Talo Italiassa Parte 3 - La bella vita

Kolmas ja viimeinen postaus tätä lajia, ja vihdoin itse asiaan, Piemonten ruokaan ja viiniin. Viikon lomamme aikana nautimme laiskoista, pitkistä aamupaloista, kokkasimme pastaa ja grillasimme raakamakkaraa, maistelimme viinä muutamalla lähialueen tilalla ja piipahdimme lähikaupunkien ja -kylien ravintoloihin lounaalle tai illalliselle.  

Kaupassa käyminen kymmenen hengen tarpeisiin oli oma operaationsa. Lähimpään isoon markettiin hurautti autolla noin puolessa tunnissa ja hiukan koto-Suomea edullisempi hintataso yllätti usein kassalla positiivisesti. Ilman myymälähenkilökunnan teatraalista silmien pyörittelyä tai kassaneidin kovaäänistä italiankielistä päivittelyä emme kuitenkaan kauppareissuista selvinneet. "Mitä?! Kokonainen puolentoista kilon ricotta? Ja ihanko todella te haluatte vielä kilon keittokinkkuakin?!" Joo.

Pääsääntöisesti minkä tahansa italialaisen marketin vihannesosaston, juusto- ja leikkeletiskin sekä kala- ja äyriäistiskin valikoima herätti pienessä suomalaisessa hienoista annoskateutta. Isojen markettien lisäksi raaka-aineterjontaa lisäsivät lähikaupinkien ja -kylien pienemmät vihennes- ja hedelmäpuodit sekä torit, lihakaupat ja leipomot.

Aamupalapöydässä

Talomme sijaitessa aivan Roccaveranon kylän kupeessa, piipahdemme matkamme toisena iltana paikalliseen ravintolaan, Osteria del Bramante (Piazza Barbero 6). Tunnelma oli kotoisa, palvelu ystävällistä sekä yllättävänkin artikuloivaa ja ruoka konstailematonta, mutta hyvää. Kirjoitettua ruokalistaa ei ollut, mutta tarjoilijat kertoivat päivän menun, josta sai valikoida haluamansa määrän ruokalajeja.

Antipasti eli alkuruokia oli tarjolla neljää sorttia, primi eli pasta- tai riisipohjaisia ruokia kahta ja secondi eli lähinnä lihasta tai kalasta koostuvia pääruoka-annoksia yksi. Jälkiruokavaihtoehtoja, dolci, oli tarjolla kaksi. Kaiken kaikkiaan lähes jokaista ruokalajia sai ottaa vielä haluamansa verrankin, joten loppujen lopuksi päädyimme maistelemaan vähän miltei joka sorttia. Laskun määrärytymisperusteista meillä ei näinollen ollut haluakaan, mutta kalliiksi ei ravintolaa voinut moittia kun koko lysti kustansi viineineen noin 23 euroa per ruokailija.

Ravioleja voin ja salvian kera

Syyskuun puoliväli oli Piemontessa kuuminta sadonkorjuuaikaa ja osalle viinitiloista oli ongelmallista saada maisteluaikaakin, minkä vuoksi viinitilakierrokselle emme ikävä kyllä päässeet.

Siellä niitä menee...

Poikkesimme vuokraisäntämme suositusten perusteella Araldica -viinimyymälään (Via Roma 2, 14040 Castel Boglione), jonka piti olla lähialueen paras viinioutlet. Myös viinintuntantotiloissa olisi ollut mahdollista vierailla, mikäli paikalla olisi sattunut olemaan joku paikan englanninkielentaitoisesta henkilökunnasta. Valikoimaa viinien suhteen oli ihan mukavasti, ja hinnat olivat arviomme mukaan kohdillaan, mutta tiskin takana seisovan sedän palvelualttiudessa ei ollut kehumista. Tähän asti olimme pärjänneet turisti-italiallamme jopa kohtalaisen hyvinkin, mutta tämä herra ei ollut ymmärtävinäänkään puhettamme eikä yrittänytkään tulla itse ymmärretyksi.

Loppujen lopuksi paikasta lähti mukaamme 12 pulloa erittäin edullista Brachetto D'acqui -jälkiruokaviiniä, mutta huonosta palvelusta jäi silti paha maku suuhun. Onneksi Brachetto -rypäleestä valmistettu ruusuntuoksuinen kevyen kuohuva juoma on omiaan hukuttamaan karvaimmatkin muistot. Kyseinen viini on ehdottomasti yksi ihanimmista jälkiruokaviineistä, jonka tiedän. Viinitalo Braidan tuottamana sitä löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta 12 pullon laatikoittain - hinta on toki alkon kautta lähes kuusinkertainen Araldicasta ostamaamme viiniin verrattuna.

