Pariisinterveisiä - Osa 2

Reisumme jatkui maltilliseen tahtiin nähtävyyksiä ihastellen, putiikkeja kierrellen ja hyvästä ruuasta ja juomasta nautiskellen. Pariisi on liian iso ja liian kaunis tullakseen ylisuoritetuksi viikonlopussa. Puhumattakaan siitä, kuinka kipeiksi jalkansa voikaan kävellä. Ei. Hiljaa hyvä tulee, ja ainakin niin nauttii kaikesta näkemästään paljon enemmän - kun ei yritäkään nähdä ja kokea ihan kaikkea. Vielä tällä kertaa...!

Metro on Pariisissa osoittautunut enemmän tai vähemmän välttämättömäksi menopeliksi siitäkin huolimatta, että siten missaa varmasti aina jotakin näkemisen arvoista. Etäisyydet ovat kuitenkin suurkaupungissa sitä luokkaa, että jalkansa saa käveltyä kipeiksi ilman sen kummempaa yrittämistäkin.

Ranskalaista bistroruokaa itämaisin maustein tarjoileva, myöskin latinalaiskorttelissa sijaitseva fuusiobistro Le Pré Verre, 8 rue Thénard oli valintamme reissun toiseksi illallispaikaksi. Onnistunut valinta tämäkin. Erityisesti alkuruoka oli viedä kielen mennessään. Kolmen ruokalajin menu kustansi täälläkin kolmen kympin pintaan, viiniä sai laseittain tai pulloittain. Opaskirjamme tiesi kertoa, että paikka tunnetaan erityisesti hyvästä viinikellaristaan. Pöytä irtosi täältäkin ilman varausta.

Alkuun marinoituja kampasimpukoita
mustajuuripyreen kera



Fasaania ja punakaalipyreetä appelsiinikastikkeella

Juottoporsasta ja kaalta itämaisin maustein

Omenakakkua ja
vuohenmaitojäätelöä

Aamupäivän verran Musée d'Orsayn impressionistisia aarteita ihasteltuamme poikkesimme Saint-Germain-des-Présn viehättävien pikkukatujen koluamisen lomassa herkkuhetkelle Pierre Hermén leivospuotiin osoitteeseen 72 rue Bonaparte maistelemaan maailman kuuluja macaron -leivoksia. Ikävä kyllä puodin yhteydessä ei ole kahvilaa, mutta halutessaan voi herkut siirtyä nauttimaan viereisellä aukiolla sijaitsevaan Café de la Mairie -kahvilaan. Mainittakoon vielä, että saman kadun varrella osoitteessa 21 Rue Bonaparte sijaitsee myös Laduréen myymälä, jonka yläkerrasta löytyy tunnelmallinen pieni teesalonki.

Valkotryffeli-pähkinä macaron
ylhäisessä yksinäisyydessään

Pierren macaronit olivat kyllä omaa laatuaan, taidetta . Erityisesti ihastusta herättivät hedelmäisen raikkaat maut kuten oliiviöljy-mandariini, greippi ja lime-vadelma-chili. Sitä vastoin sydämemme ei erityisemmin lämmenyt Alban valkotryffelillä maustetulle macaronille...

Lähimmäksi fine dinigia pääsimme illastaessamme Saint-Germain-des-Prés'n alueella osoitteessa 9 carrefour de l'Odéon sijaitsevassa Le Comptoir du Relais -gastrobistrossa. Meillä oli jälleen tuuria, sillä nappasimme paikan viimeisen vapaan pöydän - ja nautimme illallisemme tällä kertaa lämpölamppujen loisteessa ja viltteihin kääriytyneenä kadulla, ohikiitävien autoilijoiden ja jalankulkijoiden luodessa kateellisia silmäyksiä annoksiimme.

