Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste leivokset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leivokset. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Uudenvuodenlupauksia ja Supernatural Brownies

Hyvää uutta vuotta kaikille minunkin puolestani, vaikka tavoilleni uskollisena hitusen myöhään liikenteessä olenkin. Vuoden vaihdetta toki juhlistettiin ihan oikea-aikaisesti, mutta blogiini ei vielä tälle vuodelle ole merkintöjä ehtinyt kertyä. Uuden vuoden vastaanotimme kurssikavereiden kera Levillä. Pitkä viikonloppu kului lasketellen ja hyvästä seurasta, ruuasta ja juomasta nauttien. Pieni lomakin taisi tehdä kaikille joululomatyöläisille hyvää. Tinojakin valettiin ja tulkittiin, mutta uudenvuodenlupauksia en tainnut kuulla kenenkään tehneen. Taisivat pitää ne omana tietonaan. ;)

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Ilman uudenvuodenlupauksiakin alkanut vuosi pitänee sisällään riittävästi uutta ja ihmeellistä. Esimerkkinä mainittakoon uhkaava valmistuminen ja sen kunniaksi kuuden viikon Amerikan matka. Ensimmäisessä ihkaoikeassa työpaikassani aloittelen huhtikuun puolessa välissä. Erikoistumisalasta ja -paikkakunnastakin pitäisi jossain vaiheessa osata päättää. Samoin, ostaako asunto, ja jos niin mistä.   Uudenvuodenlupauksille taitaa lisäksi olla tyypillistä se, että ne harvoin pitävät. Siksi en ajatellutkaan luvata uuden, paremman elämän aloittamista enkä aikonut ryhtyä himourheilijaksi tai tehdä kokonaisvaltaista ruokaremonttia. (Ne lupaukset on kaikki jo useampaan kertaan luvattu ja rikottu.) Ajattelin luvata itselleni jotain mukavaa. Tehdä lupauksen, jonka voin myös pitää.

Mielessäni on jo pidempään pyörinyt ajatus lähteä kehittelemään ruokaharrastustani jotenkin hiukan määrätietoisemmin. Katsellessani viime viikolla startanneen Suomen Master Chef -kokkikilpailun kilpailijoiden kyynelehtimistä sipulinpilkontatehtävän parissa, sai uudenvuodenlupaukseni vihdoin siivet allensa. Ei, en ajatellut lähteä kisaamaan mestarikokin tittelistä, vaan päätin, että on aika palata keittotaidon perusteisiin. Opetella oikeat työskentelytavat ja muutamia klassikkoruokalajeja, joista on sitten hyvä lähteä soveltamaan monimutkaisempaa. Veitsenkäyttöni ei ole koskaan ollut mestarillista, joten siinä lienee hyvä paikka aloittaa... Saas nähdä mitä tästä tulee! :) Liian vakavasti en kuitenkaan lupaustani aio ottaa, kivaahan tämän piti olla!

Alla uudenuutukaisen vuoden kunniaksi aattoiltana maistelemamme, jenkkiblogeissa suitsutettu, ylimaallinen Brownies -ohje. Vaikkei se taida varsinaiseti mikään klassikko ollakaan, suklaanhimo sillä ainakin talttuu! Kuolemaksenikaan en nyt muista mistä blogista sen aikanaan reseptikirjaani nappasin.

Pahoittelut ankeista kuvista

Supernatural Brownies
225 g voita
225 g tummaa suklaata
4 kananmunaa
1/2 tl suolaa
2,4 dl ruskeaa sokeria (fariini käy)
2,4 dl hienoasokeria
1 rkl vaniljasokeria
2,4 dl vehnäjauhoja
(1,2 dl ruohittuja pähkinöitä)

Ohjeesta valmistuu n. puolikas uunipellillinen sillkkaa hyvyyttä.