Läheisessä Acqui Termen kylpyläkaupungissa poiketessamme lounastimme La curia -nimisessä ravintolassa (Piazza Bollente 72), jonka yhteydessä oli myös oma enotecansa. Uneliaan pikkukaupungin rauhallisen pikkukadun varrella sijaitsevan paikan tunnelma oli seesteinen, palvelu hyvää ja jopa englannikielentaitoista ja hintalaatusuhde kohdallaan. Reilut parikymppiä maksavaan kahden ruokalajin lounasmenuun sai valita haluamansa kaksi ruokalajia omalta lounaslistaltaan. Myös paikan à la carte lista vaikutti mielenkiintoiselta. Viinilistaltakin löytyi pelkästään baroloja jo kahden A4-arkin verran, mutta tarjoilija neuvoi milellään viinin valinnassa.

La Curian onnettomien kotisivujen ei kannata antaa hämätä, ruoka oli hyvää ja palvelu hyväntuulisen rentoa. Lisäksi ruokansa sai leppoisan sään salliessa nauttia mukavan varjoisalla sisäpihalla suloistakin suloisemmassa ruokaseurassa...

Lämmin ricottakakkunen ja päärynäkastiketta

Cavatelli-pastaa Taleggio-juustolla

Gnocchi al ragu - ihanaa!

Haudutettua possunniskaa ja karamellisoitua salottia

Viikon hartainta ruokaseuraa

Syönnin jälkeen poikkesimme viinimyymälän puolelle. Valikoimasta löytyi paikallisten viinien lisäksi myös muiden Italian viiniaueiden tuotoksia sekä ulkomaan aarteita.

Ja jos viinilistan kanssa iski valinnanvaikeus, niin läheisessä jäätelöpuodissa vasta menikin pää pyörälle. Jäätelön lisäksi valikoimasta löytyi kakkuja, leivoksia ja jäätelöpohjaisia jälkiruoka-annoksia.

Mmm...

Barolon kaupungissa vierailemme kahdella viinitilalla, jonne olimme soitelleet päivää, kahta aiemmin sopiaksemme tapaamisen. Suosituksia hyvistä viinitiloista olimme kysyneet sopivasti ennen lomaamme sattuneen Alkon Pohjois-Italian punaviinit tastingin kouluttajalta jo Suomessa. Viinitastingit olivat pääsääntöisesti maksuttomia. Pääsääntöisesti tapaamisia varten on hyvä sopia aika puhelimitse, sillä ainakin sadonkorjuuaikaan viinitiloilla riittää kiireitä.

Barolo

Ensimmäiseksi poikkesimme Barolon kaupungin liepeillä sijaitsevalle Paolo Scavinon viinitilalle (Via Alba-Barolo 59, Castiglione Falletto). Saimme maisteltavaksemme viisi viiniä. Joukossa oli yksi valkoinen, Langhe Bianco, jota tila oli alunperin alkanut valmistaa omaan käyttöönsä ruokaviiniksi, ja neljä punaista, Barbera d'Alba, tilan usemman viinitarhan viineistä sekoitettu barolo sekä kaksi vain tietyltä tarhalta tulevaa baroloa Monvigliero ja Bric Dël Fiasc. Viinit meille esitellyt nainen puhui varsin hyvää englantia ja viiniostokset sai halutessaan maksaa luottokortilla.

Tunnustan, että omaan makuuni barolo on vielä melkoisen tuhtia tavaraa, mutta mukaan lähti kuitenkin matkamuistoksi ja sivistykseksi pullo sekoitebaroloa, sillä sen piti olla hiukan muita tilan baroloja valmiimpi juotavaksi. Lisäksi tykästyin maistamaamme Sauvignon Blanc pohjaiseen sekoitevalkkariin, jota myöskin tarttui mukaan pullollinen kotiinviemisiksi.

