Häähumua - Minicupcakes

Rakkaat ystäväni K ja I menivät naimisiin viime heinäkuussa. Häälahjanani olin tarjoutunut leipomaan häihin jotain pientä ja suloista. Lopputuloksena syntyi pastellinsävyisiä macaron -leivoksia sekä pikkuruisia kuppikakkuja. Molemmista leivoin myös koevedokset, kuppikakuista tosin ihan normaalikokoisina versioina. Ne päätyivät sopivasti sulostuttamaan omaa syntymäpäiväkahvipöytääni.


Koevedoksia

Kuppikakkujen koristelua silmälläpitäen sain vihdoinkin riittävän hyvän tekosyyn tilata Sunflower Sugar Artsilta himoitsemani silikoniset kukkamuotit. Kukkia näperrellessä vierähtikin sitten muutama ilta, mutta lopputulos oli ehdottomasti vaivan arvoinen. Jos macaron -leivoksiin jäi edelleen hitusen kehitettävää, näihin kuppikakkuihin olin kerrankin täysin tyytyväinen.

Itse kakkupohja oli tumman suklainen Devil's food ja kuorrute Swiss meringue vanilla buttercream, joiden molempien reseptit löytyvät blogista jo ennestään, mutta kertauksen vuoksi lisään ne vielä tännekin. Kukat valmistin sokerimassasta ja koristelin kullanvärisellä tomuvärillä. Kultaiset ja helmiäishohtoiset koristehelmet olivat valmista markettikamaa.

Devil's Food Cupcakes
Resepti kirjasta: More from Magnolia - Allysa Torey 
7,2 dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
1 ½ tl ruokasoodaa
3/4 tl suolaa
170 g voita (tai yhteensä 320 g, mikäli korvaat suklaan)
4,8 dl tiiviisti pakattua vaaleanruskeaa sokeria
3 suurta kananmunaa (à jenkkimittojen mukaan n. 60g)
255 g makeuttamatonta suklaata (ks. vinkki korvaamisesta)
4,8 dl maitoa
1 ½ tl vaniljauutetta (tai n. 1 rkl vaniljasokeria)

Vinkki: Makeuttamattoman suklaan voi korvata kaakaojauheella ja voilla tai margariinilla. Itse noudatin joy of baking -sivuston ohjetta, jonka mukaan 30 grammaa (1 ounce) makeuttamatonta suklaata korvataan 18 grammalla makeuttamatonta kaakaojauhetta ja 17 grammalla voita tai margariinia. Kokonaisuudessaan grammamääristä tulee hiukan alkuperäistä suklaamäärää suurempia, mutta itselläni ohje toimi kuitenkin hyvin. Reseptin suklaamäärän korvaamiseksi käytetään siis noin 160 g kaakaota ja 150 g voita tai margariinia.

Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset toisistaan kylminä ja anna lämmetä huoneenlämpöisiksi. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa (tai korvaa suklaa kaakojauheella ja voilla). Esilämmitä uuni 175 C asteeseen. Vuoraa muffinipellin kolot paperisilla vuoilla. Siivilöi pienehköön kulhoon jauhot, leivinjauhe, sooda ja suola (sekä kaakojauhe, mikäli korvaat sillä suklaan, ja vaniljasokeri, mikäli et käytä uutetta). Nosta syrjään odottamaan.

Vaahdota voita suuressa kulhossa kunnes sen rakenne siliää. Lisää sokeri ja jatka vaahdottamista, kunnes saat aikaan kuohkean vaahdon, sähkövaitkaimella noin 3 minuuttia. Lisää keltuaiset ja vatkaa hyvin. Lisää kuivat aineet kolmessa erässä vuorotellen maidon ja vaniljauutteen kanssa. Sekoita huolellisesti jokaisen lisäyksen jälkeen, kunnes ainekset ovat hyvin sekoittuneet, mutta varo sekoittamasta liikaa.

Vatkaa valkuaiset erillisessä kulhossa pehmeäksi vaahdoksi ja kääntele varovaisesti taikinan joukkoon.