Taaskaan meillä ei ollut pöytävarausta, joskin syytän siitä pientä väärinymmärtämystä opaskirjan tulkinnassa. Lounasaikaan varauksia ei otettu, mutta illallisaikaan niitä jopa edellytettiin. Arki-iltaisin tarjoiltiin vain kiinteän hintaista viiden ruokalajin maistelumenua, joka ilmeisesti vaihtui päivittäin. Viikonloppuisin tarjolla oli à la cartea. Viinilista oli massiivinen

Jättikatkarapuravioli kantarelliliemessä

Masitelumenu maksoi 55 euroa. Viilinistalta löytyi pullo niin kalliimpaan kuin huokeampaankin makuun. Ruoka oli todella hyvää ja ehdottomasti hintansa väärti. Suosittelen lämpimästi, jopa pöytävarauksen kera. ;)

Herkkutattipaistosta ja uppomuna
parmesanmoussen ja Ibaiona -kinkun kera

Paahdettua peltopyytä
Colonatta -laardin ja kaalien kera 

Valikoima ranskalaisia juustoja

Kirnupiimäjätelöä ja marenkia

Litsimoussea, eksoottista hedelmasalaattia
sekä seesamikeksiä

Reissumme toiseksi viimeisenä päivänä illastimme A-L:n Pariisissa opiskelijavaihdossa Pariisissa asustelevan serkun E:n kera. Montmartren kaupunginosassa, osoitteessa 7 rue du faubourg sijaitsevaa ravintola Chartieria tunnutaan suositeltavan turisteille, jotka etsivät perinteistä ranskalaista ruokaa. Olen nimittäin käynyt paikassa kerran aiemminkin.

Paikka ei ole kallis ja ainakin etanoissa ja ankankoivissa oli hintalaatusuhde kohdillaan. Ravintolan ovella onkin joka kerta ollut parinkymmenen metrin jono, vaikka ravintolasali on iso ja palvelu jopa hiukan liiankin tehokasta - tilaukset rustataan muovisiin pöytäliinoihin ja seuraava pöytäkunta odottaa selkäsi takana pöytäsi vapautumista sinun vielä viimeistellessäsi jälkiruuan rippeitä. Budjettilomailijalle kuitenkin ihan kokeilemisen arvoinen paikka. Valokuvadokumentointi ikävä kyllä uupuu, kyn yöjalalle aikoessamme emme uskaltaneet ottaa kameroita mukaan.

Luxemburgin puiston talvitunnelmia

Viimeinen ilta menikin sitten A-L mahatautia tyynnytellessä. Kuka ties olisimme muuten uskaltautuneet maistelemaan ostereita, ne kun olivat parhaillaan sesongissa...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Pariisinterveisiä - osa 1

Lomailimme marraskuussa ystäväni A-L:n kera vajaan viikon verran iki-ihanan Pariisin taivaan alla. Matka oli A-L:n pikkuriikkisistä sairasteluista huolimatta varsin onnistunut. Tässäpä pienoinen raportti viikkomme kulinaristisista kohokohdista.

Moules-frites

Saavuimme Pariisiin marraskuisen hyisenä tiistai-iltapäivänä. Ja mikäs sen parempi tapa avata loma, kuin poiketa myöhäiselle lounaalle ihan tavalliseen lähikuppilaan simpukoille sekä viinilasilliselle ja toiseen kuppilaan jälkkärikrepille. On se vähän epistä. Täällä Oulussa kun saa lähikuppilasta korkeintaan känkkypitsaa tai rullakebabia. Hotellimme sijaitsi latinalasikorttelissa, mikä osoittautuikin oikein mainioksi sijainniksi muun muassa ruokapaikkojen suhteen.

Toisen päivän aamuna hyppäsimme metroon ja matkasimme Montmartreen Sacré-Coeurin basilikaa ihastelemaan.

