Sivut

lauantai 28. tammikuuta 2012

Kylmäsavulohi-rucolamuffinsit

Ystäväni K kyläili luonani toissa viikonloppuna, ja tämän harvinaisen tapahtuman kunniaksi halusin leipoa jotain hyvää. Keittokirjahyllyn sisältöä selaillessani päädyin suolaiseen muffinsireseptiin Johan Åkerbergin Muffinsikirjasta.

Savulohimuffinsien resepti oli sopivan yksinkertainen. Suolaiseen perustaikinaan lisättiin vain lopuksi sattumat. Mukava ja helppo suolainen herkku vaikkapa sunnuntaibrunssille. Kylmäsavulohta tosin olisi saanut olla ohjeessa enemmänkin, tällaisenaan kalan maku jäi varsin miedoksi. Sinappikastike toimi muffinsien kanssa hyvin ja voisin ajatella tarjoavani sitä muutenkin kalaruoan kaverina.


Suolainen muffinsitaikina
Ohje kirjasta: Muffinsikirja
4 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 muna
1 dl öljyä
½ dl juoksevaa hunajaa
3 ½ dl piimää

n. 10-12 muffinsia

Esilämmitä uuni 200 asteeseen. Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja suola kulhoon. Sekoita muna, öljy, hunaja ja piimä toisessa kulhossa. Sekoita kaikki ainekset nopeasti. Kääntele haluamasi täyte tai mausteet taikinan joukkoon. Täytä muffinsivuoat taikinalla. Paista uunissa n. 15-20 minuuttia.

Kylmäsavulohi-rucolamuffinsit
1 annos suolaista muffinsitaikinaa
100 g (tai enemmän) kylmäsavulohta suikaleina
50 g rucolaa huuhdeltuna
mustapippuria
seesaminsiemeniä
1 annos karkeaa sinappikastiketta

Sekoita lohi, rucola ja mustapippuri taikinan joukkoon. Jaa taikina muffinsivuokiin (vuoat saa täyttää lähes täyteen) ja viimeistele seesaminsiemenillä. Paista uunissa n 15-20 minuuttia. Tarjoile lämpiminä sinappikastikkeen ja salaatin kera.

Karkea sinappikastike
½ dl karkeaa sinappia
2 rkl sokeria
1 dl tilliä hienonnettuna
2 rkl sitruunamehua
2 dl rypsiöljyä
suolaa
mustapippuria

Vatkaa sinappi, sokeri ja sitruunamehu sekaisin. Jatka vatkaamista ja valuta samalla öljy joukkoon vähän kerrallaan, kunnes kaikki öljy on sekoittunut. Mausta suolalla ja pippurilla

Vinkki: Säilytyksen aikana öljy tuppasi hiukan erottumaan kastikkeesta. Kevyesti vatkaamalla öljyn sai jälleen sekoittumaan kastikkeeseen, mutta itse kyllästyin tähän ja vatkasin joukkoon teelusikallisen kananmunankeltuaista. Kastikkeen rakenne paksuuntui näin hiukan, mutta pysyi huomattavasti paremmin kasassa.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Hyvää huomenta - ohrapuuroa uunissa

Maailman helpoin aamupala valmistuu hellästi uunissa haudutellen ja maistuu hyvältä kylmänäkin. I'm in looove. :)


 Ohrapuuro uunissa
12 dl kevytmaitoa
2 dl kokonaisia (luomu) ohrasuurimoita
1 tl suolaa

 4-6 annosta

Mittaa ainekset uuninkestävään pataan tai kattilaan. Hauduttele kannen alla 80 asteisessa uunissa yön yli tai vähintään viiden tunnin ajan kunnes puuron koostumus on mieleistäsi. Laktoositon maito punastuu pitkään haudutettaessa, mutta puuron makuun se ei vaikuta. Nauti voisilmän ja maidon tai marjojen kera.