Jaa taikina muffinipellin koloihin. Paperiset vuoat voi täyttää noin 2/3 vuoan korkeudesta. Paista kuppikakkusia koosta riippuen noin 8-15 minuuttia tai kunnes kakun keskelle pistettyyn cocktailtikkuun ei tartu enää taikinaa. Anna jäähtyä hyvin ja kuorruta jäähtyneenä.

Miniversiot

Swiss Meringue Vanilla Buttercream 
Resepti mukaeltu: Martha Stewart 
200 g (n. 6 kpl) kananmunanvalkuaista
300 g (n. 3 1/2 dl) sokeria (Siro)
400 g voita, mieluusti suolatonta, viileän huoneenlämpöisenä ja paloiteltuna n. 2 cm kuutioiksi
ripaus suolaa jos käytät suolatonta voita
1 vaniljatangon siemenet

Mittaa valkuaiset ja sokeri lämmönkestävään kulhoon ja kuumenna niitä vesihauteessa sekoitellen kunnes sokeri liukenee valkuaisiin. (Voit myös kuumentaa seosta yleiskoneen induktiokuumennuksella n 60 asteeseen pallovispilällä sekoittaen, mikäli moisen härvelin satut omistamaan.) Seos tuntuu tällöin kuumalta ja täysin tasaiselta sormien välissä. Siirrä sitten seos yleiskoneen kulhoon tai vatkaa seosta sähkövatkaimella kunnes se on jäähtynyt kunnolla ja on muodostunut jäykkä marenki.

Vatkaa voi pala kerrallaan marengin joukkoon vatkaten huolellisesti jokaisen lisäyksen välissä. Kuorrute saattaa näyttää juoksettuneelta kun kaikki voi on lisätty, mutta tasoittuu kyllä lisää vatkattaessa. Lisää lopuksi suola ja vaniljatangon siemenet ja vatkaa hyvin.

Vaihda lopuksi yleiskoneeseen lastamainen sekoitin tai takinakoukku ja sekoita pienimmällä nopeudella noin 5 minuuttia ilmakuplien poistamiseksi. Voit myös sekoittaa taikinaa käsin nuolijalla.

Kuorrute säilyy tuorekelmulla peitettynä viileässä huoneenlämmössä vuorokauden tai 3 vuorokautta jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa. Jääkaapissa säilytetty kuorrute tulee ottaa hyvissä ajoin huoneen lämpöön ja sekoitella notkeaksi esimerkiksi yleiskoneen lastamaisella sekoittimella tai nuolijalla.

Helpoin ja ehdottomasti siistein tapa annostella taikina muffinsivuoan koloihin on käyttää pursotinpusssia. Taikina on melko jämäkkää ja kohoaa paistettaessa kauniisti valumatta ympäriinsä. Olen joskus leiponut näitä myös gluteenittomista jauhoista, mutta tällöin on oltava varovainen, joitteivät vuoat tule liian täyteen. Gluteenittomista jauhoista kun puuttu sitko ja taikina valuu paistettaessa huomattavasti helpommin. Valmiit kuppikakut voi kuorruttamattomina helposti pakastaa odottelemaan juhlapäiviä.

Kuorrute kyllä sailyy jääkaapissa, mutta voin vuoksi se myös kovettuu. Siksi jääkaappikylmän kuorrutteen on annettava lämmetä rauhassa huoneenlämpöiseksi ja lopulta sekoiteltava notkeaksi. Oman kokemukseni mukaan kuorrutteen rakennne tuppaa hiukan lässähtämään prosessissa, joten parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi suosittelen kuorruttamaan ja koristelemaan kuppikakut tuoreeltaan. Ne säilyvät kyllä hyvin parikin päivää jääkaapissa valmiiksi kuorrutettuina.

Ihana huijaus - Yllättävän hyvää ruisleipää paketista

Jo viime vuoden joulukuussa sain sähköpostia Laihian Mallas nimiseltä perheyritykseltä. Minulta kysyttiin, tahtoisinko kokeilla yrityksen uutuustuotetta, saaristolaisleipää, ja kertoa kokemuksesta blogissani. Tahdoin tietenkin.

Nyt, kahdeksisen kuukautta lupaukseni jälkeen, häpeän kipristellessä vatsassani, päätin viimeinkin saada aikaiseksi kirjoittaa kokemuksestani. Kokemuksestani, joka oli kaikin puolin positiivinen, jos ei oteta lukuun postaussaamattomuuteni aiheuttamaa ja täysin ansaittua häpeäntunnetta. Mutta se siitä.. 

