päivittäin pikku vihannes- tai hedelmäkojusta, liha- tai kalakauppiaalta. Ruoka oli konstailematonta, mutta juuri kaikessa yksinkertaisuudessaan maukasta. Mausteita, yrttejäkin, käytettiin kaiken kaikkiaan kovin vähän. Kalaa ja mereneläviä syötiin usein. Minun täytyy tunnustaa, että ennen tuota matkaa en isommin voinut sanoa perustaneeni merenelävistä. Ennakkoluulostahan siinä toki osittain oli kyse, mutta puolustuksekseni vedottakoon kuitenkin, että ennen tuota matkaa en tainnut olla maistanut oikeasti tuoreita mereneläviä. Tuoreet mereneläväet eivät haisseetkaan tunkkaisilta vaan tuoksuivat mereltä ja suolalta - raikkaasta mausta puhumattakaan.

Merenelävien, pizzan ja jäätelön lisäksi jäi matkalta mieleeni pari muutakin rakasta ruokamuistoa, molemmat niistä isä Farellan käsialaa. Toinen niistä on munakoisovuoka melazane alla parmigiana, toinen kotitekoinen peltileipä, focaccia. Focaccian ohjeesta sain vihdoin edellisellä kerralla leipoessani jonkinlaisen version kirjattua muistiin, kun ei ollut oppi-isälläkään antaa tarkkoja ohjeita ainemääristä.


Focaccia
n. 250g jauhoista perunaa ketettynä ja soseutettuna
3 dl kädenlämpöistä vettä
1/2 (n. 25 g) palaa hiivaa
2 tl suolaa
1 rkl sokeria
n. 7 dl (n. 450 g) vehnäjauhoja (käytin Lidlin luomuvehnäjauhoja, tipo 0)
1/2 - 1 dl hyvää oliiviöljyä
sormisuolaa

Päälle esim.
rosmariinia & oliiveja tai sipulia
kirsikkatomaatteja & basilikaa

Liota veteen hiiva, suola ja sokeri ja lisää perunasose. Tee jauhoista keko levintasolle ja keon keskelle kuoppa. Kaada neste kuoppaan. Vaivaa taikinaksi pikkuhiljaa jahoja nesteen sekaan lisäten. Voit valmistaa taikinan myös yleiskoneessa jolloin nesteeseen kannattaa lisätä jauhoja desi kerrallaan. Mitä pidempään taikinaa jaksaa vaivata, sitä parempi sitko taikinaan muodostuu. Lisää vaivaamisen lopulla ruokalusikallinen oliiviöljyä taikinaan ja vaivaa tasaiseksi. Jätä kohoamaan liinalla peitettynä vedottomaan paikkaan puolesta tunnista tuntiin.

Laita uuni lämpenemään 250 C asteeseen. Kaada uunipellille reilu loraus oliiviöljyä ja painele taikina tasaisesti pellille ja jätä kohoamaan hetkeksi. Painele sormella leivän pintaan pieniä kolosia sekä haluamasi päälliset. Loraita vielä pinnalle oliiviöljyä ja ripottele makusi mukaan sormisuolaa. Paista 250 -asteisen uunin keskitasolla n. 5 minuuttia, alennä lämpö 225 -asteeseen ja jatka paistamista vielä n. 10 minuuttia tai kunnes leipä saa kauniin kullankeltaisen värin. Nauti tuoreena ja lämpöisenä esimerkiksi salaatin kera.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Viikonloppu kera ystäväin - Kampasimpukoita ja sahramirisottoa sekä uunijäätelöä

Jokunen viikko takaperin vietimme lukioystävieni kanssa mukavan viikolopun Helsingissä. Harvinaisia, mutta sitäkin kalliimpia hetkiä ovat ne, kun koko tyttönelikko saadaan kerrankin kokoon. Tällä kertaa muutamalla puolisolla vahvistettuna. Elokuussa juhlitaan K:n ja J:n häitä, ja minä, M ja L olemme saaneet kunnian toimia kaasoina. Tulevia häitä silmällä pitäen piipahdimme muun muassa häämessuilla vähän haistelemassa tunnelmia, vaikka järjestelmällisenä tyttönä K:lla olikin jo valmiiksi langat hyvin käsissään.

