Sivut

maanantai 10. joulukuuta 2012

Mausteinen lohipastrami

Lohipastramin ohje löytyi myös epämääräisestä läjästä Helsingin Sanomista repimiäni ruokaohjeita, joita en ollut vielä ehtinyt kokeilla. Blogipikkujoulut tarjosivatkin oivallisen tilaisuuden päästä kokeilemaan myös tätä Henri Alénin jouluista kalareseptiä. 

Varsinaisesti resepti ei ollut erityisen haastava. Mielestäni vaikeinta oli saada kalaan väripinta kypsentämättä sitä liikaa, sillä mikäli kala pääsi liian kypsäksi, se alkoi murentua leikkausvaiheessa. Loppujen lopuksi kala pyörähti pienen hetken käryävän kuumalla pannulla ja silti osa paloista tahtoi mennä mössöksi annospaloja leikatessa. Kaiken kaikkiaan lopputuloksesta tuli kuitenkin hyvä ja kalan maku oli samalla kertaa lämpimän mausteinen ja raikas.



Mausteinen lohipastrami

Resepti: Helsingin Sanomat
500 g nahatonta lohifileetä
4 rkl karkeaa merisuolaa
1 dl pippurisekoitusta (musta-, rose-, ja viherpippuria)
2 tl juustokuminaa
1 tl jauhettua neilikkaa

Poista lohesta kaikki ruodot ja rasvat, jotta saat kauniin punaisen lohipalan. Mausta kala suolalla ja anna sen imeytyä kylmässä noin 1 1/2–2 tuntia. 


Pyyhi suolakiteet pois lohen pinnalta. Leikkaa lohipala ruotoviivan suuntaisesti neljään osaan, tarkoituksena on saada aikaan neljä kulmikasta siivua.


Lämmitä teflonpannu tulikuumaksi. Pyöritä lohipalat kuivalla pannulla yksi kerrallaan siten, että ne saavat aavistuksen pintaväriä.


Nosta palat reilunkokoiseen astiaan. Mausta lohipalat pippurisekoituksella, johon on sekoitettu juustokumina ja neilikka.


Kääri jokainen lohipala omaan tiukkaan kelmupakettiinsa pyörittäen kelmua molemmista päistä eri suuntiin. Siirrä paketit tunniksi jääkaappiin.


Leikkaa terävällä veitsellä pötköistä sopivia paloja. Poista paloista kelmut vasta leikkaamisen jälkeen. Tarjoile raikkaan salaatin kera.

 


Yritin valmistaa lohen seuraksi marinoituja kurkkuja, sillä suolaisen mausteinen lohi kaipasi mielestäni seurakseen jotain makeankirpeää. En kuitenkaan äkkiseltään löytänyt mieleistäni reseptiä vaan päädyin inspiroimaan, enkä ollyt aivan täysin tyytyväinen lopputulokseen. Palannen kurkkujen seuraan myöhemmin, sillä maustamisprosessin monivaiheisuudesta johtuen en ehtinyt saada mitään järjellistä reseptiä paperille asti. ;) Lohipastrami kun saattaa tänä vuonna uiskennella myös joulupöytään.

Suklaata, suklaata, suklaata - Jouluinen suklaamoussekakku

Valmistin taannoisten blogipikkujoulujen jälkiruokapöytään suklaamoussekakkua, jonka reseptin olin bongannut Hesarin ruokasivuilta jo edeltävän joulun alla, mutten ollut tullut aikaisemmin kokeilleeksi. Resepti on suklaamestari Petri Sirénin käsialaa, ja suunniteltu siten, että kakun kaikki komponentit, kakkupohjan, moussen ja suklaakastikkeen, voi halutessaan tarjoilla myös erikseen. Nerokasta!


Useammasta osasestaan huolimatta kakku oli suhteellisen yksinkertainen valmistaa, sillä eri työvaiheet olivat nopeita. Kakkutaikina ei esimerkiksi kaivannut vatkausta ja suklaat sulivat näppärästi mikrossakin. Lämpötiloja en mittaillut, kun reseptinkään lämpötiloja ei oltu ilmoitettu asteen tarkuudella. Periaatteella "hiukan kättä lämpimämpi" tuli ihan kelpo lopputulos huomioiden, että ihmisen ruumiinlämpö keikkuu noin 36 Celsiuksen tietämissä. Resepti osoittautui myös gluteenittomaksi, mikä on aina plussaa, sillä helppoja gluteenittomia reseptejä ei ole koskaan liikaa esimerkiksi juhlien järjestämistä ajatellen.



