Kaikki alkoi possu-paprikawokista. Chilin ja inkiväärin lämpimän eksoottiset maut tekivät lähtemättömän vaikutuksen silloin ala-asteikäiseen pikku-kokkiin. Ja vaikken vieläkään ole maailman ennakkoluulottomin tai rohkein ruuanlaittaja, wok tuli jäädäkseen. Kiinnostukseni ruuanlaittoon oli herännyt.
Possu-paprikawok
500 g possun fileetä
3 eriväristä paprikaa
2 suurta sipulia
3 dl kanalientä
3 rkl mietoa chilikastiketta
1 rkl (kukkurallinen) maissitärkkelystä
rypsiöljyä paistamiseen
Marinadi
3 rkl soijakastiketta
3 rkl rypsiöljyä
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria
1 tl jauhettua inkivääriä
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
chiliä tai cayennepippuria
1. Suikaloi lihat ohuehkoiksi suikaleiksi. Sekoita marinadin ainekset muovipussissa. Lisää lihasuikaleet ja anna maustua vähintään muutama tunti viileässä.
2. Kuori sipulit, poista paprikoista simenkodat ja kannat. Suikaloi kasvikset ohuiksi suikaleiksi.
3. Kuivaa lihoista ylimääräinen marinadi ja ruskista lihasuikaleet öljytilkassa kuumahkolla pannulla pienissä erissä ja nosta syrjään odottamaan hetkeksi. Puhdista pannu välissä ja paista kasvissuikaleita kuumahkolla pannulla muutaman minuutin ajan. Lisää sitten lihat pannulle ja jatka kypsentämistä hetki kunnes lihat ovat kypsiä mutta kasvikset napakoita.
4. Sekoita kulhossa kanaliemi, chilikastike ja maissitärkkelys. Kaada pannulle kasvisten ja lihan sekaan ja sekoittele kunnes liemi saostuu. Tarkista maku. lisää tarvittaessa tilkka soijakastiketta mikäli kastike kaipaa suolaa. Tarjoile riisin kera.
Olisi hauska kuulla muidenkin rakkaimmista ruoka- ja keittiömuistoista. Mistä kiinnostuksenne leipomiseen tai ruuanlaittoon sai alkunsa?
VastaaPoistaMinun lapsuuteni lauantaihin kuului jossain vaiheessa sokerikakun leipominen myöskin. Ja se, miten en millään osannut avata säilykepurkkia sellaisella pienellä vääntöliikkeen vaativalla avaajalla. Purkki on kuin räjähdyksen kohdannut, kun äiti tuli töistä ja päästi persikkapalat purkista:)
VastaaPoistaVarsinaisesti innostuin kokkaamisesta vasta joitakin vuosia sitten, jo perheellisenä. Sitä ennen ruokaat tehtiin, että pysyttiin elossa. Nykään uneksinkin melkein pelkästään ruoantekemisestä. Toissayön paistoin ankankoipia koko yön rapeiksi:)
Hehee! Mahtava uni, Campasimpukka! Itse muistan uneksineeni järjettömänn suuresta ja runsaasta jälkiruokabuffetista, siis pöytä kaupalla erilaisia makeita unelmia. Voi sitä pettymyksen (ja nälän!!) määrää kun heräsin ennen kuin sain upotettua hampaani kinuskia ja akermavaahtoa pursuilevaan tartelettiin.. :D
PoistaHih. Ensimmäiset muistot taitaa olla pullanleivonnasta, äiti teki taikinan ja me lapset sitten autettiin korvapuustien viimeistelystä jo pienestä pitäen.
VastaaPoistaAla-asteen loppuvaiheilla meille tuli mikroaaltouuni, ja siinä mukana keittokirja. Jonkun verran tuli siitä suolaisiakin kokeiltua, mutta karkki-osio oli erityisen kovassa käytössä, josta mikro-dajmia (ois siihen voinut suklaatakin sulattaa päälle, vaan yleensä sekoitimme maissimuroja tai mantelilastuja lusikoimme suoraan kulhosta) ja maapähkinä-siirappi -karkkia teimme siskoni kanssa kymmeniä kertoja.
Yläasteella kotitaloudessa tekeminen jatkui ja vastuuta perheen ruoanlaitosta tuli enemmänkin. "Muutaman" kerran tuli kitinää äidiltä pohjaanpoltetusta lasagnen juustokastikkeesta ja sen siivoamisesta (not me!), mutta kyllä sekin lopulta alkoi onnistumaan.
Sillä tiellä edelleen!
Postresissä (kuullemma) voi ennakkotilauksesta nykyäänkin saada jälkiruokamenun, se on varmaan lähimpänä mitä tuollaisia unia voi hereillä päästä :D
Ah ja voih ne mikrokarkit! :D Muistan katkerasti kuinka kaverini kanssa yritimme valmistaa mikromarenkeja. Taikina oli hassua valkuaisista ja tomusokerista sekoitettua muovailuvahaa. Taikinasta piti muovailla pienen pieniä pallosia, joita sitten paistettiin mikrossa. Arvaa vaan turposivatko marengit mikrossa! Ja sitä sotkun määrää..
PoistaIkäväkseni en ole vielä päässyt käymään Postresissa, mutta jälkkärimenu olis kyllä aika houkuttava juttu... Mmmmm... :P