Sain siis kokeiltavakseni kaksi paketillista Tuoppi Mallasmestarin saaristolaisleipää. Tuotepakkauksesta löytyi jauhosekoituksen ohella pussukka kuivahiivaa sekä pahvinen, kertakäyttöinen vuoka. Ohjeet leivän leipomiseen ja pieneen viimeistelyyn löytyivät pakkauksen takapuolelta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pakkauksen aineksiin sekoitetaan neste, annetaan kohota ja lopulta paistetaan.

Käytin nesteenä piimää ja voitelin leivän paiston lopuksi veden ja siirapin seoksella kauniin kiiltävän pinnan aikaansaamiseksi. Toisella kertaa taisin unohtaa voidella vuoan öljyllä. Siitä huolimatta leipä irtosi moitteetta vuoastaan. Toisen leivistä puolestaan unohdin uuniin ainakin vartin yliajalle, mutta edes siten en onnistunut pilaamaan leipää. Kaiken kaikkiaan leipomiseen vierähti parisen tuntia, josta aktiivisia työvaiheita vartin verran, loput odottelua. Tämän yksinkertaisemmaksi ruisleivän leipominen tuskin käy!

No entäs se maku sitten?

Leivän ja erityisesti ruisleivän leipojana tunnustan olevani varsinainen amatööri. Vuosien saatossa olen pariinkin otteeseen tullut kokeileeksi ruisleivän valmistamista enemmän tai vähemmän epätyydyttävin lopputuloksin. Suurta eroa ei ole ollut riippuen, olenko sortunut valmiisiin jauhoseoksiin vai leiponut leivän alusta asti itse. Viimeksi kai vaihto-oppilasaikanani Ranskassa turvauduin koti-ikävissäni Ikean valmisversioon. Syömättä jäi, vaikka ruisleivänkaipuu nakertelikin sisuskalujani. Tunnustettakoon myös, etten yleensäkään ole mikään makean, saaristolaistyyppisen ruisleivän ylin ystävä.

Ehkäpä juuri  kyseinen leipä tekikin minuun niin suuren vaikutuksen. Ei liian makea vaan täyteläisen, paahteisen maltainen, eikä koostumuskaan ollut liian kostea. Joulupöydässäkään leipä ei hävennyt alusta asti itsetehdylle, päin vastoin. Vaikka ihan periaatteesta olenkin kaiken maailman valmistuotteita vastaan, kyseisen leivän kohdalla taidan jatkossakin tehdä poikkeuksen. Suosittelen kokeilemaan!

Pioneerinaisen itämainen nuudelisalaatti

Tätä salaattia maistoin ensimmäisen kerran jo pari vuotta sitten oululaisten ruokabloggareiden chilikemuissa. Sittemmin reseptiä on ollut tarkoitus testata itsekin ja kevättalvisten tupareiden myötä siihen tarjoutuikin oivallinen tilaisuus. Kesällä salaattia tuli testattua grillatun porsaankyljen kanssa, hyvin toimi!  Kastikkeen makumaailmassa yhdistyvät ihanaisesti seesamin paahteisuus, korianterin raikkaus, limen happo, inkiväärin ja chilin potku sekä soijan ja valkosipulin umami. Näillä eväillä ei voi epäonnistua!

Itämainen nuudelisalaatti
Riittänee noin kuudelle ruoaksi
Resepti mukaeltu: The Pioneer Woman Cooks 

250 g riisinuudeleita
1/4 punakaalia suikaleina
1/2 pieni kiinankaali tai romainesalaatti suikaleina
1 paketti tuoretta baby pinaattia
3 paprikaa (erivärisiä) suikaleina
nippu kevätsipulin varsia suikaleina
1 paketti mungpavun ituja
reilu nippu korianteria karkeasti silputtuna
250 g paahdettuja cashew -pähkinöitä karkeasti rouhittuna

Kastike 
8 rkl rypsiöljyä
2-3 rkl seesamiöljyä
8 rkl soijaa
1 limen mehu
0,8 dl fariinisokeria
3 rkl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 tuoretta chiliä (tai maun mukaan) hienonnettuna
reilu nippu korianteria silputtuna

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, huuhtaise kylmällä vedellä, valuta ja anna jäähtyä. Huuhtele ja suikaloi kasvikset. Paahda tarvittaessa cashew -pähkinät pannulla ja rouhi ne. Sekoita salattiainekset isossa kulhossa. Sekoita kastikeainekset keskenään ja kaada salaatin päälle. Kääntele salaatti sekaisin käsin tai salaatinottimien avulla.