Pekaanipähkinä-suklaakakku
Resepti: Helsingin Sanomat
140 g laadukasta tummaa suklaata (60–75 %)
100 g voita
6 kananmunaa
180 g ruokosokeria
30 g kaakaojauhetta
50 g karkeasti murskattuja pekaanipähkinöitä
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl kanelia

Sulata suklaa ja voi mikroaaltouunissa tai vesihauteessa täysin suliksi (noin 40–50-asteiseksi).  Vispaa kananmunat ja sokeri kevyesti sekaisin, ei tarvitse vaahdottaa. Lisää loput ainekset kananmuna-sokeriseokseen. Kaada joukkoon voi-suklaaseos. Kääntele kakkutaikina kunnolla sekaisin nuolijalla. Kaada taikina halkaisijaltaan 24 sentin silikonivuokaan tai leivinpaperilla vuorattuun kakkuvuokaan. Paista 210-asteisessa uunissa noin 18 minuuttia. Kakku saa jäädä sisältä hieman kosteaksi.


Suklaamousse

70 g laadukasta tummaa suklaata (60–75 %)
2 dl kuohukermaa
1/3 tl kanelia
1/3 tl kardemummaa

Vispaa kerma kevyeksi vaahdoksi, lisää mausteet kermaan vispauksen loppuvaiheessa.  Sulata suklaa vesihauteessa tai mikroaaltouunissa pienellä teholla 30 sekunnin pätkissä välillä sekoittaen, kunnes suklaa on täysin sulaa. Sekoita ensin nuolijan avulla 1/3 kermavaahdosta sulaan suklaaseen. Suklaan pitää olla lämmintä (40–50 astetta), muttei kuumaa. Sekoita sitten loput kermavaahdosta suklaa-kermaseokseen.


Suklaakastike

70 g laadukasta tummaa suklaata (60–75 %)
1 dl kuohukermaa

Lämmitä kerma ja suklaa samassa astiassa vesihauteessa, kunnes suklaa sulaa. Voit lämmittää ne myös mikroaaltouunissa pienellä teholla 30 sekunnin pätkissä, välillä sekoittaen, kunnes seos on sulanut (noin 35–40 astetta).


Kakun kokoaminen
Levitä suklaamousse nuolijalla tai veitsellä kakkupohjan päälle. Mousse jähmettyy sitä nopeammin, mitä enemmän suklaassa on kaakaovoita (tummissa suklaissa kaakavoita on useimmiten eniten). Kaada suklaakastiketta moussen päälle. Säilytä kakku viileässä. Ota huoneenlämpöön puoli tuntia ennen tarjoilua. Huoneenlämmössä suklaan viettelevät aromit tulevat parhaiten esille.


Käytin kakkuun Valrhonan 70% reilun kaupan suklaata, kun muuta ei tahtonut lahjapakkauksia lukuunottamatta Oulun Stockalta löytyä. Suklaan hedelmäinen maku toi kakkuun mukavaa raikkautta, eikä lopputuloksesta tullut edes ertyisen makea, sillä mousseen tai suklaakastikkeeseen ei erikseen lisätty sokeria. Omat, vielä pääsääntöisesti maitosuklaan makeuteen tottuneet makunystyräni tuomitsivat kaukun himpun verran liian tummansuklaiseksi. Suuremman kaakaoprosentin ystävälle suosittelen kuitenkin lämpimästi!

Blogipikkujoulujen antia

Kuten useammastakin blogista olette jo saattaneet lukea, kokoonnuimme marraskuun lopulla Oululaisten ruokabloggaajien ja parin etelän vahvistuksen voimin viettämään pikkujouluja Kokkeillaan -blogin Kotiharmin luo. Paikalla oli ennätysmäärä blogiväkeä seuralaisineen ja totuttuun tapaan pöydät notkuivat jos minkä moista suolaista, makeaa ja makeansuolaista herkkua. 