Sulata voi ja rouhittu suklaa, anna jäähtyä hiukan. Vaahdota kananmunat, suola ja sokerit. Lisää kanamunavaahtoon voi-suklaaseos, jauhot ja halutessasi pähkinät. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Paista 175 C -asteisessa uunissa 35-45 minuuttia. Anna jäähtyä. Nauti vaikkapa vaniljajäätelön kera tai sellaisenaan.

maanantai 30. elokuuta 2010

Kesämuistoja - Syntymäpäiväjuhlat

Syksy tekee tuloaan. Hiljalleen hiipuvat kuumat kesäpäivät pimeneviin syysiltoihin ja kirpeänkuulaisiin aamuihin. Kesätyöt loppuivat reilu viikko sitten, opiskelut jatkuvat jo ylihuomenna. Kesä karkasi kuin hieno hiekka sormien välistä. Autolla on tullut kesän aikana ajettua enemmän kuin laki sallii sillä ainoat viikonloput kesätyöpaikkakunnalla kuluivat töitä tehden.

Keväällä, kun mennyttä kesää vasta malttamattomana odotettiin, kuvittelin ehtiväni kokkaamaan ja ennen kaikkea myös bloggaamaan vaikka ja mitä kivaa. Kesätöiden paineessa haaveiden kesäkokkailut typistyivät muutamaa grillailusessiota lukuunottamatta varsin nopeasti hiukan tylsäksi arjesta selviytymiseksi. Iso satsi vuokaa uuniin ja viikon ruokahuolto on pelastettu. Eipä sillä, ei minulla mitään arkiruokaa vastaan ole, mutta kovin inspiroivia ruokapostauksia ei pastavuoista tai kiusauksista aina irtoa.

Muutaman postauksen verran ajattelin kuitenkin vielä muistella mennyttä kesää. Ensimmäisenä vuorossa heinäkuiset syntymäpäiväkekkerini. Lisäilen reseptejä sitä mukaa kun ehdin.



Yllä pitopöydän antimia.


Yllä fenkoli-vuohenjuustosalaatti loimulohella tuunattuna. Kastikkeena pestoa.

Fenkoli-vuohenjuustosalaatti
Erilaisia salaatteja
Fenkolia
Kirsikkatomaatteja
Loimulohta tms.
Vuohenjuustoa
Pinjansiemeniä
Pestoa kastikkeeksi
Oliiviöljyä
Hunajaa
Suolaa ja mustapippuria myllystä

Idea fenkolin ja vuohenjuuston ja peston yhdistämisestä salaatissa on peräisin tuttavaperheeltämme. Fenkolit leikataan pituussuunnassa mukavan kokoisiksi paloiksi. Itse pidän suhteelisen isoista palasista. Fenkolit voi kypsentää pehmeiksi joko uunissa tai paistinpannulla. Tämä vie aikaa n. 20-30 min. Mausteena käytin vain hyvää oliviöljyä, suolaa, mustapippuria ja hunajaa, sillä halusin pitää maut yksinkertaisina. Pesto kun kuitenkin pitää sisällään monenlaisia makuja.

Salaattipohjaksi riivin romaine- ja rucola-salaatteja sekä väriä ja makua tuomaan viinisuolaheinää ja basilikan lehtiä. Ruokaisuutta antamaan ostin kauppahallista palan loimulohta. Koristeeksi ja suutuntumaa antamaan paahdoin kuivalla pannulla pinjan siemeniä. Katikkeeksi valmistin tuoretta, vihreää pestoa.

Vinkki: Yksittäsiä salaattiannoksia varten vuohenjuustonapit voi ruskistaa pannulla molemmin puolin. Näin juuston pinnasta tulee ihanan rapeaa ja sisuksesta taivaallisen pehmeää. Tämä kuitenkin vaatii täysrasvaisen, "kuorellisen" juuston. Isompaan, esimerkiksi noutopöytään tulevaan salaattiin juusto on parempi siivuttaa kylmiltään.

Pesto
 1 ½ ruukkua basilikaa
 1 dl pinjansiemeniä
 1 valkosipulinkynsi
 2 dl raastettua parmesan-juustoa
 1 - 1 ½ dl oliiviöljyä
 suolaa ja mustapippuria myllystä

 Aja basilikan lehdet, pinjansiemenet, valkosipuli, juustoraaste ja loraus oliiviöljystä tasaiseksi tahnaksi teho- tai sauvasekoittimella. Lisää oliiviöljyä tarpeen mukaan. Mausta suolalla ja maustapippurilla.


