Sivut

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Häähumua - Minicupcakes

Rakkaat ystäväni K ja I menivät naimisiin viime heinäkuussa. Häälahjanani olin tarjoutunut leipomaan häihin jotain pientä ja suloista. Lopputuloksena syntyi pastellinsävyisiä macaron -leivoksia sekä pikkuruisia kuppikakkuja. Molemmista leivoin myös koevedokset, kuppikakuista tosin ihan normaalikokoisina versioina. Ne päätyivät sopivasti sulostuttamaan omaa syntymäpäiväkahvipöytääni.

Koevedoksia

Kuppikakkujen koristelua silmälläpitäen sain vihdoinkin riittävän hyvän tekosyyn tilata Sunflower Sugar Artsilta himoitsemani silikoniset kukkamuotit. Kukkia näperrellessä vierähtikin sitten muutama ilta, mutta lopputulos oli ehdottomasti vaivan arvoinen. Jos macaron -leivoksiin jäi edelleen hitusen kehitettävää, näihin kuppikakkuihin olin kerrankin täysin tyytyväinen.




Itse kakkupohja oli tumman suklainen Devil's food ja kuorrute Swiss meringue vanilla buttercream, joiden molempien reseptit löytyvät blogista jo ennestään, mutta kertauksen vuoksi lisään ne vielä tännekin. Kukat valmistin sokerimassasta ja koristelin kullanvärisellä tomuvärillä. Kultaiset ja helmiäishohtoiset koristehelmet olivat valmista markettikamaa.


Devil's Food Cupcakes
Resepti kirjasta: More from Magnolia - Allysa Torey 
7,2 dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
1 ½ tl ruokasoodaa
3/4 tl suolaa
170 g voita (tai yhteensä 320 g, mikäli korvaat suklaan)
4,8 dl tiiviisti pakattua vaaleanruskeaa sokeria
3 suurta kananmunaa (à jenkkimittojen mukaan n. 60g)
255 g makeuttamatonta suklaata (ks. vinkki korvaamisesta)
4,8 dl maitoa
1 ½ tl vaniljauutetta (tai n. 1 rkl vaniljasokeria)

Vinkki: Makeuttamattoman suklaan voi korvata kaakaojauheella ja voilla tai margariinilla. Itse noudatin joy of baking -sivuston ohjetta, jonka mukaan 30 grammaa (1 ounce) makeuttamatonta suklaata korvataan 18 grammalla makeuttamatonta kaakaojauhetta ja 17 grammalla voita tai margariinia. Kokonaisuudessaan grammamääristä tulee hiukan alkuperäistä suklaamäärää suurempia, mutta itselläni ohje toimi kuitenkin hyvin. Reseptin suklaamäärän korvaamiseksi käytetään siis noin 160 g kaakaota ja 150 g voita tai margariinia.

Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset toisistaan kylminä ja anna lämmetä huoneenlämpöisiksi. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa (tai korvaa suklaa kaakojauheella ja voilla). Esilämmitä uuni 175 C asteeseen. Vuoraa muffinipellin kolot paperisilla vuoilla. Siivilöi pienehköön kulhoon jauhot, leivinjauhe, sooda ja suola (sekä kaakojauhe, mikäli korvaat sillä suklaan, ja vaniljasokeri, mikäli et käytä uutetta). Nosta syrjään odottamaan.

Vaahdota voita suuressa kulhossa kunnes sen rakenne siliää. Lisää sokeri ja jatka vaahdottamista, kunnes saat aikaan kuohkean vaahdon, sähkövaitkaimella noin 3 minuuttia. Lisää keltuaiset ja vatkaa hyvin. Lisää kuivat aineet kolmessa erässä vuorotellen maidon ja vaniljauutteen kanssa. Sekoita huolellisesti jokaisen lisäyksen jälkeen, kunnes ainekset ovat hyvin sekoittuneet, mutta varo sekoittamasta liikaa.

Vatkaa valkuaiset erillisessä kulhossa pehmeäksi vaahdoksi ja kääntele varovaisesti taikinan joukkoon.