Oululaisista blogeista edustettuina olivat Ghetto Gourmet, Insinöörin keittiössä, Aina nälkä, Peruspöperöä, Kokit ja Potit, Pastanjauhantaa sekä tietysti Kokkeillaan. Eteläisemmän Suomen blogitarjontaa edustivat Soppaa ja silmukoita sekä Unelias kokki.

Aivan jokaista illan aikana tarjolla ollutta suupalaa en ehtinyt ikuistaa, mutta tässä kuvakavalkadissa ne herkut, joista kuvan ehdin saada. Ensin illan suolaisempaa antia...

Lohicroustades...

...sekä mangosalsaversiot GG:n tapaan

Karkkipossuleipäset, yhteistyössä Kokit ja Potit & Soppaa ja silmukoita

Retrodiscosiili

Saaristolaisleipää ja lohta
 
Couscoussalaattia

Punajuuripaistosta ja yrttimantelivoilla täytettyjä sieniä

Peruspöperölän lempeän mausteista chorizo-mustapapukeittoa

Oma panostukseni illan suolaiselle puolelle, hirven paahtopaisti...

...sekä mausteinen lohipastrami

Illan show, Ghettolan liekkiglögi

Illan taittuessa makeammalle puolelle esiin kannettiin muun muassa...


Macarons à la Aina nälkä

Jouluinen suklaamoussekakku minun käsialaani

Voitaikinaan käärityt jalluluumut sekä gojimarjajäätelö insinöörin tapaan

Kiitos kaikille kanssajuhlijoille hauskasta illasta sekä erityisesti ohjelmatoimikunnalle vatsalihasjumpasta ja Kotiharmille ansiokkaasta emännöinnistä!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Kun superfood kohtaa maalaisserkkunsa

Ensimmäistä kertaa blogiurallani päätin ilmoittautua Cocovin ruokabloggareille tarkoitettuun kilpailuun ja näinpä postista tupsahtikin viime viikolla paketillinen sitä kuuluuisaa superfoodia. Tehtävänanotona oli valmistaa välipala- tai jälkiruoka-annos hyödyntäen vähintään kahta neljästä yllätyspaketin raaka-aineesta. Tunnustan, että alunperin osallistumispäätökseeni vaikutti itse tehtävää enemmän se, että kilpailun voittajat pääsevät kokkaamaan Murun Henri Alénin oppiin.

Lähtökohtaisesti kaukomailta tuleva superfood on tuntunut käsitteenä vähän vieraalta, kun Suomen metsät pullistelevat toinen toistaan terveellisempiä marjoja, jos vain joku viitsisi poimia. Yllätyspaketista löytyneet kaakaonibsit herättivät kuitenkin makeanystävän mielenkiinnon, ja näin mielessäni alkoi hahmottua ajatus jälkiruoasta, jossa superfood kohtaa maalaisserkkunsa. Annoksessa hyödynsin Cocovin tuotepaketista löytyneitä kaakaonibsejä, Kalaharin suolaa sekä neitsytkookosöljyä.


Superfoodbrownies, karpalomoussea ja kinuskia
Reseptistä riittää jälkiruoaksi noin kahdeksalle. Ainemäärät voi kuitenkin halutessaan helposti puolittaa.

Brownies
100g (120ml) neitsytkookosöljyä
2 dl (170g) ruokosokeria
2 kananmunaa
1 dl (40g) kaakaota
½ tl Kalaharin suolaa
½ tl leivinjauhetta
1 tl aitoa vaniljasokeria
1 dl (n. 60g) kaakaonibsejä
1 dl (n. 60g) pistaasimanteleita tai manteleita rouhittuna
1 dl (n. 60g) laadukasta maitosuklaata karkeasti rouhittuna
1 dl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpenemään 175 C. Vuoraa leivinpaperilla n 15cm x 30 cm uunivuoka.

Sulata kokosöljy juoksevaksi. Sekoita kulhossa sokeri, kaakao, suola, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Lisää munat ja kookosöljy ja sekoita tasaiseksi. Lisää kaakaonibsit, rouhitut mantelit ja suklaa sekä jauhot ja sekoita taikina nopeasti sekaisin.

Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla n 25 minuuttia.


Karpalomousse
2 liivatelehteä
150 g karpaloita (n. 3 dl jäisiä karpaloita)
140 g valkosuklaata
2 dl kuohukermaa
1 tl aitoa vaniljasokeria

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Laita karpalot kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi rauhallisesti sekoitellen ja painellen lusikan pohjalla marjoja rikki. Mikäli käytät tuoreita karpaloita pakasteiden sijaan, lisää kattilaan ruokalusikallinen vettä. Kun marjat ovat hajonneet, paseeraa seos siivilän läpi siten, että saat sileän marjapyreen. Purista liivatteista ylimääräinen vesi ja sekoita pyreen joukkoon. Mikäli pyree on jo jäähtynyt niin, etteivät liivatteet enää sula, käytä seosta mikrossa 10-12 sekuntin ajan, sekoita ja anna jäähtyä.

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa 30 sekuntin pätkissä välillä sekoittaen. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla. Sekoita noin kolmasosa kermavaahdosta vielä hiukan kättä lämpimämpään sulkaaseen, lisää karpalopyree ja sekoita seos lopun kermavaahdon joukkoon nuolijalla käännellen. Nosta jääkaappiin asettumaan muutamaksi tunniksi.


Kinuski
2 dl kuohukermaa
2 dl sokeria
½ tl Kalaharin suolaa
2 rkl neitsytkookosöljyä.

Keitä kermaa ja sokeria miedolla lämmöllä kattilassa rauhallisesti sekoitellen, kunnes kinuski saa hiukan väriä ja kastike on haluamasi paksuista. Konsistenssia voi testata tipauttamalla tipan kinuskia kylmälle lusikalle. Mikäli kastike pääsee liian paksuksi, voit ohentaa sitä lisäämällä tilkan kermaa. Lisää lopuksi suola ja kookosöljy, sekoita hyvin ja annä jäähtyä hiukan.

Tarjoile brownies karpalomoussen ja kinuskikastikkeen kera, koristele annokset tomusokerilla ja muutamalla karpalolla.


Kaakaonibsit toimivat brownies-reseptissä loistavasti ja koostumuskesta tuli samalla kertaa rapea, mutta myös kostean mehevä. Kookosöljy antoi mielestäni leivokselle mukavan parfyymisen häivähdyksen kookosta ilman, että maku olisi liian hallitseva. Kalaharin suola taas antoi kinuskiin mukavan pehmeän suolanmaun, eikä merisuolan pistävyydestä ollut tietoakaan. Makean kinuskin ja suklaaleivoksen makuparina karpalo toi annokseen miellyttävää, raikasta hapokkuutta.

Tunnustuksia

Sain jokin aika sitten kivan tunnutuksen Kakkumonsterilta. Kiitos siitä! :)


Tunnustuksen tehtävä oli periaatteessa helppo, mutta viiden suosikkiblogin valitseminen kaikkien ihanien blogien joukosta oli yllättävän vaikeaa. Päädyin valitsemaan tällä kertaa ainoastaan Oululaisia blogeja.


Tunnustus lähtee siis seuraaville blogeille.
Kokit ja Potit
Kokkeillaan
Makuja kotoa
Peruspöperöä
Pastanjauhantaa  

Ja tehtävä:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2.Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi post it- lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it - lapulla
ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Talo Italiassa Parte 3 - La bella vita

Kolmas ja viimeinen postaus tätä lajia, ja vihdoin itse asiaan, Piemonten ruokaan ja viiniin. Viikon lomamme aikana nautimme laiskoista, pitkistä aamupaloista, kokkasimme pastaa ja grillasimme raakamakkaraa, maistelimme viinä muutamalla lähialueen tilalla ja piipahdimme lähikaupunkien ja -kylien ravintoloihin lounaalle tai illalliselle.  