Focacciaa ennen...


...ja jälkeen uunin. Focaccia-reseptini on periaatteessä kotoisin Italiasta, ystäväni isältä. Periaatteessa siksi, että mitään tarkkoja grammamääriä ei kyseinen italiaanokaan käyttänyt. Ja ne jauhot. Jostain syystä suomalaisilla jauhoilla en ihan täydelliseen lopputulokseen ole päässyt vielä kertaakaan. Joka tapauksessa, kyseisen reseptin juju piilee taikinaan lisätyssä keitetyssä perunassa. Reseptin lupaan lisätä, kunhan saan jonkinlaisen raakavedoksen paperille asti. Leivän leivonnassa minun tulee harvoin käytettyä tarkkoja ainemääriä, mutta lupaan yrittää parhaani. :)



Pienoisversioita taannoisista vaniljaisista éclair-leivoksistani.


Devil's Food Cupcakes ja White Chocolate Cream Cheese Frosting.

Jostain syystä jo valmiiksi suloiset cupcake't ovat aina vain entistä suloisempia minikoossa. :) Devil's food -resepti on peräisin kirjasta More from Magnolia. Reseptistä valmistuu yksi kolmikerroksinen, hakaisijaltaan noin 23 cm:n kokoinen kakku. Itse leivoin puolikkaan taikinan, ja siitä riitti kaikkiaan 48 minicupcake'n ja 12 normaalikokoisen cupcake'n valmistamiseen.

Devil's Food Cake
Resepti kirjasta: More from Magnolia - Allysa Torey
7,2 dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
1 ½ tl ruokasoodaa
3/4 tl suolaa
170 g voita (tai yhteensä 320 g, mikäli korvaat suklaan)
4,8 dl tiiviisti pakattua vaaleanruskeaa sokeria
3 suurta kananmunaa (à jenkkimittojen mukaan n. 60g)
255 g makeuttamatonta suklaata (ks. vinkki korvaamisesta)
4,8 dl maitoa
1 ½ tl vaniljauutetta (tai n. 1 rkl vaniljasokeria)

Vinkki: Makeuttamattoman suklaan voi korvata kaakaojauheella ja voilla tai margariinilla. Itse noudatin joy of baking -sivuston ohjetta, jonka mukaan 30 grammaa (1 ounce) makeuttamatonta suklaata korvataan 18 grammalla makeuttamatonta kaakaojauhetta ja 17 grammalla voita tai margariinia. Kokonaisuudessaan grammamääristä tulee hiukan alkuperäistä suklaamäärää suurempia, mutta itselläni ohje toimi kuitenkin hyvin. Reseptin suklaamäärän korvaamiseksi käytetään siis noin 160 g kaakaota ja 150 g voita tai margariinia.

Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset toisistaan kylminä ja anna lämmetä huoneenlämpöisiksi. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa (tai korvaa suklaa kaakojauheella ja voilla). Esilämmitä uuni 175 C asteeseen. Voitele ja jauhota kolme halkaisijaltaan 23 cm:n kakkuvuokaa tai vuoraa muffinipellin kolot paperisilla vuoilla.

Siivilöi pienehköön kulhoon jauhot, leivinjauhe, sooda ja suola (sekä kaakojauhe, mikäli korvaat sillä suklaan, ja vaniljasokeri, mikäli et käytä uutetta). Nosta syrjään odottamaan.

Vaahdota voita suuressa kulhossa kunnes sen rakenne siliää. Lisää sokeri ja jatka vaahdottamista, kunnes saat aikaan kuohkean vaahdon, sähkövaitkaimella noin 3 minuuttia. Lisää keltuaiset ja vatkaa hyvin. Lisää kuivat aineet kolmessa erässä vuorotellen maidon ja vaniljauutteen kanssa. Sekoita huolellisesti jokaisen lisäyksen jälkeen, kunnes ainekset ovat hyvin sekoittuneet, mutta varo sekoittamasta liikaa.

Vatkaa valkuaiset erillisessä kulhossa pehmeäksi vaahdoksi ja kääntele varovaisesti taikinan joukkoon.