Sushi my darling!

Maistoin ensimmäisen kerran sushia lääkiksen alkuaikoina, kun ystäväni R:n opastuksella valmistimme sitä itse. Kesä taisi olla 2006 ta 2007. Rakkautta ensisilmäyksellä se ei ollut, mutta ihan hyvää kuitenkin ja mukavaa porukalla näperreltävää.

Lohinigiri

Sittemmin sushia on tullut tehtyä ja syötyä lukuisat kerrat enemmän tai vähemmän onnistuneesti, mutta varsinainen ihastuminen tapahtui yllättäin Islannin reissulla. Edelleenkin pienen Sushi Barinn -nimisen sushikioskin herkut ovat yksi parhaista sushikokemuksistani, vaikka sushia on tullut syötyä eksoottisemmissakin paikoissa, mm. Brasilian helteissä ja Meksikon yössä.

Entäs se rakkaus sitten? Tai oikeastaan pitäisi ehkä puhua jonkinasteisesta riippuvuudesta. Pari vuotta sitten ystäväni A-L:n ja minun yhteisiksi arkirutiineiksemme muodostuivat viikottaiset sushitreffit Oulun Stockan yläkerran Tomossa, josta sai hyvää, joskin ajoin hiukan vaihtelevan tasoista perussushia. Ja kun aika vihdoin oli kypsä, ja oululaisia hemmoteltiin mahdollisuudella äänestää jaloillaan, siirryin ystävällisemmän palvelun ja paremman hinta-laatusuhteen perässä Yuki Sushin kanta-asiakkaaksi.

Sushia on edelleenkin saatava kerran viikossa.. Vähintään.

California- ja lohi-kevätsipulimaki sekä lohinigiri

Greenfield -jäljitelmä ja tonnikala-avocadomaki

Vaasaan muutettuani työkaverit tiesivät kertoa, että sushia saa ainakin kauppahallin perältä löytyvästä kalaliikkeestä ja ostoskeskus Rewel Centerin toisessa kerroksessa sijaitsevasta Magokoro -nimisestä sushiravintolasta.

Kauppahallin Kalaliike Ruotsala valmistaa sushia perjantaisin tilauksesta, mutta myös valmiita bokseja voi ostaa kylmätiskistä. Hyvää ja tuoretta perussushia.

Magokoron sievät idäntytöt (en ole ikinä tullut kysyneeksi, mistä he ovat kotoisin) puolestaan palvelevat sinua englanniksi, joskin palvelu on ajoittain väärä sana, mutta sushi on parasta, jota Suomesta olen saanut. Näinpä Magokorosta on muodostunut uusi kantapaikkani, vaikka useammin kuin kerran on sushinautintoa laimentanut kömpelö asiakaspalvelu. Tarjoilijat eivät toki ole epäystävällisiä, ja ruoka tulee nopeasti. Sushi on useimmiten loistavaa, ja raaka-aineet aina tuoreita. Ehkäpä kyse onkin vain kulttuuri- tai kielimuurista?

Magokoron parasta antia ovat erilaiset inside out -makirullat, joista löytyy vaihtoehtoja eksottisempaankin makuun, ja hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan. Suosikkejani ovat California -rulla (jonka useimmiten tilaan Magokoron tyttöjen mukaan vääräoppisesti lohella) sekä kiiviä ja basilikaa sisältävä Greenfield -rulla.