Kaupassa käyminen kymmenen hengen tarpeisiin oli oma operaationsa. Lähimpään isoon markettiin hurautti autolla noin puolessa tunnissa ja hiukan koto-Suomea edullisempi hintataso yllätti usein kassalla positiivisesti. Ilman myymälähenkilökunnan teatraalista silmien pyörittelyä tai kassaneidin kovaäänistä italiankielistä päivittelyä emme kuitenkaan kauppareissuista selvinneet. "Mitä?! Kokonainen puolentoista kilon ricotta? Ja ihanko todella te haluatte vielä kilon keittokinkkuakin?!" Joo.

Pääsääntöisesti minkä tahansa italialaisen marketin vihannesosaston, juusto- ja leikkeletiskin sekä kala- ja äyriäistiskin valikoima herätti pienessä suomalaisessa hienoista annoskateutta. Isojen markettien lisäksi raaka-aineterjontaa lisäsivät lähikaupinkien ja -kylien pienemmät vihennes- ja hedelmäpuodit sekä torit, lihakaupat ja leipomot.

Aamupalapöydässä


Talomme sijaitessa aivan Roccaveranon kylän kupeessa, piipahdemme matkamme toisena iltana paikalliseen ravintolaan, Osteria del Bramante (Piazza Barbero 6). Tunnelma oli kotoisa, palvelu ystävällistä sekä yllättävänkin artikuloivaa ja ruoka konstailematonta, mutta hyvää. Kirjoitettua ruokalistaa ei ollut, mutta tarjoilijat kertoivat päivän menun, josta sai valikoida haluamansa määrän ruokalajeja.

Antipasti eli alkuruokia oli tarjolla neljää sorttia, primi eli pasta- tai riisipohjaisia ruokia kahta ja secondi eli lähinnä lihasta tai kalasta koostuvia pääruoka-annoksia yksi. Jälkiruokavaihtoehtoja, dolci, oli tarjolla kaksi. Kaiken kaikkiaan lähes jokaista ruokalajia sai ottaa vielä haluamansa verrankin, joten loppujen lopuksi päädyimme maistelemaan vähän miltei joka sorttia. Laskun määrärytymisperusteista meillä ei näinollen ollut haluakaan, mutta kalliiksi ei ravintolaa voinut moittia kun koko lysti kustansi viineineen noin 23 euroa per ruokailija.


Ravioleja voin ja salvian kera

Syyskuun puoliväli oli Piemontessa kuuminta sadonkorjuuaikaa ja osalle viinitiloista oli ongelmallista saada maisteluaikaakin, minkä vuoksi viinitilakierrokselle emme ikävä kyllä päässeet.

Siellä niitä menee...

Poikkesimme vuokraisäntämme suositusten perusteella Araldica -viinimyymälään (Via Roma 2, 14040 Castel Boglione), jonka piti olla lähialueen paras viinioutlet. Myös viinintuntantotiloissa olisi ollut mahdollista vierailla, mikäli paikalla olisi sattunut olemaan joku paikan englanninkielentaitoisesta henkilökunnasta. Valikoimaa viinien suhteen oli ihan mukavasti, ja hinnat olivat arviomme mukaan kohdillaan, mutta tiskin takana seisovan sedän palvelualttiudessa ei ollut kehumista. Tähän asti olimme pärjänneet turisti-italiallamme jopa kohtalaisen hyvinkin, mutta tämä herra ei ollut ymmärtävinäänkään puhettamme eikä yrittänytkään tulla itse ymmärretyksi.

Loppujen lopuksi paikasta lähti mukaamme 12 pulloa erittäin edullista Brachetto D'acqui -jälkiruokaviiniä, mutta huonosta palvelusta jäi silti paha maku suuhun. Onneksi Brachetto -rypäleestä valmistettu ruusuntuoksuinen kevyen kuohuva juoma on omiaan hukuttamaan karvaimmatkin muistot. Kyseinen viini on ehdottomasti yksi ihanimmista jälkiruokaviineistä, jonka tiedän. Viinitalo Braidan tuottamana sitä löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta 12 pullon laatikoittain - hinta on toki alkon kautta lähes kuusinkertainen Araldicasta ostamaamme viiniin verrattuna.