Mukavasta häähumusta huolimatta viikonlopun kohokohta oli kuitenkin saada viettää aikaa vanhojen ystävien kera, ajoittain hyvästä ruoasta ja juomastakin nauttien. L:n toivomuksesta varasimme lauantai-illaksi pöydän Helsingin Sanomien ruokaliitteen sarjakuvasta alkunsa saaneesta ravintola La Tablesta. Ruoka oli maukasta ja mielestäni hinta-laatusuhde ihan mukavasti kohdillaan. Perjantaina taas linnoittaudumme K:n ja J:n kompaktiin yksiöön ruokaa laittamaan ja iltaa istumaan. Pääruuaksi päätimme valmistaa kampasimpukoita, jotka tällä kertaa uiskentelivat pannulle Herkun pakastealtaasta, ja simpukoiden seuraksi sahramirisottoa. Jälkiruuaksi tarjoiltiin yleisön pyynnöstä lukioaikaista lempijälkiruokaani uunijäätelöä.

Minun ainainen ongelmani tämän blogin pitämisen kannalta - enkä usko sen olevan kovinkaan tavatonta - on se, että noudatan harvoin ruokaa laittaessani reseptiä. Minulla ei myöskään ole aina tapana mittailla ainemääriä kovin tarkkaan. Leivonta on toki usein eri juttu ja reseptien joskus pikkutarkkakin noudattaminen onnistuneen lopputuloksen kannalta välttämätöntä. Usein mennään siis fiilispohjalta, varsinkin kun olen toisinaan laiska käymään kaupassa ja on pärjättävä sillä, mitä ruokakomerosta kulloinkin sattuu löytymään. Tällöin resepti toimii enemmänkin inspiraationa kuin ohjenuorana. Siksipä arkiset keitokseni jäävät usein dokumentoimatta, kun taas leivonnaisreseptit tulee usein raportoitua tänne, kun ne jo muutenkin löytyvät kirjattuna jostain.

Sahramirisotto valmitui siis tavalliseen tapaan melko lailla hatusta, joten tarkkaa resptiä ei nyt ole tarjolla. Aika lailla risoton perusohjeella kuitenkin pärjää. Itse kähvelsin aikoinani risoton perusohjeen jostain Jamie Oliverin keittokirjasta, ja sitä olen yleensä soveltanut ihan onnistuneesti risottoon kuin risottoon. Esimerkkinä vaikkapa risotto punajuuresta tai kiipeilyreissulla valmistunut sienirisotto. Ihan kelpo sahramirsottoa siitä näinkin tuli. :)

Risottopohjaan sipulin ja valkosipulin seuraksi sopisi hienonnettu varsiselleri. Sahrami lisätään risottoon keittelyn loppupuolella. Risoton ollessa miltei valmista, käräytä suolalla ja pippurilla maustetut simpukat kuumalla, kevyesti öljytyllä pannulla minuutti per puoli. Simpukoiden pinnalle voi vielä puristaa tilkkasen sitruunan mehua. Sitruunan mehu ja raastettu kuori voisivat sopia myös risoton sekaan. Myös paahdetut pinjansiemenet sopisivat varmaan mukavasti risoton pinnalle rakennetta antamaan... Päätä sinä! :)

Kuvassa vääräoppisesti salaattia samalla lautasella...

Uunijäätelön marenkikuoren alta löytyi tällä kertaa vaniljajäätelöä ja lemon curdia. Noin kuuden hengen annosta varten valmistin kahden munan sokerikakkupohjan. (Saman tilavuuden verran munia, sokeria ja vehnäjauhojen ja maissitärkkelyksen seosta sekä n. 1/4 tl leivinjauhetta per muna. Munat ja sokeri vaahdoksi, jauhot ja leivinjauhe sekaan, sitten uuniin 170C, kunnes hammastikulla testaten kakku on kypsä) Pinnalle valmistin kahden valkuaisen marengin (n. 0,5 dl sokeria per valkuainen).


Jälkiruoan voi koota joko annosvuokiin tai yhteen suurempaan uuninkestävään vuokaan. Pohjalle ja vuoan reunoille siis viipale sokerikakkua, jonka voi kevyesti kostuttaa esim. sitruunamehulla, täytteeksi kerroksittain hiukan pehmoista jäätelöä ja haluamaasi täytettä ja lopuksi kerros marenkia pinnalle. Uunijäätelön hyvä puoli on täytevaihtoehtojen lähes loputtoman muunneltavuuden lisäksi se, että sen voi valmistaa pakkaseen valmiiksi vaikka jo edellisenä päivänä. Ennen tarjoilua riittää, kun herkun käyttää kuumahkon uunin grillivastusten alla juuri sen verran, että marenki saa kauniin värin.