Jaa taikina kakkuvuokiin tai paperisilla vuoilla vuorattuihin muffinipellin koloihin. Paperiset vuoat voi täyttää noin 2/3 vuoan korkeudesta. Paista isoja kakkuja 30-35 minuuttia ja kuppikakkusia koosta riippuen noin 10-20 minuuttia tai kunnes kakun keskelle pistettyyn cocktailtikkuun ei tartu enää taikinaa. Anna jäähtyä hyvin ja kuorruta jäähtyneenä.


Tuoerejuusto-valkosuklaakuorrutus syntyi tällä kertaa sekin hatusta vetämällä sillä luotto-ohjeeni oli päässyt hukkumaan internetin pohjattomiin syövereihin. Juhlajärjestelyjen tiimellyksessä en tarkkoja grammamääriä ehtinyt pistää ylös, joten tämäkin resepti luvassa myöhemmin.


Enkelten kakku. Täytteenä lemon curdilla maustettua kermavaahtoa ja paaaaljon ihania tuoreita marjoja.

Enkelten kakku
Resepti: Kotiliesi

Lemon curd
6 kananmunan keltuaista
1 dl sokeria
1 dl hillosokeria
2 rkl sitruunan raastettua kuorta
1 dl sitruunamehua
100 g voita

Kakkupohja
6    suurta kananmunan valkuaista
2 tl    valkoviinietikkaa
5 dl    erikoishienoa sokeria
1 rkl    Maizena-maissitärkkelysjauhoa
3 tl    vaniljasokeria
0,5 dl    kiehuvaa vettä

Vuokaan
voita tai margariinia
Maizena-maissitärkkelysjauhoa

Täyte
n. 1 l    marjoja
2,5 dl    kermaa
1-2 dl    Lemon curd -tahnaa
1. Valmista kakku edellisenä päivänä. Erottele keltuaiset valkuaisista. Ole tarkka, ettei keltuaista joudu valkuaisten joukkoon. Mittaa keltuaiset kattilaan ja valkuaiset puhtaaseen lasi- tai teräskulhoon. Valkuaiset eivät vaahtoudu, jos kulho on rasvainen tai joukossa on hiukankin keltuaista.
 
2. Mittaa keltuaisten kanssa kattilaan sokerit, sitruunan raastettu kuori ja mehu. Kuumenna aineksia koko ajan voimakkaasti vatkaten, kunnes seos sakenee. Ota kattila liedeltä ja jatka vatkaamista. Lisää voi pieninä nokareina koko ajan hyvin sekoittaen. Anna sitruunatahnan jähmettyä yön yli jääkaapissa.

3. Voitele iso (halkaisija 26 cm) irtopohjavuoka huolellisesti. Siivilöi vuokaan maissi- tai vehnäjauhoa ja leivitä vuoka jauholla.

4. Lisää valkuaisten joukkoon etikka, sokeri, maissijauhot, vanilja ja kiehuvan kuuma vesi. Vatkaa ainekset niin kovaksi vaahdoksi, että voit kääntää kulhon ylösalaisin vaahdon liikahtamatta. Lusikoi marenki vuokaan. Nosta vaahto vuoan reunoille siten, että keskelle jää täytettävä kolo. Pane vuoka 150-asteiseen uuniin ja kypsennä noin 70 minuuttia. Anna kakun jäähtyä seuraavaan päivään kuivassa huoneilmassa.

5. Vaahdota kerma ja mausta se sitruunatahnalla. Täytä kakun keskellä oleva kolo marjoilla ja sitruunakermalla.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Paluu arkeen - loimulohta ja éclair-leivoksia

Pohjoisessa viettämäni rentouttavan pääsiäisloman jälkeen loma jatkui vielä muutaman päivän ajan - joskin hiukan intensiivisemmin - kurssimme Islannin excursion muodossa. Karua kauneutta, tulta, jäätä ja kuumia lähteitä, kauniita ja komeita ihmisiä, Reykjavikin yöelämää, pörröisiä islanninhevosia.. Eikä loma tietenkään olisi loma ilman hyvää ruokaa ja juomaa! Islannista kirjoitan luultavasti lisää myöhemmin, jahka onnistun saamaan takaisin issikkavaelluksella käyttämäni sadetakin taskuun unohtamani rakkaan kamerani ja kaikki reissukuvani.