Valkosipulilla ja chilillä tuunattua soijaa

Vaikka käyn ulkona sushilla tai haen take away'ta noin kerran viikossa, valmista silti ajoittain sushia myös itse. Riisin keittämiseen olen etsinyt jo pidempään hyvää ohjetta ja kokeillut useita. Tällä hetkellä käytän Helsinkiläisen Tokyokan -kaupan ohjetta. Koska suhiriisi on mielestäni riisiksi ihan poskettoman hintaista, käytän usiemmiten puuroriisiä, joka tuntuu vaativan hiukan pidemmän kypsennysajan kuin sushiriisi. Tällöin olen liottanut riisiä hiukan ohjeessa annettua aikaa pidempään, noin 20 minuuttia, ja antanut sen myös hautua kannen alla hiukan ohjetta pidempään, noin 15 minuuttia, jottein riisi jäisi raa'an tuntuiseksi.

Sushiriisin (sumeshi) keittäminen
Ohje: Tokyokan
4 dl sushiriisiä (tai puuroriisiä)
4,5 dl vettä
Huuhtele riisi kylmällä vedellä. Pane riisi syvään kattilaan ja lisää vesi. Anna riisin seistä kylmässä vedessä noin 15 min ja laita kansi päälle. Kuumenna lieden suurimmalla teholla, kunnes riisi alkaa kiehua, käännä lämpö pienimmälle teholle ja anna kiehua hiljalleen vielä noin 10 min. Katkaise lämpö ja anna riisin hautua vielä noin 10 min. Siirrä kypsä riisi isoon kulhoon. Riisin kiehuessa voit tehdä sushietikkaliemen maustamiseen.

Sushiriisin maustaminen awasezu-kastikkeella
Ohje: Tokyokan
7 rkl riisietikkaa
1/2 rkl suolaa
4 rkl sokeria
Kiehauta ja jäähdytä ainekset. Kaada liemi riisin päälle ja sekoita sitä samalla leikkausliikkkein. Jäähdytä riisi nopeasti huoneenlämpöiseksi esim. viuhkalla. Jos et käytä riisiä heti, peitä se kostealla pyyhkeellä. Riisi säilyy yhden päivän huoneenlämmössä (ei jääkaapissa, koska etikkariisi kovettuu kylmässä).

Magokoron sushirullista inspiroituneena olen yrittänyt jäljitellä California -rullan makua ja harmikseni todennut, ettei rulla vain maistu samalta, jos yrittää oikaista tunkemalla seesaminsiemenet laiskuuksissaan tavallisen makirullan sisään niin, että levä tulee uloimmaksi. Tuorekelmun avulla inside out -rullista tulee kuitenkin ihan kelvollisia, joskin vaatiihan se hiukan enemmän näpertämistä. Seesaminsiemenet on myös ehdottomasti paahdettava oikean maun aikaansaamiseksi.

Ehkäpä joku päivä jaksan värkätä kuvallisen ohjeen inside out -rullien vääntämisestä.

Tupaantuliaisten antia - Nyhtöpossuburgerit

Viime viikonloppuna, vain puoli vuotta sitten muutettuani, oli vihdoin aika juhlistaa tupaantulijaisia. Viimeiset muuttolaatikot tosin nököttävät edelleen työhuoneen nurkassa, mutta mikäs teet, kun tavaraa on liikaa. Ovatpahan valmiina seuraavaa muuttoa varten.

Ja mikäpä sen parempi syy päästä kokeilemaan paria, jo pidenpään to do -listalla roikkunutta, reseptiä, kuin hauska ilta ystäväin kera. Päätin, että on jo aikakin kokeilla paljon kehutun pulled porkin eli suomalaisittain nyhtöpossun valmistamista. Aikani eri reseptejä plärättyäni possu päätyi lopulta Suolaa & hunajaa -blogin mallin mukaan burgerin väliin coleslaw -salaatin kaveriksi. Ja voi miten hyvää se olikaan! Onneksi lihaa jäi vielä pitojen jälkeen ylikin, joten pääsen myöhemmin testaamaan myös itsetehtyjä tacoja.

Possuburgereiden seuraksi valmistin Pioneerinaisen itämaista nuudelisalaattia, jota olin saanut maistaakseni taannoisissa chilibileissä sekä jälkiruuaksi porkkanakakkua. Näiden herkkujen reseptit postannen myöhemmin.