Läheisessä Acqui Termen kylpyläkaupungissa poiketessamme lounastimme La curia -nimisessä ravintolassa (Piazza Bollente 72), jonka yhteydessä oli myös oma enotecansa. Uneliaan pikkukaupungin rauhallisen pikkukadun varrella sijaitsevan paikan tunnelma oli seesteinen, palvelu hyvää ja jopa englannikielentaitoista ja hintalaatusuhde kohdallaan. Reilut parikymppiä maksavaan kahden ruokalajin lounasmenuun sai valita haluamansa kaksi ruokalajia omalta lounaslistaltaan. Myös paikan à la carte lista vaikutti mielenkiintoiselta. Viinilistaltakin löytyi pelkästään baroloja jo kahden A4-arkin verran, mutta tarjoilija neuvoi milellään viinin valinnassa.



La Curian onnettomien kotisivujen ei kannata antaa hämätä, ruoka oli hyvää ja palvelu hyväntuulisen rentoa. Lisäksi ruokansa sai leppoisan sään salliessa nauttia mukavan varjoisalla sisäpihalla suloistakin suloisemmassa ruokaseurassa...

Lämmin ricottakakkunen ja päärynäkastiketta

Cavatelli-pastaa Taleggio-juustolla

Gnocchi al ragu - ihanaa!

Haudutettua possunniskaa ja karamellisoitua salottia

Viikon hartainta ruokaseuraa


Syönnin jälkeen poikkesimme viinimyymälän puolelle. Valikoimasta löytyi paikallisten viinien lisäksi myös muiden Italian viiniaueiden tuotoksia sekä ulkomaan aarteita.


Ja jos viinilistan kanssa iski valinnanvaikeus, niin läheisessä jäätelöpuodissa vasta menikin pää pyörälle. Jäätelön lisäksi valikoimasta löytyi kakkuja, leivoksia ja jäätelöpohjaisia jälkiruoka-annoksia.

Mmm...

Barolon kaupungissa vierailemme kahdella viinitilalla, jonne olimme soitelleet päivää, kahta aiemmin sopiaksemme tapaamisen. Suosituksia hyvistä viinitiloista olimme kysyneet sopivasti ennen lomaamme sattuneen Alkon Pohjois-Italian punaviinit tastingin kouluttajalta jo Suomessa. Viinitastingit olivat pääsääntöisesti maksuttomia. Pääsääntöisesti tapaamisia varten on hyvä sopia aika puhelimitse, sillä ainakin sadonkorjuuaikaan viinitiloilla riittää kiireitä.

Barolo

Ensimmäiseksi poikkesimme Barolon kaupungin liepeillä sijaitsevalle Paolo Scavinon viinitilalle (Via Alba-Barolo 59, Castiglione Falletto). Saimme maisteltavaksemme viisi viiniä. Joukossa oli yksi valkoinen, Langhe Bianco, jota tila oli alunperin alkanut valmistaa omaan käyttöönsä ruokaviiniksi, ja neljä punaista, Barbera d'Alba, tilan usemman viinitarhan viineistä sekoitettu barolo sekä kaksi vain tietyltä tarhalta tulevaa baroloa Monvigliero ja Bric Dël Fiasc. Viinit meille esitellyt nainen puhui varsin hyvää englantia ja viiniostokset sai halutessaan maksaa luottokortilla.

Tunnustan, että omaan makuuni barolo on vielä melkoisen tuhtia tavaraa, mutta mukaan lähti kuitenkin matkamuistoksi ja sivistykseksi pullo sekoitebaroloa, sillä sen piti olla hiukan muita tilan baroloja valmiimpi juotavaksi. Lisäksi tykästyin maistamaamme Sauvignon Blanc pohjaiseen sekoitevalkkariin, jota myöskin tarttui mukaan pullollinen kotiinviemisiksi.



Barolon feminiininen ja maskuliininen puoli

Ennen kuin oli aika siirtyä kohti seuraavaa viinitilaa, pyysimme meille viinejä esitelleeltä naiselta ravintolasuosituksia, ja päädyimme barolorisoton perässä Rosso Barolo -nimiseen osteriaan (Via Roma 16, Barolo). Sekä alkupalaksi nauttimani carne cruda, Piemonten versio tartarpihvistä, että barolorisotto olivat erinomaisia, joskin carne crudan päälle vuoltu tryffeli maistui huomattavasti miedommalta kuin olin odottanut.