Arkeen paluun myötä lisäilen nyt vielä pääsiäisloman viimeiset reseptit, loimulohta ja éclair-leivoksia. Onneksi ehdin sentään siirtää nämä kuvat koneelle ennen Islannin reissua, muuten nekin lojuisivat nyt jossain teillä tietymättömillä.

Kuvissa auringonlasku Käsivarren kairassa



Loimulohi
Jos pitäisi valita mieluisin tapa kypsentää lohta, valitsisin loimuttamisen. Rapea pinta ja mehevä, rasvainen liha, se vain on niin hyvää! Tuskin vähiten siksi, että loimulohta tulee syötyä aika harvoin ja silloinkin lähinnä mökki- tai retkiolosuhteissa, yleensä pitkän ulkoilupäivän päätteeksi. Lisäksi minusta on ihana tuohustaa elävän tulen kanssa. Tällä kertaa loimutimme lohta mökillä pilkkipäivän päätteeksi. Lohi tosin oli kotoisin kaupan kala-altaasta, eikä pilkkiavannosta. Itse toimin lähinnä katseluoppilaana isäni huolehtiessa loimutuksesta, mutta tulet sentään tein itse. Koska en koe hallitsevani kaikkia loimutuksen hienouksia, en aio liittää mukaan mitään tarkkaa reseptiä, vaan lähinnä pienen kertomuksen siitä, mitä kuvittelen tietäväni ja miten lohi tällä kertaa valmistui.


Tuore, nahallinen lohifilee oli suolattu jo mökille lähtiessä muutama päivä etukäteen ja pakattu suolaamisen jälkeen vakuumipakkaukseen. (Sattuneesta syystä meiltä kotoa löytyy myös vakuumikone.) Suolan lisäksi muita mausteita loimulohi ei juuri kaipaakaan, mutta toki niitä voi makunsa mukaan käyttää. Loimulaudaksi käytimme leveää mäntypuista lankun pätkää, vaikka lehtipuinen olisi toki suositeltavampi, ja lohen kiinnittämiseen kapeista koivunoksista vuoltuja tikkuja. Tikut kiinnitettiin lankkuun kummastakin päästään pienillä nauloilla, mutta itse kalaan ei nauloilla koskettu. Myös kalastajanlankaa tai - mikäli on aikaa ja intoa näpertelyyn - lehtipuusta vuoltuja, naulan tapaan käytettäviä tappeja voidaan käyttää kalan kiinnittämiseen alustalleen. Nuotiopuina käytettiin myös koivuhalkoja.


Koska sakki alkoi olla jo nälkäistä, eikä loimutukseen haluttu käyttää montaa tuntia aikaa, käytimme kalan kypsentämiseen kohtuullisen isoa tulta. Olen nähnyt ohjeita, joissa kalaa hivutetaan kypsäksi tuntikausien ajan miedolla tulella, mutta itseäni epäilyttää kalan kuivuminen pitkään kypsennettäessä, eikä sellaiseen ei ollut tällä kertaa aikaakaan. Nuotio on hyvä sytyttää jo ennen kalan esivalmisteluja, jotta tuli ei enää savuttaisi kovasti, ja jotta lämpö ehtisi tasoittua. Loimulauta tuettiin parinkymmenen sentin etäisyydelle liekeistä ja kaiken kaikkiaan isohkon fileen kypsentämiseen kului aikaa noin 45 minuuttia. Kypsänä kalan pinta oli saanut väriä ja rapeutta, ja sisältä kala oli pehmoista ja mehevää ja irtosi helposti nahastaan. Lohi nautittiin keitettyjen perunoiden ja raikkaan salaatin kera.

