Ihana huijaus - Yllättävän hyvää ruisleipää paketista

Jo viime vuoden joulukuussa sain sähköpostia Laihian Mallas nimiseltä perheyritykseltä. Minulta kysyttiin, tahtoisinko kokeilla yrityksen uutuustuotetta, saaristolaisleipää, ja kertoa kokemuksesta blogissani. Tahdoin tietenkin.

Nyt, kahdeksisen kuukautta lupaukseni jälkeen, häpeän kipristellessä vatsassani, päätin viimeinkin saada aikaiseksi kirjoittaa kokemuksestani. Kokemuksestani, joka oli kaikin puolin positiivinen, jos ei oteta lukuun postaussaamattomuuteni aiheuttamaa ja täysin ansaittua häpeäntunnetta. Mutta se siitä.. 

Sain siis kokeiltavakseni kaksi paketillista Tuoppi Mallasmestarin saaristolaisleipää. Tuotepakkauksesta löytyi jauhosekoituksen ohella pussukka kuivahiivaa sekä pahvinen, kertakäyttöinen vuoka. Ohjeet leivän leipomiseen ja pieneen viimeistelyyn löytyivät pakkauksen takapuolelta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pakkauksen aineksiin sekoitetaan neste, annetaan kohota ja lopulta paistetaan.

Käytin nesteenä piimää ja voitelin leivän paiston lopuksi veden ja siirapin seoksella kauniin kiiltävän pinnan aikaansaamiseksi. Toisella kertaa taisin unohtaa voidella vuoan öljyllä. Siitä huolimatta leipä irtosi moitteetta vuoastaan. Toisen leivistä puolestaan unohdin uuniin ainakin vartin yliajalle, mutta edes siten en onnistunut pilaamaan leipää. Kaiken kaikkiaan leipomiseen vierähti parisen tuntia, josta aktiivisia työvaiheita vartin verran, loput odottelua. Tämän yksinkertaisemmaksi ruisleivän leipominen tuskin käy!

No entäs se maku sitten?

Leivän ja erityisesti ruisleivän leipojana tunnustan olevani varsinainen amatööri. Vuosien saatossa olen pariinkin otteeseen tullut kokeileeksi ruisleivän valmistamista enemmän tai vähemmän epätyydyttävin lopputuloksin. Suurta eroa ei ole ollut riippuen, olenko sortunut valmiisiin jauhoseoksiin vai leiponut leivän alusta asti itse. Viimeksi kai vaihto-oppilasaikanani Ranskassa turvauduin koti-ikävissäni Ikean valmisversioon. Syömättä jäi, vaikka ruisleivänkaipuu nakertelikin sisuskalujani. Tunnustettakoon myös, etten yleensäkään ole mikään makean, saaristolaistyyppisen ruisleivän ylin ystävä.

Ehkäpä juuri  kyseinen leipä tekikin minuun niin suuren vaikutuksen. Ei liian makea vaan täyteläisen, paahteisen maltainen, eikä koostumuskaan ollut liian kostea. Joulupöydässäkään leipä ei hävennyt alusta asti itsetehdylle, päin vastoin. Vaikka ihan periaatteesta olenkin kaiken maailman valmistuotteita vastaan, kyseisen leivän kohdalla taidan jatkossakin tehdä poikkeuksen. Suosittelen kokeilemaan!