Montmartresta valuimme Pigallen kautta Les Marais'n suuntaan ja poikkesimme lämmittelemään kuuman teekupposen ääreen Mariage Frères'n siirtomaatyyliin sisustettuun hurmaavaan pikku teehuoneeseen osoitteeseen 30 rue du Bourg-Tibourg. Teehuoneen yhteydessä on myös suloinen puoti, josta voi pellavapukuihin sonnustautuneiden nuorukaisten avustuksella valita kymmenien teelaatujen joukosta mieleisensä tuliaiset kotiinviemisiksi. Suosittelen.

Iltapäivätee hääveljesten tapaan

Valikoima ihanuuksia

Ruokapaikkojen suhteen konsultoimme muutamaa matkaopusta välttääksemme turhauttavan kadulla arpomisen. Kaupunkikierroksesta väsyneine jalkoinemme emme jaksaneet lähteä merta edemmäs kalaan vaan valikoimme ensimmäiseksi illallispaikaksemme hotellimme läheisyydessä sijaitsevan Les Papilles -bistron.

30 rue Gay Lussac

Meillä oli onnea, sillä päivisin herkkukauppana toimiva pikku bistro oli lähes ääriään myöten täynnä jo saapuessamme. Me nappasimme viimeiset paikat - baaritiskiltä! Neljän ruokalajin kiinteä menu maksoi kolmisen kymppiä. Viini myytiin pulloittain ja halutessaan viiniä olisi voinut ostaa mukaankin. Ruoka oli maittavaa, rehellistä bistroruokaa ja ennen kaikkea sitä oli riittävästi.

Alkukeitossa maistui parsakaali

Pääruuaksi nautimme lammasta

Välipalaksi vuohenjuustoa
tapenaden ja chilin kera

Jälkiruuaksi täyteläistäkin
täyteläisempää kastanjaherkkua

Hyvin yskityn yön jälkeen kaupunkikierros jatkui..

Aamupalan nautimme hotellimme läheisissä kuppiloissa tai nappasimme mukaamme läheisestä boulangeriesta. Myös lounas tuli usein syötyä tien päällä. Voi niitä ihanan sitkeänrapeita täytettyjä patonkeja! Välissä ei tainnut olla rasiamargariinia...

Notre dame

jatkoa seuraa...

Aaton aaton käpykakku

Joulu on jälleen ovella. Lähdin jo alkuviikosta loskaa ja vesisadetta pakoon kotipaikkakunnalle pohjoiseen. Lapissa voi sentään vielä luottaa valkoiseen jouluun.

Aaton aaton illan tummuessa on aika hiljentyä joulun viettoon. Pikkujoulukausi, työkiireet, siivoilut, jouluostokset ja jouluvalmistelut alkavat olla jo takana päin. Jääkaappi pullistelee tyytyväisenä äidin jouluherkkuista.

Minä olen jälleen saanut vapaat kädet joulupöydän makeiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Eilen suhasin aaton joulupöydän puolukkaparfait'n pakkaseen odottamaan. Lisäksi valmistui äidin työpaikan joululounaalle jälkiruoaksi aina varma Marianne -juustokakku.

Tänään olen eksperimentoinut käpykakun parissa. En ole aikaisemmin leiponut käpykakkua ja oikeastaan täytyy tunnustaa, etten edes muistanut, mitä koko komeus tavallisesti pitää sisällään. Aikani reseptejä googleteltuani totesin, ettei kahta samanlaista reseptiä edes löytynyt, joten tuunasin sitten tyytyväisenä ihan oman jouluisen versioni tästä suloisesta klassikkokakusta.

Käpykakku

Kakkupohja
5 kananmunaa
sokeria
vehnäjauhoja
maissitärkkelystä
leivinjauhetta

Kostutus
2 cl rommia
½ dl maitoa
½ tl vaniljasokeria

Väliin
300 g luumumarmeladia
2 cl rommia
1-2 rkl vettä
3dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria

Voi-sokerikreemi
100 g voita
200 g tomusokeria
2 rkl kaakaota
1 rkl maitoa

Kuorrutus
400 g mantelimassaa
2 dl tomusokeria
½ dl kaakaota
½ dl vaaleaa siirappia

Kakusta riittää arviolta 10-12 hengelle

Valmista sokerikakkupohja: Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja lämmitä uuni 175 C asteiseksi. Riko kananmunat juomalasiin. Miittaa puhtaalla samankokoisella lasilla kananmunien tilavuuden verran sokeria. Vatkaa kananmunat ja sokeri isohkossa kulhossa kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi.