PS. Kokeiltuani kyseistä reseptiä äitini uudella hienolla uunilla, jonka termostaatti toimii takuulla tarkemmin, kuin oman uunini, kävi ilmi, ettei 80 astetta ollutkaan riittävästi. Mikäli siis omistat uunin, jonka termostaatti tosiaan pitää uunin siinä läpötilassa, johon sen säädätte, eikä plus/miinus 20 astetta säädetystä lämpötilasta, suosittelen käyttämään 100 astetta 80:n sijaan.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Kaapintyhjennyscookies

Siivosin eilen keittiön kaappeja (Niin, kuulostaa siltä, että on jo aikakin pian lopettaa lomailu ja palata töiden pariin..) ja havaitsin sinne kertyneen tarpeettoman paljon erinäisten leivontatarpeiden jämiä. Oli siis aika kaivaa Stewartin Marthan luottokeksiresepti plakkarista ja antaa jämille kyytiä. Tuloksena syntyi siis hiukan mukaeltu versio Double Chocolate Chunk Cookiesista.


Keksien maku oli juuri niin täyteläisen suklainen ja makea kuin vain kuvitella saattaa ja rakenne ihanan rapeansitkeä. Maitolasillisen kera täydellinen pikku herkkuhetki.


Kaapintyhjennyscookies
Resepti mukaeltu: Martha Stewart
2,4 dl vehnäjauhoja
1,2 dl kaakaota
½ tl ruokasoodaa
½ tl suolaa
113 g maitosuklaata rouhittuna
113 g voita
3,6 dl sokeria
2 isoa kananmunaa
1 tl vaniljauutetta
113 g maitosuklaata, valkosuklaata, Daimia, beanutbutter chipsejä, pähkinöitä tms. karkeasti rouhittuna

Ohjeesta valmistuu noin 16 isonpuoleista keksiä.

1. Sekoita kulhossa jauhot, kaakao, sooda ja suola.

2. Sulata mikrossa tai vesihauteessa maitosuklaa ja voi. Lisää suklaa-voiseokseen sokeri, kananmunat ja vaniljauute ja sekoita.

3. Lisää taikinaan jauhot muutamassa erässä välillä sekoittaen. Varo kuitenkin sekoittamasta liikaa. Lisää lopulta taikinaan haluamasi sattumat ja nosta taikina lepäämään jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

4. Lämmitä uuni 160 C asteiseksi. Muotoile taikinasta esim jääteläkauhalla tai kahdella ruokalusikalla halkaisijaltaan noin 4 cm pyörykoitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Jätä keksien väliin reilusti leviämistilaa. Paista uunissa noin 12-14 minuuttia kunnes keksien pinta alkaa halkeilla. Keksit kovettuvat jäähtyessään.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Blinibliniblini!

Ystäväni M loihti meille uuden vuoden aaton lounaaksi herkullisia blinejä. Tämän inspiroimana päätin minäkin vihdoin koeajaa uutuudenkarhean blinipannuni.

Tämä venäläinen herkku jos joku on sitä kuuluisaa arjen luksusta - mutta ei missään nimessä häpeä juhlatarjoilujakaan. Voin kirkastaminen helpottaa todellakin blinien paistamista sillä uutena vuonna tavallisella voilla paistettaessa blinit tuppasivat tarttumaan valurautapannuun ja käry oli melkoinen. Myös blinien kohdalla näyttää pätevän lettumaailman universaali sääntö; Ensimmäinen lettu on aina koiran lettu. Ensimmäisten blinien kääntäminen voi olla haastavaa ja onpa asiasta Venäjällä jopa oma sananlaskukin. Ensimmäinen blini epäonnistuu aina.

Blinit ovat suhteellisen tuhtia ruokaa ja kaksi bliniä per nainen oli ihan nokko. Kahden naisen voimin emme siis saaneet taikinasta tuhottua kuin puolet. Kun lisukkeitakin vielä jäi ja osa mädistäkin oli vielä hiukan kohmeessa, päätin kokeilla säilöä lopun taikinan jääkaapissa seuraavaksi päiväksi. Ennen paistoa lisäsin sekaan tipan olutta ja vehnäjauhoja taikinan herättelemiseksi. Hyviä tuli. Kantapään kautta opin myös, ettei hiivataikinaa kannata kovin naftissa kulhossa säilöä jääkaapissakaan, aamulla meinasi nimittäin kuohunut taikina tulla vastaan jääkaapin ovella...