Barolon feminiininen ja maskuliininen puoli

Ennen kuin oli aika siirtyä kohti seuraavaa viinitilaa, pyysimme meille viinejä esitelleeltä naiselta ravintolasuosituksia, ja päädyimme barolorisoton perässä Rosso Barolo -nimiseen osteriaan (Via Roma 16, Barolo). Sekä alkupalaksi nauttimani carne cruda, Piemonten versio tartarpihvistä, että barolorisotto olivat erinomaisia, joskin carne crudan päälle vuoltu tryffeli maistui huomattavasti miedommalta kuin olin odottanut.

Carne cruda tryffelillä

Risotto al Barolo

Lounaan jälkeen suuntasimme kohti Renato Rattin tiluksia (Frazione Annunziata 7, La Morra) ja päivän toista viinitastingia. Vaikkei se kuvasta käykkään ilmi, tilukset sijaitsivat komealla paikalla kukkulan rinteessä, ja näköala yli viiniköynnösten täyttämän laakson oli erittäin kaunis. Taitavat Rattilla hallita peeärrän.

Saimme jälleen maistaaksemme puolen kymmentä viiniä, tällä kertaa kaikki punaviinejä, joukossa ainakin sotamiestä kantavasta etiketissään tuttu Barbera D'Alba sekä tilan baroloista Marcenasco ja Rocche. Barbera d'Albaa tarttui mukaan pari pulloa ja Marcenasco baroloa yksi jälleen puhtaasti sivistystarkoituksessa, K taas tykäistyi tuhtiin Rocche baroloon.

Viinitilakierrokselta kotiin palattuamme ihmettelimme aikamme pihatieltä löytynyttä kypsää viikunaa, ja äkkäsimme viimein mistä se oli tiellemme tupsahtanut. Pihapuumme ei ollutkaan mikä tahansa koristepuska vaan oksat notkuivatkin kypsiä viikunoita! Hedelmävarkaisiinhan sitä oli käytävä... Olivat muuten hyviä!

Viikunasaalis avec

Kuvia italiankokkauksistamme minulla on varsin vähän, mutta muutamaan otteeseen laitoimme pastaa ja kertaalleen risottoakin. Lisäksi pojat innostuivat parina iltana grillaamaan muun muassa  raakamakkaroita, jotka osoittautuivat Italiassa olevan keskimäärin aivan valtavan maukkaita. Yksi pastaillallisistamme oli R:n bravuuri, spagetti alla carbonara ja ylijäämävalkuaisista syntyi luonnollisesti suklaamarenkeja. Mmm... Marengilla ja 70% suklaalla ei voi mennä pieleen!

Grillailuja varten piipahdimme eräänä aamuna läheisen Monastera Bormidan kylän lihakauppaan, jonka piti vuokraisantämme mukaan olla seudun paras. Lihakauppaa etsiessämme olimme edeltävänä iltapäivänä joutuneet pettymään kaupan suljettua ovensa jo alkuiltapäivästä ja olimme tällä kertaa liikenteessä jo aamusta. Samalla tuli ostettua kylän torilta tuoreita vihanneksia ja hedelmiä grillaus aamupalatarpeiksi.

Reissumme viimeisenä iltana suuntasimme illalliselle pikkuruiseen San Giorgio Scarampin kylään, ravintolaan nimeltä A Testa in Giù (Piazza Roma 5). Ravintolan nimi tarkoittaa ilmeisesti suomennettuna ylösalaisin. Ruokalistaa ei kuitenkaan ollut myllätty ylösalaisin vaan maut olivat mukavan perinteisiä.

Alkupalaksi maistelimme ensi kertaa muun muassa Roccaveranon kylän omaa juustoa, Robiolaa, joka oli saanut lisäkkeekseen muhkean makeaa, pitkään haudutettua sipulia. Uusi tuttavuus oli myös alkuruokien kera nauttimamme ihanan raikas Roero Arneis valkoviini.

Täytettyjä kesäkurpitsankukkia

Robiola di Roccaverano

Gnoccheja, pestoa ja Robiola-juustoa

Kaniinia

Viimeinen aamu Piemontessa aukeni utuisena ja ilmassa oli aistittavissa jo aavistus kirpeää syksyä. Oli aika palata kotiin levänneenä ja hyvillä mielin. Kaiken kaikkiaan viikko Piemontessa teki kyllä lahtemättömän vaikutuksen ja ennen kaikkea herätti alati syvenevän kiinnostuksen Italian upeaan ruoka- ja viinikulttuuriin. Tänne palaan vielä! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Utuinen aamu Piemontessa