Mittaa vielä juomalasilla myöskin kananmunien tilavuuden verran jauhoja, puolet vehnäjauhoja ja puolet maissitärkkelystä, sekoita niihin leivinjauhe 1/4 tl / kananmuna eli tässä tapauksessa 1 1/4 tl. Kääntele jauhot muna-sokerivaahtoon. Kaada taikina uunipellille ja paista n 10 minuutin ajan tai kunnes kakkupohja on tikulla kokeillen kypsä.

Kumoa kypsä kakkupohja sokeroidulle leivinpaperille ja irrota varovasti päällimmäinen leivinpaperi. Anna jäähtyä. Sommittele kakkupohjasta 4-5 suorakaiteen muotoista palaa siten että kaksi suurinta ovat suurin piirtein saman kokoisia ja loput pienenevät asteittain. Pyöristä paloista kulmat.

Valmista täytteet: Vatkaa täytteen kerma vaahdoksi ja mausta se vaniljasokerilla. Notkista luumumarmeladi rommilla ja vesitilkalla. Sekoita kostutusliemi.

Täytä kakku: Kakku kannattaa täyttää tarjoilua edeltävänä päivänä. Kokoa kakku kerroksittain kävyn muotoon tarjoilulautaselle. Pohjimmaista kakkulevyä en tapaa kostuttaa. Muutenkin kostutuksen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä mikään ei ole ankeampaa kuin vetinen täytekakku. Kaikkea kostutuslientä ei siis ole pakko käyttää. Nosta kakku jääkaappiin lepäämään.

Valmista voi-sokerikreemi: Vatkaa huoneenlämpöistä voita hetki, lisää sitten vähitellen tomusokeri, johon on sekoitettu kaakaojauhe. Lisää lopuksi maito. Levitä voi-sokerikreemiä kakun pinnalle siten, että saat pinnasta sileän. Nosta kakku jääkaappiin odottamaan kuorrutusta.

Valmista kuorrute: Paloittele kulhoon mantelimassa. Lisää siirappi ja tomusokeri, johon on sekoitettu kaakaojauhe. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Kauli tomusokeroidulla leivinpaperilla tai silikonialustalla n. 2,5 - 3 mm paksuiseksi ovaalin muotoiseksi levyksi. leivinpaperia tai kaulinta apuna käyttäen kuorrute kakun päälle, silloittele kuorrute kakun pinnalle ja leikkaa ylimääräinen kuorrute veitsellä kakun reunoja myötäillen. Muotoile kakun pintaan kävyn "suomut" veitsiä tai saksia apuna käyttänen. Koristele tomusokerilla juuri ennen tarjoilua.

Raparperi-marenkipiiras

Kuluva syksy on ollut kiireistä aikaa. Viime viikkoina Suomea on tullut seilattua päästä päähän töiden, koulutuksen ja vapaa-ajan merkeissä. Ehkäpä muistelen ystäväni H:n ikimuistoisen ihania polttareita vielä joku toinen hetki, mutta sen verran vihjaan, että Olo oli uskomattoman hyvä. Edessä on viikko ansaittua lomaa. Midnight in Paris -elokuvan innoittamana meitä kutsuu iki-ihana, sateinen Pariisi.

Kesää muistelleen ajattelin nyt postata suosikikseni muodostuneen raparperi-marenkipiirakan reseptin.