Välttyäkseni chilin päätymiseltä silmiini, en lisännyt sitä possun pintaan hierottuun mausteseokseen. Tällä hetkellä maustekaapistani nimittäin löytyy ainoastaan parin vuoden takaisen chilinviljelykokeiluni tuotoksia, omaan makuuni aivan liian tulisia pikku pirulaisia, joten päätin lisätä chilin vasta bbq-kastikkeeseen, jolloin sitä ei tarvinnut käsin hieroskella lihan pintaan (ja myöhemmin piilareiden myötä silmiinsä). Bbq-kastiketta päädyin lopulta tekemään toisenkin satsin, sillä ensimmäinen erä upposi lähes kokonaan lihan sekaan eikä sitä juuri jäänyt erikseen annosteltavaksi. Coleslaw'sta valmistin vain puolikkaan reseptin.

Nyhtöpossu – pulled pork
Resepti mukaeltu: Suolaa & hunajaa 

Hiukan reilu 2 kg porsaan kassleria

Mausteseos 
1,5 rkl fariinisokeria
3 tl paprikaa
3 tl karkeaa suolaa
5 rkl Santa Marian roasted garlic & pepper -mausteseosta (paahdettua valkosipulia, kuminaa, ruohosipulia, sipulia, chiliä ja pippuria)
1 tl mustapippuria
(chiliä)

Liemi 
öljyä ja voita paistamiseen
kuumaa vettä
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
1 tähtianis
10 kokonaista mustapippuria

BBQ-kastike
2 dl coca colaa
1/2 dl ketsuppia
1 limen mehu
2 rkl fariinisokeria
2 rkl punaviinietikkaa
1/2 sipuli
4 valkosipulin kynttä
1-2 tl savusuolaa tai suolaa
1/2 tl mustapippuria
1 prk tomaattipyrettä
1/2 - 1 kuivattu pieni chili

Sekoita pintamausteen ainekset keskenään. Hiero mausteseos possun pintaan ja anna maustua jääkaapissa mieluusti yön yli, mutta tarvittaessa lyhyempikin aika riittää.

Nosta liha lämpiämään vähintään tuntia ennen paistamista. Leikkaa se muutamaan osaan ja ruskista padassa kuumassa öljyn ja voin seoksessa nopeasti. Lisää liemen ainekset pataan. Kuumenna vesi ja kaada se lihojen päälle. Nesteen ei tarvitse peittää lihoja, noin puoleen väliin riittää mainiosti.

Paista pataa uunissa ensin noin 45 minuuttia 200 asteessa, laske lämpö 150 asteeseen, laita kansi päälle ja jatka haudutusta vielä kolme-neljä tuntia tai kunnes liha hajoaa helposti haarukalla. Käännä lihat puolessa välissä.

Haudutuksen loppuvaiheessa ala valmistaa bbq-kastiketta. Silppua sipuli, valkosipuli ja kuivattu chili (kannattaa säädellä chilin määrää oman maun mukaan). Laita kaikki ainekset kattilaan, keittele maltillisella lämmöllä reilu puoli tuntia. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella.

Nosta lihat padasta ja riivi ne säikeiksi, poista ylimääräinen rasva ja mahdollisesti jäljelle jäänyt sidekudos. Sekoita joukkoon barbequekastiketta ja hiukan haudutuslientä. Osa bbq-kastikkeesta kannattaa jättää pöytään, jotta kukin voi säädellä lihan makua oman makunsa mukaan.

Kypsennä lihaa kannen tai folion alla vielä noin 30-45 minuuttia 175 asteessa.

Hampurilaissämpylät 
15-20 kpl koosta riippuen 
5 dl vettä
50 g hiivaa
1 1/2 tl suolaa
1 rkl sokeria (myös hunaja tai siirappi käy)
10-11 dl vehnäjauhoja (n. 700 g)
1/2 dl öljyä tai 50 g pehmeää voita
1 keltuainen ja tilkka maitoa voitelemiseen
vaaleita seesaminsiemeniä

Murenna hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja sokeri. Lisää vehnäjauhot pienissä erissä, koko ajan vaivaten kunnes saat kimmoisan, mutta pehmeän taikinan. Vaivaa taikinaa yleiskoneella noin 10 minuuttia tai käsin vähintään 15 minuuttia tai kunnes taikinassa on hyvä sitko. Lisää tarvittaessa vehnäjauhoja, mikäli taikina on edelleen kovin löysää.