 
Éclairs vanille
Aina siitä lähtien, kun ostin Laduréen sokerikeittokirjan viime joulun alla Pariisista, olen halunnut kokeilla éclair –leivosten tekemistä. Ranskalaiset éclair –leivokset ovat tyypillisesti muodoltaan pitkänomaisia, tuulihattutaikinasta valmistettuja täytettyjä ja kuorrutettuja leivonnaisia. Näiden vaniljaisten Éclair –leivosten pinnalla on kuorrutteen sijaan ohut, rapea kerros vaniljamurotaikinaa ja täytteenä ihanan täyteläistä, kermavaahdolla kuohkeutettua crème pâtissière –vaniljakiisseliä eli leipurinkermaa.

Reseptissä on useampia välivaiheita, jotka kaikkinensa vaativat jonkin verran aikaa ja huolellisuutta, mutta erityisen vaikeaa ei näiden leivosten valmistaminen ollut. Ja se lopputulos? Rapea kuori, hieman suolainen tuulihattutaikina ja pehmeän vaniljainen täyte. Ranskalaisen tyylikästä ja taivaallisen hyvää olematta kuitenkaan liian makeaa! Jopa äitini, joka ei normaalisti sokerileivonnaisista isommin perusta, piti näistä. Ensi kerralla ajattelin tehdä leivoksista puolet pienempiä. Jostain syystä monet leivonnaiset ovat minikoossa entistä suloisempia ja silloinhan niitä saa myös syödä kaksin verroin enemmän. ;) Useiden työvaiheiden ja taikinoiden vuoksi kokosin alkuun pienen koosteen selkeyttämään työjärjestystä. Koko resepti kannattaa kuitenkin myös lukea huolellisesti läpi etukäteen.


Éclairs vanille – Vaniljaleivokset

Resepti kirjasta: Ladurée – Sucrée

Valmiita leivoksia: 10 kpl

Työjärjestys:
1.  Valmista murotaikina ja nosta jääkaappiin jähmettymään.
2. Valmista leipurinkerma ja nosta jääkaappiin jäähtymään.

3. Kaulitse murotaikina ja nosta murotaikinalevy uudelleen jääkaappiin.
4. Valmista tuulihattutaikina
5. Leikkaa murotakina suorakulmioiksi ja nosta vielä kylmään odottamaan.
6. Pursota tuulihattutaikina leivoksiksi ja nosta jokaisen leivoksen pinnalle murotaikinalevy. Paista leivokset ja nosta ritilälle jäähtymään.
7. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita leipurinkermaan.
8.  Täytä ja koristele jäähtyneet leivokset.



Croustillant sablé pour éclairs – Vaniljamurotaikina leivosten pinnalle
100 g voita
125 g vehnäjauhoja
125 g hienoasokeria
1 hyppysellinen jauhettua vaniljaa

1. Leikkaa jääkaappikylmä voi pieniksi kuutioiksi. Nypi kulhossa jauhot, sokeri, vanilja ja voi tasaiseksi taikinaksi. Kääri taikina tuorekelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään tunnin ajaksi.

2. Kauli taikina kahden leivinpaperin välissä ohueksi levyksi. Taikina murenee helposti, mutta yritä silti saada levystä yhtenäinen. Nosta taikinalevy uunipellin päällä tunniksi jääkaappiin jähmettymään. Poista päällimmäinen leivinpaperi ja leikkaa taikinalevystä terävällä veitsellä 2 cm x 12 cm –kokoisia suorakulmioita.  Säilytä kylmässä käyttöön asti.

Vinkki: Itse käytin reseptiin jauhetun vaniljan sijaan reilun ruokalusikallisen itse tekemääni vaniljasokeria ja vähensin sen vain alkuperäisestä sokerimäärästä. Vaniljasokeria on helppo valmistaa. Sen kun vain surauttaa tehosekoittimella ensin vaniljatangon hienoksi, lisää pari desiä hienoa sokeria ja ajaa seoksen tasaiseksi. Näin saat leivonnaisiisi aidon, pehmeän vaniljanmaun ilman keinotekoisen vanilliinin pistävyyttä. Vaniljasokeri säilyy lasipurkissa useita kuukausia. Koska tuoreesta vaniljatangosta tulee sokeriin jonkin verran kosteutta, sokeri voi kuivahtaessaan hieman paakkuuntua, mutta paakut saa helposti murenemaan lusikalla sekoittamalla. 