Raparperi-marenkipiiras

Murotaikinapohja
3 dl vehnäjauhoja
1 dl hienoksi jauhettua mantelia
1/2 dl sokeria
1/3 tl suolaa
150 g voita
1 kananmunan keltuainen

esim. kuivattuja herneitä tai papuja paistamiseen

Leipurinkerma
Resepti mukaeltu kirjasta: Ladurée - Sucrée
3 dl kahvikermaa
1 vaniljatanko
3 kananmunan keltuaista
60 g (n. 3/4 dl) sokeria
23g maissitärkkelystä
20g voita

Raparperihilloke
n. 5 dl raparperipaloja
1-2 rkl vettä
1/2 dl sokeria
1 tl perunalauhoa
1-2 rkl vettä

Marenki
3 kananmunan valkuaista
hippunen suolaa
1 1/2 dl sokeria

Valmista piirakkapohja.
Sekoita kuivat aineet isossa kulhossa. Kuutioi kylmä voi pienehköiksi kuutioiksi ja nypi kuivien aineiden kanssa hiekkamaiseksi seokseksi. Lisää keltuainen ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Älä vaivaa liikaa. Kääri taikina kelmuun ja nosta hetkeksi jääkaappiin lepäämään.

Valmista leipurinkerma.
1. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja raaputa sisältä siemenet veitsenkärjen hamarapuolella tai tylpällä veitsenkärjellä. Lämmitä kattilassa maito, vaniljatanko ja vaniljansiemenet kiehumispisteeseen, mutta älä anna sen kiehahtaa. Ota kattila liedeltä, peitä kannella ja anna maustua 15 minuutin ajan.

2. Vatkaa kulhossa keltuaiset ja sokeri, kunnes seos vaalenee ja sekoita joukkoon maissitärkkelys. Poista kattilasta vaniljatanko ja kuumenna maito uudelleen kiehumispisteeseen. Vatkaa 1/3 maidosta munaseokseen ja kaada seos takaisin kattilaan. Kuumenna varovasti ja koko ajan huolellisesti vispilällä sekoittaen, kunnes seos juuri ja juuri kiehahtaa.

3. Ota kattila liedeltä ja kaada kiisseli kulhoon. Anna kiisselin jäähtyä 10 minuutin ajan siten, että se säilyy lämpimänä, muttei kiehuvankuumana. Sekoita kiisseliin voi ja peitä pinta tuorekelmulla käyttöä odotellessa. Jäähdytä.

Valmista rapareperihilloke.
Keitä rapareperinpaloja, vettä ja sokeria pienessä kattilassa kunnes raparperi pehmenee. Nosta kattila hetkeksi liedeltä. Sekoita perunajauho ja kylmä vesi keskenään ja kaada kapeana nauhana kokoajan sekoitaen hillokkeeseen. Kuumenna hilloketta koko ajan sekoittaen, kunnes rakenne paksuuntuu. Jäähdytä.

Paista piirakkapohja.
Esilämmitä uuni 180 asteiseksi. Kaulitse piirakkapohja ohueksi levyksi kahden leivinpaperin välissä. Siirrä taikinalevy piirakkavuokaan varoen, taikina murenee helposti. Siisti taikinan reunat. Pistele piirakkapohjaan reikiä haarukalla. Vuoraa taikinan pinta leivinpaperilla ja kaada leivinpaperin päälle kuivattuja herneitä tms. tukemaan piirakan reunoja paiston ajan. Paista uunin keskitasolla n. 8 minuuttia. Poista leivinpaperi herneineen ja jatka paistamista n. 8 minuuttia tai kunnes pohja saa kauniin kullankeltaisen värin. Ota piirakkapohja uunista ja jäähdytä.

Valmista marenki.
 Vatkaa valkuaisia ja suolaa isohkossa kulhossa kunnes vaahto alkaa muodostaa pehmeitä huippuja. Lisää sokeri muutamassa osassa vatkaten hyvin jokaisen lisäyksen jälkeen. Vaahto on valmista kun se on kiiltävää ja muodostaa teräviä huippuja.