Anna taikina kohota liinalla peitettynä puolesta tunnista tuntiin. Leivo taikinasta haluamasi kokoisia, litteähköjä sämpylöitä. Anna kohota leivinliinan alla vähintään tunnin ajan.

Ohenna kananmunankeltuainen tilkalla maitoa ja voitele sämpylät seoksella. Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä. Paista 225-asteisessa uunissa 12-14 minuuttia, tai kunnes sämpylät ovat saaneet kauniin kultaisen värin.


Coleslaw 
Resepti: Hans Välimäki 

1 pieni valkokaali ohuina suikaleina
2 porkkanaa ohuina suikaleina
2 salottisipulia ohuina suikaleina
2 dl majoneesia

Mausteliemi 
1 dl väkiviinaetikkaa
2 dl vettä
2 laakerilehteä
0,5 dl sokeria
1/2-1 tl suolaa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
mustapippuria

Sekoita suikaloidut kasvikset laakeassa astiassa. Mittaa kattilaan mausteliemen ainekset, kiehauta ja kaada kuumana kasvisten päälle. Anna marinoitua hetken ja valuta neste pois. Sekoita majoneesi kasvisten joukkoon. Anna jäähtyä ja tarjoa.

Muutosta

Miltei vuosi on vierähtänyt viimeisimmästä blogimerkinnästäni. Jos mennyttä vuotta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, olisi muutos monellakin tapaa tähän tehtävään sopiva. Ruokaa on kuitenkin tehty, syöty ja toisinaan jopa valokuvattukin, joten ehkäpä nilkuttavan blogini suhteen on vielä toivoa.

Menneen vuoden aikana tulin pakanneksi koko maallisen omaisuuteni ja muuttaneeksi rannikolla piirun verran alaspäin. Uusi työ on tuonut tullessaan kasapäin uusia haasteita ja vienyt mennessään leijonanosan liikenevästä energiastani. Ja vaikkei niin pitänytkään käydä, kissalaumani sai kesällä uuden jäsenen, hurmaavan pienen kissaneidin. Herra K taas karkasi syksyn pimeydessä omille teilleen. Uusia ystäviäkin olen saanut ja sitä myötä monta uutta, hyvää syytä kokata. Yksinään syöminen kun on toisinaan vähän tylsää.

Mutta selitykset sikseen. Blogissani on syystä ja toisesta ollut jo pidempään hiljaista, ja mitä pidempään hiljaisuus jatkuu, sitä vaikeampaa on se on rikkoa. Lupaa kuitenkin yrittää.

Tapaamisiin!

Sä oot silkkii - selleripyree ja hirvipullat

Aikani testailtuani ja sovellettuani erilaisia lihapullareseptejä, päädyin viimeksi lihapullia tehdessäni viimein kirjaamaan jotain paperillekin. Koska isäni metsästää, minun ei käytännössä koskaan tarvitse ostaa jauhelihaa kaupasta. Äiti jauhaa jauhelihat itse ja kotona kaikki jauheliha on aina hirveä. Joskus hyvin harvoin ostan porsaan jauhelihaa hirven kaveriksi, mutta näihin lihapulliin päätyi mehevyydeksi ja mauksi rahtunen pekonia.

Pullista tulikin varsin maukkaita, mutta paistaessa sai hiukan varoa, etteivät pullat hajoaisi. Mitähän lie taikinasta jäi uupumaan tai tuli liikaa, etteivät pullat pitäneet muotoaan? Meheviä niistä kuitenkin tuli, joten mielummin hiukan levinneitä pullia kuin täydellisen pyöreitä pingispalloja...

Hirven seuraksi lautaselle päätyi myös kaapista löytynyt yksinäinen fenkoli.

