Sivut

torstai 22. marraskuuta 2012

Talo Italiassa Parte 2 - Karhunpesä

Talo nimeltä Villa dell'Orso sijaitsi keskellä kauneinta Piemonten maaseutua pienen Roccaveranon kylän kupeessa. Katuosoitetta ei ollut, mutta navigaattorin koordinaatit löysivät perille, ainakin melkein. Muutaman u-käännöksen jälkeen oikea piskuinen soratie löytyi, joskin usko - samoin kuin uskollisen Meganemme maavarakin - meinasi loppua muutaman kilometrin huonokuntoisella tienpätkällä usempaan otteeseen.

Viimeiseen mutkaan asti vatsanpohjassa kihelmöi jännitys. Entä jos kotisivujen perusteella miltei hiukan liian täydelliseltä vaikuttava lomahuvila olisikin vain suurta huijausta, raunioitunut kasa kiviä tai lahonnut röttelö? Talo kun ei näkynyt tielle.

Ensivaikutelmia...

Jännitys vaihtui pian riemunkiljahduksiksi unelmien lomalinnamme osoittautuessa ehkä vielä taruakin ihmeellisemmäksi.

Benvenuti a casa!

Tärkein piti tietysti tsekata ensin...

Approved!

Ja kun köökki oli tarkastetu ja hyväksytty, oli aika jatkaa tupatarkastusta...



I'm loving it!

Villa dell'Orso oli tanskalaisen valokuvaajan perheineen itselleen kunnostama talo, vai pitäisikö sanoa pieni linna. Talon kotisivuilta löytyy huikeaa kuvamateriaalia muunmuassa talon kunnostusprojektin varrelta ja olipa herra Karhu kirjoittanut operaatiosta kirjankin, joita olisi voinut talolta halutessaan ostaa mukaansa. Talo oli sisustettu skandinaaviseen makuun eleettömän kauniisti ja yksinkertasesti, mutta varusteluatasossa ei ollut tingitty. Huomasi kyllä, että perhe oli suunnitellut talon myös omaan käyttöönsä. Esimerkiksi keittiöstä näki, että ruokaa laitettiin itse - rakkaudella ja intohimolla.

Jos vaikka Piemonten ruoka olisikin ollut ällöttävää, viini kuraa ja matkaseura riitaisaa, puitteissa ei ainakaan ollut valittamista. Parasta jumalaisen kauniissa talossa oli, ettei tarvinnut väen vängällä yrittää keksiä aktiviteetteja viikon varrelle, kun talolta ei juuri tehnyt mieli poistuakaan. Tokihan ruokakaupassa oli käytävä ja loman kuluessa tuli piipahdettua myös parissa lähikaupungissa haistelemassa tunnelmia, muutamalla viinitilalla kurlaamassa ja parissa lähialueen kuppilassa syömässä, mutta päivä oli yhtälailla onnistunut, jos sen päätyi viettämään altaalla spritseriä siemaillen ja kotona kokkaillen.

Kaiken kaikkiaan en muista, koska olisin lomalta palattuani ollut yhtä rentoutunut. Maaseudun ja pikkukaupunkien unelias elo oli omiaan tuudittamaan paatuneimmankin työnarkomaanin lomatunnelmiin.




Ensimmäisen illan saapuessa Piemonteen ja Villa dell'Orsoon, jännitysmomenttia lisäsi yökyöpeleiden odottelu saapuviksi. Osa matkaseurueestamme näet saapui Milanoon vasta iltapäivästä, ja matkalle ehtiessään oli pimeäkin jo ehtinyt yllättää retkueen. Jos päiväsaikaakin olimme ajaneet kotitiemme risteyksen ohi pariin otteeseen, tehtävä oli tuskin pimeässä ainakaan helpompi, ja kun vuokra-Fordin kytkin sanoi lopulta Piemonten kukkuloiden serpentiiniteillä sopimuksensa irti, saimme vain kiittää onneamme, ettei ystäväistemme auto jättänyt viimeistä soratietä kauemmaksi määränpäätä.

Urheat miehemme suunnistivat taskulampun kera yönselkään ja auttoivat väsyneet matkalaisemme lopulta turvallisesti kotiin ja hellalla höyryäväin pastakattilain äärelle. Tutto bene! Kokemuksemme perusteella suosittelisin kuitenkin muita vastaavankaltaista reissua suunnittelevia välttämään yöllistä vuokra-autoilua vieraalla maalla, ennestään tuntemattomalla seudulla tai ainakin ilman navigaattoria. ;)

Vieraita odotellessa...



Iltapuvussa

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa. Seuraavassa ja toistaiseksi viimeisessä Italian postauksessani ajattelin vihdoin päästä itse asiaan, eli Piemonten ruokaan ja viiniin...


2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kuvayskohde oli niin kaunis, että olisi ollut vaikeaa saada rumia kuvia. ;)

      Poista