Blinit
Resepti: Glotian ruoka & viini 1/2009

Päivä 1: juuri
3 dl maitoa
1 dl hapanta kermaa, piimää, kermaviiliä tai smetanaa
1/4 palaa hiivaa
3 dl tattarijauhoja

Päivä 2: taikina
2 tl suolaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl maitoa
2 kananmunaa
(1 dl olutta + 1 dl vehnäjauhoja)

Lisukkeeksi
Kirkastettua voita paistamiseen
2 prk smetanaa
200-300 g mätiä
1-2 hienonnettua sipulia

Taikinasta valmistuu 10-12 bliniä

Päivä1: Mittaa maito ja hapanmaitotuote kulhoon. Murenna hiiva joukkoon. Vatkaa tattarijauhot seokseen. Peitä kulho ja jätä jääkaappin kohoamaan vuorokaudeksi. Jos valmistat taikinan samana päivänä, kun tarjoat blinit, varaa taikinalle nousemisaikaa huoneenlämmössä ainakin 4-5 tuntia.

Päivä 2: Ota taikina huoneenlämpöön noin tunti ennen paistamista. Viimeistele taikina hetki ennen paistamista. Lisää kohonneeseen takinaan suola, ja vatkaa vehnäjauhot ja maito joukkoon. Erottele kananmunien valkuaiset ja keltuaiset. Vaahdota valkuaiset. Sekoita keltuaiset taikinaan. Kisää valkuaisvaahto kevyesti nostellen taikinaan.

Tilkka olutta antaa lisämakua blineille. Jos lisäät taikinaan olutta, lisää myös hiukan vehnäjauhoja.

Paista taikinasta paksuhkoja ohukaisia kirkastetussa voissa. Tarjoile blinit tirisevän kuumina mädin, smetanan ja hienonnetun sipulin kanssa.


Kirkastettu voi
Kuutioi voi ja laita se kattilaan. Sulata voi ja anna sen kiehahtaa kevyesti, kunnes sakka alkaa erottua. Ota kattila liedeltä ja anna sakan valua pohjalle. Kaada kirkas voi varovasti toiseen astiaan. Paistamisessa voin käsittelyä helpottaa jos voin ehtii antaa jähmettyä ennen käyttöä.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Pariisinterveisiä - Osa 2

Reisumme jatkui maltilliseen tahtiin nähtävyyksiä ihastellen, putiikkeja kierrellen ja hyvästä ruuasta ja juomasta nautiskellen. Pariisi on liian iso ja liian kaunis tullakseen ylisuoritetuksi viikonlopussa. Puhumattakaan siitä, kuinka kipeiksi jalkansa voikaan kävellä. Ei. Hiljaa hyvä tulee, ja ainakin niin nauttii kaikesta näkemästään paljon enemmän - kun ei yritäkään nähdä ja kokea ihan kaikkea. Vielä tällä kertaa...!


Metro on Pariisissa osoittautunut enemmän tai vähemmän välttämättömäksi menopeliksi siitäkin huolimatta, että siten missaa varmasti aina jotakin näkemisen arvoista. Etäisyydet ovat kuitenkin suurkaupungissa sitä luokkaa, että jalkansa saa käveltyä kipeiksi ilman sen kummempaa yrittämistäkin.

Ranskalaista bistroruokaa itämaisin maustein tarjoileva, myöskin latinalaiskorttelissa sijaitseva fuusiobistro Le Pré Verre, 8 rue Thénard oli valintamme reissun toiseksi illallispaikaksi. Onnistunut valinta tämäkin. Erityisesti alkuruoka oli viedä kielen mennessään. Kolmen ruokalajin menu kustansi täälläkin kolmen kympin pintaan, viiniä sai laseittain tai pulloittain. Opaskirjamme tiesi kertoa, että paikka tunnetaan erityisesti hyvästä viinikellaristaan. Pöytä irtosi täältäkin ilman varausta.