Pullien kaveriksi valmistin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä bongattua ravintola Sunnin täydellisen sileää selleripyreetä, jonka mausteena tarjoiltiin loraus sitruunaöljyä. Kyseiseen ohjeeseen upposi rutosti voita ja kermaa - ja voi miten silkkistä pyree olikaan! Kokeilin kuitenkin myöhemmin valmistaa myös hieman kevyempää, mutta aivan hyvin arjen herkutteluun sopivaa pyreetä kevytmaidolla ja hiukan sepelvaltimoystävällisemmällä nokareella voita. Hyvää tuli niinkin, eikä pyreen koostumus kovasti kärsinyt.

Sitruunaöljyä löytyy valmiina myös kaupasta. Mikäli kuitenkin päädyt valmistamaan sen itse, ylijääneen öljyn voi helposti hyödyntää esimerkiksi salaatinkastikkeena tai vaikkapa antamaan bruschetalle raikkaan loppusilauksen.

Sä oot silkkii...

Hirvipullat
500 g hirven jauhelihaa
4 siivua pekonia hienonnettuna
1,5 dl kermaviiliä tai turkkilaista jugurttia
0,5 dl perunahiutaleita
2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
1 kananmuna
1 iso sipuli hienonnettuna
1 yksikyntinen valkosipuli hienonnettuna (tai 4 isoa valkosipulinkynttä)
1 rkl oliiviöljyä
0,5 dl madeiraa (tai pari ruokalusikallista puna- tai balsamiviinietikkaa)
muutama tuore timjaminvarsi
kourallinen tuoretta lehtipersiljaa hienonnettuna
voita ja rypsiöljyä paistamiseen

Kuullota sipuleita oliiviöljyssä pannulla noin 10 minuuttia. Lisää sitten pannulle timjaminoksat (kokonaisena, siten ne on helppo noukkia myöhemmin pois) ja madeira ja hauduttele kannen alla toiset 10 minuuttia kunnes sipulit ovat pehmeitä ja makeita. Anna jäähtyä. Poista sipulisilpusta isot puisevat timjaminoksat, irtonaiset lehdet saavat jäädä sipulin sekaan makua antamaan.

Sekoita paistettu sipulisilppu ja muut lihapullataikinan ainekset tasaiseksi massaksi ja anna levähtää yön yli jääkaapissa tai 1-2 h huoneenlämmössä ennen paistamista. (Voit testata pullien makua paistamalla pienen koepullan ja lisäämällä tarvittaessa suolaa ja pippuria makusi mukaan.) Paista haluamasi kokoisia lihapullia pannulla voin ja öljyn seoksessa, kunnes pullat ovat kypsiä ja meheviä ja saaneet kauniin värin.

Sunnin selleripyree ja sitruunaöljy
Resepti: Glorian Ruoka & Viini 1/2013
neljälle lisäkkeeksi
1 kokonainen juuriselleri
2 dl kuohukermaa
100 g voita
1 dl sellerin keitinlientä
1 tl suolaa
Sitruunaöljy
1 dl hyvää neitsytoliiviljyä
2 luomusitruunan kuoret

Tee sitruunaöljy valmiksi päivää ennen selleripyreen tarjoilua. Pese luomusitruunat hyvin ja raasta niiden kuoret. Lämmitä oliiviöljy kattilassa 42-asteiseksi. Lisää kuoriraaste öljyyn. Ota kattila pois hellalta ja kaada öljyseos astiaan. Peitä astia tiukalla kelmulla. Jätä astia huoneenläpöön yön ajaksi ja anna kuoriraasteen uuttua öljyyn. Siivilöi öljy seuraavana päivänä ja säilytä huoneenlämmössä.

Valmista selleripyree. Kuori selleri huolellisesti ja pilko pienen perunan kokoisiksi paloiksi. Keitä palat suolalla maustetussa vedessä miedolla lämmöllä täysin kypsiksi. Vettä on sopivasti kun sellerinpalat juuri ja juuri peittyvät. Ota talteen desi keitinlientä ja valuta sellerinpalat siivilässä. Kiehauta kerma, voi ja keitinliemi. Soseuta sellerinpalat monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella. Lisää joukkoon kerma-voi-keitinlientä pienissä erissä, kunnes sellereistä tulee sileää ja pehmeää sosetta. Jos haluat soseesta vieläkin silkkisempää, voit painella sen pyöreäpohjaisen kauhan avulla siivilän läpi. (Pyreestä tuli silkkistä ilman siivilöintiäkin.) Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.