Täytä piirakka.
Levitä jäähtyneelle piirakkapohjalle leipurinkerma, raparperihilloke ja marenki. Paista vielä uunin yläosassa grillivastusten alla muutama minuutti kunnes marenki saa kauniin värin. Piirakka on parhaimmillaan kun se tarjoillaan hyvin viilennettynä.

Mustaa magiaa suklaakakussa

Tämä on sinulle H. Mustaa magiaa nautiskeltiin muun muassa taannoisilla tupareillani, mutta tämän reseptin puoleen olen kääntynyt aiemminkin juhlavasta suklaakakusta haaveillessani. Mehevä suklaakakku vaativaankin suklaannälkään ja mahdottoman helppo valmistaa.

Ylläoleva kuva on otettu aikoinaan Lillen vaihtokuukausien aikana vieteyltä pääsiäisbrunssilta. Ganache meinasi jämähtää ennen aikojaan, minkä vuoksi kakun reunoista tuli epäsiistit, mutta onneksi aina voi kompensoida sitäkin runsaammin koristeluin. ;)

Black Magic Cake
Resepti sovellettu blogista: BlogChef.net
4,2 dl vehnäjauhoja
4,8 dl sokeria
1,8 dl kaakaota
2 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 rkl vaniljasokeria
2 kananmunaa
2,4 dl vahvaa kahvia
2,4 dl piimää
1,2 dl rypsiöljyä

Riittänee mainiosti noin 12-16 nautiskelijalle makeannälkäisyydestä riipuen.

Esilämmitä uuni 175 C -asteeseen. Voitele ja jauhota kaksi pyöreää, halkaisijaltaan n 22 cm:n kakkuvuokaa tai yksi halkaisjaltaan n. 28 cm:n vuoka.

Sekoita isossa kulhossa kuivat ainekset ja toisessa kulhossa kananmunat, kahvi, piimä ja öljy keskenään. Tee kolo kuivien aineiden keskelle ja kaada siihen nestemäinen seos. Sekoita taikinaa noin kahden minuutin ajan tai kunnes se on rakenteeltaan tasaista. Taikina jää rakenteeltaan melko juoksevaksi.

Kaada taikina vuokiin/vuokaan ja paista uunin keskitasolla n. 30-50 minuuttia uunista ja vuoan koosta riippuen, kunnes kakun keskelle pistettyyn hammastikkuun ei enää tartu taikinaa. Kypsäkin kakku laskeutuu jonkin verran uunista oton jälkeen, mutta sen ei pitäisi enää painua keskustastaan kuopalle. Anna kakkupohjan jäähtyä kunnolla ennen kuin irrotat sen vuoasta.

Kakun täyttämisessä vain mielikuvitus on rajana. Viimeksi levitin kerrosten väliin reilulla kädellä Bonne Maman -kirsikkahilloa. Mmmm! Kuorrutteeksi olen yleesnä valmistanut tumman suklaaganachen, mutta mikseipä kakun kanssa toimisi esimerkiksi cream cheese frosting tai buttercream tyyppinen ratkaisukin.

Parvekkeella versoo

Joka kevät se tulee. Hiipii hiljaa kuin kissa - toisin siis, kuin nuo minun kaksi torspoani. Yhtä varmasti se tulee, kuin kevät itse. Ja silti vuosi vuodelta se yllättää minut. Ohimenevä hulluus. Tarve upottaa kämmenet multaan.  Halu kylvää ja kasvattaa jotain kaunista. Eikä minua ole ikinä hidastanut se tosiseikka, että viherpeukaloni sijaitsee keskimääräistä keskempänä kämmentä. Onnekseni ja epäonnekseni tämä vietti katoaa kesän kynnyksellä yhtä nopeasti kuin on tullutkin.

Eräänä keväänä muutamia vuosia sitten minun oli kerta kaikkiaan saatava kasvihuone. Arvatkaapa muuten oliko enää kesäkuumalla kivaa kaivella hiekkaista kuoppaa, josta oli tuleva lasitalon perustukset tai huolehtia joka päivä kasvien kastelusta ja rikkaruohojen kitkemisestä. Äidin riesaksihan sekin projekti taisi jäädä.