Alkuun marinoituja kampasimpukoita
mustajuuripyreen kera

Fasaania ja punakaalipyreetä appelsiinikastikkeella

Juottoporsasta ja kaalta itämaisin maustein

Omenakakkua ja
vuohenmaitojäätelöä

Aamupäivän verran Musée d'Orsayn impressionistisia aarteita ihasteltuamme poikkesimme Saint-Germain-des-Présn viehättävien pikkukatujen koluamisen lomassa herkkuhetkelle Pierre Hermén leivospuotiin osoitteeseen 72 rue Bonaparte maistelemaan maailman kuuluja macaron -leivoksia. Ikävä kyllä puodin yhteydessä ei ole kahvilaa, mutta halutessaan voi herkut siirtyä nauttimaan viereisellä aukiolla sijaitsevaan Café de la Mairie -kahvilaan. Mainittakoon vielä, että saman kadun varrella osoitteessa 21 Rue Bonaparte sijaitsee myös Laduréen myymälä, jonka yläkerrasta löytyy tunnelmallinen pieni teesalonki.

Valkotryffeli-pähkinä macaron
ylhäisessä yksinäisyydessään

Pierren macaronit olivat kyllä omaa laatuaan, taidetta . Erityisesti ihastusta herättivät hedelmäisen raikkaat maut kuten oliiviöljy-mandariini, greippi ja lime-vadelma-chili. Sitä vastoin sydämemme ei erityisemmin lämmenyt Alban valkotryffelillä maustetulle macaronille...


Lähimmäksi fine dinigia pääsimme illastaessamme Saint-Germain-des-Prés'n alueella osoitteessa 9 carrefour de l'Odéon sijaitsevassa Le Comptoir du Relais -gastrobistrossa. Meillä oli jälleen tuuria, sillä nappasimme paikan viimeisen vapaan pöydän - ja nautimme illallisemme tällä kertaa lämpölamppujen loisteessa ja viltteihin kääriytyneenä kadulla, ohikiitävien autoilijoiden ja jalankulkijoiden luodessa kateellisia silmäyksiä annoksiimme.

Taaskaan meillä ei ollut pöytävarausta, joskin syytän siitä pientä väärinymmärtämystä opaskirjan tulkinnassa. Lounasaikaan varauksia ei otettu, mutta illallisaikaan niitä jopa edellytettiin. Arki-iltaisin tarjoiltiin vain kiinteän hintaista viiden ruokalajin maistelumenua, joka ilmeisesti vaihtui päivittäin. Viikonloppuisin tarjolla oli à la cartea. Viinilista oli massiivinen

Jättikatkarapuravioli kantarelliliemessä


Masitelumenu maksoi 55 euroa. Viilinistalta löytyi pullo niin kalliimpaan kuin huokeampaankin makuun. Ruoka oli todella hyvää ja ehdottomasti hintansa väärti. Suosittelen lämpimästi, jopa pöytävarauksen kera. ;)

Herkkutattipaistosta ja uppomuna
parmesanmoussen ja Ibaiona -kinkun kera

Paahdettua peltopyytä
Colonatta -laardin ja kaalien kera 

Valikoima ranskalaisia juustoja

Kirnupiimäjätelöä ja marenkia

Litsimoussea, eksoottista hedelmasalaattia
sekä seesamikeksiä

Reissumme toiseksi viimeisenä päivänä illastimme A-L:n Pariisissa opiskelijavaihdossa Pariisissa asustelevan serkun E:n kera. Montmartren kaupunginosassa, osoitteessa 7 rue du faubourg sijaitsevaa ravintola Chartieria tunnutaan suositeltavan turisteille, jotka etsivät perinteistä ranskalaista ruokaa. Olen nimittäin käynyt paikassa kerran aiemminkin.

Paikka ei ole kallis ja ainakin etanoissa ja ankankoivissa oli hintalaatusuhde kohdillaan. Ravintolan ovella onkin joka kerta ollut parinkymmenen metrin jono, vaikka ravintolasali on iso ja palvelu jopa hiukan liiankin tehokasta - tilaukset rustataan muovisiin pöytäliinoihin ja seuraava pöytäkunta odottaa selkäsi takana pöytäsi vapautumista sinun vielä viimeistellessäsi jälkiruuan rippeitä. Budjettilomailijalle kuitenkin ihan kokeilemisen arvoinen paikka. Valokuvadokumentointi ikävä kyllä uupuu, kyn yöjalalle aikoessamme emme uskaltaneet ottaa kameroita mukaan.