Crème pâtissière aérée – Kermavaahdolla kuohkeutettu leipurinkerma
1 vaniljatanko
4 dl täysmaitoa
4 munankeltuaista
80 g hienoasokeria
30 g maissitärkkelystä
25 g voita
125 g kermaa

1. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja raaputa sisältä siemenet veitsenkärjen hamarapuolella tai tylpällä veitsenkärjellä. Lämmitä kattilassa maito, vaniljatanko ja vaniljansiemenet kiehumispisteeseen, mutta älä anna sen kiehahtaa. Ota kattila liedeltä, peitä kannella ja anna maustua 15 minuutin ajan.

2. Vatkaa kulhossa keltuaiset ja sokeri, kunnes seos vaalenee ja sekoita joukkoon maissitärkkelys. Poista kattilasta vaniljatanko ja kuumenna maito uudelleen kiehumispisteeseen. Vatkaa 1/3 maidosta munaseokseen ja kaada seos takaisin kattilaan. Kuumenna varovasti ja koko ajan huolellisesti vispilällä sekoittaen, kunnes seos juuri ja juuri kiehahtaa.

3. Ota kattila liedeltä ja kaada kiisseli kulhoon. Anna kiisselin jäähtyä 10 minuutin ajan siten, että se säilyy lämpimänä, muttei kiehuvankuumana. Sekoita kiisseliin voi, peitä pinta tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin jäähtymään.

4. Aseta vatkauskulho hetkeksi jääkaappiin viilenemään ennen kerman vatkausta. Vatkaa jääkaappikylmä kerma kulhossa jäykähköksi vaahdoksi. Sekoita vaniljakiisseli vispilällä tasaiseksi ja sekoita se lastalla varovasti kermavaahdon joukkoon.

Pâte à choux - Tuulihattutaikina
120 g vehnäjauhoja
1 dl täysmaitoa
1 dl vettä
10 g hienoasokeria
1 hyppysellinen suolaa
80 g voita
4 kananmunaa

1. Siivilöi jauhot. Kuumenna kattilassa maito, vesi, sokeri, suola ja voi kiehuvaksi ja nosta kattila liedeltä. Lisää jauhot nesteeseen lastalla voimakkaasti sekoittaen kunnes saat tasalaatuisen taikinan. Nosta kattila uudelleen liedelle ja kuumenna taikinaa miedolla lämmöllä minuutin ajan koko ajan voimakkaasti sekoittaen.

2. Siirrä taikina kulhoon ja lisää munat yksitellen, sekoittaen lastalla huolellisesti jokaisen lisäyksen jälkeen, kunnes taikina on tasalaatuista.

3. Esilämmitä uuni 180 C asteeseen. Pursota leivinpaperilla vuoratulle uunipellille 10 mm:n tyllalla kymmenen 12 cm pitkää tankoa ja nosta jokaisen tangon päälle vaniljamurotaikinalevy.

Vinkki: Mikäli et omista sopivankokoista tyllaa, voit leikata jämäkän pakastepussin kulmaan läpimitaltaan noin 10 mm:n suuruisen reiän ja käyttää sitä pursotinpussina.

4. Paista leivoksia uunin keskitasolla 8 – 10 minuutin ajan kunnes ne alkavat pullistua ja raota sitten hyvin varovasti uunin luukkua 2 – 3 mm, jotta höyry pääsee karkaamaan. Jatka paistamista uunin luukku edelleen raollaan, itse kampesin ohuen puisen lastan luukun väliin, kunnes leivokset ovat kullanruskeita, noin 30 min ajan. Ota leivokset uunista ja nosta ritilälle jäähtymään.

5. Kun leivokset ovat jäähtyneet, tee pohjaan kolme reikää 8 mm:n tyllalla, yksi reikä keskelle ja yksi reikä 2 cm kummastakin päädystä. Täytä leivokset samaa 8 mm:n tyllaa käyttäen kermavaahdolla kuohkeutetulla leipurinkermalla. Koristele siivilöimällä pinnalle tomusokeria.