Basilika kukkii

Tänä keväänä, kukkakärpäsen jälleen puraistessa, halusin minäkin viimein kokeilla viime vuosina kovin muodikasta chilin kasvatusta. Jonkun muun iloksi jäi tietysti huolehtia varttuvista taimista Ameriikan reissuni ajan. Mutta voi sitä iloa, kun minä ja kesään mennessä pieneen vesiviljelylaitteeseeni aivan liian suureksi varttuneet chilin taimeni vihdoin löysimme kodin ja parvekkeen, lasitetun parvekkeen.

Turbo pube

Aji cristal

Bolivian rainbow

Muuton aikoihin chilit olivat hoidon puolesta enemmän kuin vähän hunningolla ja esimerkiksi nirppanokka Habanero Peruvian white kieltäytyi ankarasta kukkimisesta huolimatta tekemästä hedelmiä. Kun laiska puutarhuri sai vihdoin lannoituspuolen kuntoon ja kasvit suorastaan riehaantuivat kasvamaan, iskivät vuorostaan kirvat chiliparkoihini. Tajusin tuholaisongelman hiukan liian myöhään ja kun kasvit olivat jo alkaneet tehdä hedelmiä, en voinut myrkyttää pikku vihulaisia kerralla sukupuuttoon, vaan loppu kesä menikin mäntysuovan ja sumutinpullon kanssa taistellessa. Satoakin kuitenkin tuli.

Aji cristal

Habanero Peruvian white

Siemenet tilasin Fataliin nettikaupasta. Beginners pack sattui olemaan loppu joten oikeastaan kaikki tilaamani siemenpakkauksen lajikkeet ovat makuuni vähän turhan ärhäköitä, ainakin sellaisenaan. Noiden kermanvaaleiden pirullisten habanerojen mitäänsanomaton ulkomuoto kätkee sisälleen yli 300 000 scovillea - aika hapokasta. Aji cristal, joka muuten oli varsin mukavan hedelmäisen makuinen oli katraan miedoimpia. Projektina chilinkasvatus oli kuitenkin mukava kokemus ja kovasti jo sormet syyhyävät päästä valitsemaan ensi kesän lajikkeita. :)

Madeirakastike

Tässäpä ensimmäinen lupaamistani resepteistä keväisistä illanistujaisistamme. Loistava kastike ankan ja miksei muunkin tumman lihan seuraksi ja helppo vieläpä helppo valmistaa - kunhan vain malttaa uhrata aikaa kastikkeen keittelyyn.


Madeirakastike
Resepti kirjasta: Gordon Ramsay three star chef
2 rkl oliiviöljyä
2 banaanisalottia kuorittuna ja silputtuna
1 laakerinlehti
muutama timjaminoksa
1 valkosipulinkynsi kuorittuna
n 100 g (tai enemmän) lihan perkeitä (possua, nautaa tai siipikarjaa)
250 ml madeiraviiniä
150 ml portviiniä
500 ml vasikanlientä
500 ml kanalientä
merisuolaa ja mustapippuria

Ohjeesta valmistuu n 500 ml valmista kastiketta

Kuumenna oliiviöljy laakeassa kasarissa, lisää salottisipuli, yrtit ja valkosipuli ja kuullota 4-6 minuuttia kunnes sipuli pehmenee. Lisää lihan perkeet ja paista muutaman minuutin ajan kunnes liha saa väriä. Lisää kattilaan madeira ja portviini ja anna poreilla kunnes liemi on vähentynyt yhteen kolmasosaan. Lisää  vasikan- ja kanaliemi ja kuumenna uudelleen kiehuvaksi. Keitä kastiketta kasaan kunnes jäljellä on yksi kolmasosa nesteestä tai kastike on paksuuntunut ja saanut siirappimaisen koostumuksen. Siivilöi kastike tihellä siivilällä. Tarkista mausteet.