Luxemburgin puiston talvitunnelmia
Viimeinen ilta menikin sitten A-L mahatautia tyynnytellessä. Kuka ties olisimme muuten uskaltautuneet maistelemaan ostereita, ne kun olivat parhaillaan sesongissa...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...


torstai 5. tammikuuta 2012

Pariisinterveisiä - osa 1

Lomailimme marraskuussa ystäväni A-L:n kera vajaan viikon verran iki-ihanan Pariisin taivaan alla. Matka oli A-L:n pikkuriikkisistä sairasteluista huolimatta varsin onnistunut. Tässäpä pienoinen raportti viikkomme kulinaristisista kohokohdista.

Moules-frites

Saavuimme Pariisiin marraskuisen hyisenä tiistai-iltapäivänä. Ja mikäs sen parempi tapa avata loma, kuin poiketa myöhäiselle lounaalle ihan tavalliseen lähikuppilaan simpukoille sekä viinilasilliselle ja toiseen kuppilaan jälkkärikrepille. On se vähän epistä. Täällä Oulussa kun saa lähikuppilasta korkeintaan känkkypitsaa tai rullakebabia. Hotellimme sijaitsi latinalasikorttelissa, mikä osoittautuikin oikein mainioksi sijainniksi muun muassa ruokapaikkojen suhteen.



Toisen päivän aamuna hyppäsimme metroon ja matkasimme Montmartreen Sacré-Coeurin basilikaa ihastelemaan.



Montmartresta valuimme Pigallen kautta Les Marais'n suuntaan ja poikkesimme lämmittelemään kuuman teekupposen ääreen Mariage Frères'n siirtomaatyyliin sisustettuun hurmaavaan pikku teehuoneeseen osoitteeseen 30 rue du Bourg-Tibourg. Teehuoneen yhteydessä on myös suloinen puoti, josta voi pellavapukuihin sonnustautuneiden nuorukaisten avustuksella valita kymmenien teelaatujen joukosta mieleisensä tuliaiset kotiinviemisiksi. Suosittelen.

Iltapäivätee hääveljesten tapaan

Valikoima ihanuuksia

Ruokapaikkojen suhteen konsultoimme muutamaa matkaopusta välttääksemme turhauttavan kadulla arpomisen. Kaupunkikierroksesta väsyneine jalkoinemme emme jaksaneet lähteä merta edemmäs kalaan vaan valikoimme ensimmäiseksi illallispaikaksemme hotellimme läheisyydessä sijaitsevan Les Papilles -bistron.

30 rue Gay Lussac

Meillä oli onnea, sillä päivisin herkkukauppana toimiva pikku bistro oli lähes ääriään myöten täynnä jo saapuessamme. Me nappasimme viimeiset paikat - baaritiskiltä! Neljän ruokalajin kiinteä menu maksoi kolmisen kymppiä. Viini myytiin pulloittain ja halutessaan viiniä olisi voinut ostaa mukaankin. Ruoka oli maittavaa, rehellistä bistroruokaa ja ennen kaikkea sitä oli riittävästi.

Alkukeitossa maistui parsakaali

Pääruuaksi nautimme lammasta

Välipalaksi vuohenjuustoa
tapenaden ja chilin kera

Jälkiruuaksi täyteläistäkin
täyteläisempää kastanjaherkkua

Hyvin yskityn yön jälkeen kaupunkikierros jatkui..


Aamupalan nautimme hotellimme läheisissä kuppiloissa tai nappasimme mukaamme läheisestä boulangeriesta. Myös lounas tuli usein syötyä tien päällä. Voi niitä ihanan sitkeänrapeita täytettyjä patonkeja! Välissä ei tainnut olla rasiamargariinia...


Notre dame




jatkoa seuraa...