Carne cruda tryffelillä

Risotto al Barolo

Lounaan jälkeen suuntasimme kohti Renato Rattin tiluksia (Frazione Annunziata 7, La Morra) ja päivän toista viinitastingia. Vaikkei se kuvasta käykkään ilmi, tilukset sijaitsivat komealla paikalla kukkulan rinteessä, ja näköala yli viiniköynnösten täyttämän laakson oli erittäin kaunis. Taitavat Rattilla hallita peeärrän.

Saimme jälleen maistaaksemme puolen kymmentä viiniä, tällä kertaa kaikki punaviinejä, joukossa ainakin sotamiestä kantavasta etiketissään tuttu Barbera D'Alba sekä tilan baroloista Marcenasco ja Rocche. Barbera d'Albaa tarttui mukaan pari pulloa ja Marcenasco baroloa yksi jälleen puhtaasti sivistystarkoituksessa, K taas tykäistyi tuhtiin Rocche baroloon.



Viinitilakierrokselta kotiin palattuamme ihmettelimme aikamme pihatieltä löytynyttä kypsää viikunaa, ja äkkäsimme viimein mistä se oli tiellemme tupsahtanut. Pihapuumme ei ollutkaan mikä tahansa koristepuska vaan oksat notkuivatkin kypsiä viikunoita! Hedelmävarkaisiinhan sitä oli käytävä... Olivat muuten hyviä!


Viikunasaalis avec

Kuvia italiankokkauksistamme minulla on varsin vähän, mutta muutamaan otteeseen laitoimme pastaa ja kertaalleen risottoakin. Lisäksi pojat innostuivat parina iltana grillaamaan muun muassa  raakamakkaroita, jotka osoittautuivat Italiassa olevan keskimäärin aivan valtavan maukkaita. Yksi pastaillallisistamme oli R:n bravuuri, spagetti alla carbonara ja ylijäämävalkuaisista syntyi luonnollisesti suklaamarenkeja. Mmm... Marengilla ja 70% suklaalla ei voi mennä pieleen!


Grillailuja varten piipahdimme eräänä aamuna läheisen Monastera Bormidan kylän lihakauppaan, jonka piti vuokraisantämme mukaan olla seudun paras. Lihakauppaa etsiessämme olimme edeltävänä iltapäivänä joutuneet pettymään kaupan suljettua ovensa jo alkuiltapäivästä ja olimme tällä kertaa liikenteessä jo aamusta. Samalla tuli ostettua kylän torilta tuoreita vihanneksia ja hedelmiä grillaus aamupalatarpeiksi.




Reissumme viimeisenä iltana suuntasimme illalliselle pikkuruiseen San Giorgio Scarampin kylään, ravintolaan nimeltä A Testa in Giù (Piazza Roma 5). Ravintolan nimi tarkoittaa ilmeisesti suomennettuna ylösalaisin. Ruokalistaa ei kuitenkaan ollut myllätty ylösalaisin vaan maut olivat mukavan perinteisiä.

Alkupalaksi maistelimme ensi kertaa muun muassa Roccaveranon kylän omaa juustoa, Robiolaa, joka oli saanut lisäkkeekseen muhkean makeaa, pitkään haudutettua sipulia. Uusi tuttavuus oli myös alkuruokien kera nauttimamme ihanan raikas Roero Arneis valkoviini.

Täytettyjä kesäkurpitsankukkia

Robiola di Roccaverano

Gnoccheja, pestoa ja Robiola-juustoa

Kaniinia

Viimeinen aamu Piemontessa aukeni utuisena ja ilmassa oli aistittavissa jo aavistus kirpeää syksyä. Oli aika palata kotiin levänneenä ja hyvillä mielin. Kaiken kaikkiaan viikko Piemontessa teki kyllä lahtemättömän vaikutuksen ja ennen kaikkea herätti alati syvenevän kiinnostuksen Italian upeaan ruoka- ja viinikulttuuriin. Tänne palaan vielä! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Utuinen aamu Piemontessa