Jaa taikina muffinipellin koloihin. Paperiset vuoat voi täyttää noin 2/3 vuoan korkeudesta. Paista kuppikakkusia koosta riippuen noin 8-15 minuuttia tai kunnes kakun keskelle pistettyyn cocktailtikkuun ei tartu enää taikinaa. Anna jäähtyä hyvin ja kuorruta jäähtyneenä.

Miniversiot

Swiss Meringue Vanilla Buttercream 
Resepti mukaeltu: Martha Stewart 
200 g (n. 6 kpl) kananmunanvalkuaista
300 g (n. 3 1/2 dl) sokeria (Siro)
400 g voita, mieluusti suolatonta, viileän huoneenlämpöisenä ja paloiteltuna n. 2 cm kuutioiksi
ripaus suolaa jos käytät suolatonta voita
1 vaniljatangon siemenet

Mittaa valkuaiset ja sokeri lämmönkestävään kulhoon ja kuumenna niitä vesihauteessa sekoitellen kunnes sokeri liukenee valkuaisiin. (Voit myös kuumentaa seosta yleiskoneen induktiokuumennuksella n 60 asteeseen pallovispilällä sekoittaen, mikäli moisen härvelin satut omistamaan.) Seos tuntuu tällöin kuumalta ja täysin tasaiselta sormien välissä. Siirrä sitten seos yleiskoneen kulhoon tai vatkaa seosta sähkövatkaimella kunnes se on jäähtynyt kunnolla ja on muodostunut jäykkä marenki.

Vatkaa voi pala kerrallaan marengin joukkoon vatkaten huolellisesti jokaisen lisäyksen välissä. Kuorrute saattaa näyttää juoksettuneelta kun kaikki voi on lisätty, mutta tasoittuu kyllä lisää vatkattaessa. Lisää lopuksi suola ja vaniljatangon siemenet ja vatkaa hyvin.

Vaihda lopuksi yleiskoneeseen lastamainen sekoitin tai takinakoukku ja sekoita pienimmällä nopeudella noin 5 minuuttia ilmakuplien poistamiseksi. Voit myös sekoittaa taikinaa käsin nuolijalla.

Kuorrute säilyy tuorekelmulla peitettynä viileässä huoneenlämmössä vuorokauden tai 3 vuorokautta jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa. Jääkaapissa säilytetty kuorrute tulee ottaa hyvissä ajoin huoneen lämpöön ja sekoitella notkeaksi esimerkiksi yleiskoneen lastamaisella sekoittimella tai nuolijalla.



Helpoin ja ehdottomasti siistein tapa annostella taikina muffinsivuoan koloihin on käyttää pursotinpusssia. Taikina on melko jämäkkää ja kohoaa paistettaessa kauniisti valumatta ympäriinsä. Olen joskus leiponut näitä myös gluteenittomista jauhoista, mutta tällöin on oltava varovainen, joitteivät vuoat tule liian täyteen. Gluteenittomista jauhoista kun puuttu sitko ja taikina valuu paistettaessa huomattavasti helpommin. Valmiit kuppikakut voi kuorruttamattomina helposti pakastaa odottelemaan juhlapäiviä.

Kuorrute kyllä sailyy jääkaapissa, mutta voin vuoksi se myös kovettuu. Siksi jääkaappikylmän kuorrutteen on annettava lämmetä rauhassa huoneenlämpöiseksi ja lopulta sekoiteltava notkeaksi. Oman kokemukseni mukaan kuorrutteen rakennne tuppaa hiukan lässähtämään prosessissa, joten parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi suosittelen kuorruttamaan ja koristelemaan kuppikakut tuoreeltaan. Ne säilyvät kyllä hyvin parikin päivää jääkaapissa valmiiksi kuorrutettuina.

lauantai 16. elokuuta 2014

Ihana huijaus - Yllättävän hyvää ruisleipää paketista

Jo viime vuoden joulukuussa sain sähköpostia Laihian Mallas nimiseltä perheyritykseltä. Minulta kysyttiin, tahtoisinko kokeilla yrityksen uutuustuotetta, saaristolaisleipää, ja kertoa kokemuksesta blogissani. Tahdoin tietenkin.

Nyt, kahdeksisen kuukautta lupaukseni jälkeen, häpeän kipristellessä vatsassani, päätin viimeinkin saada aikaiseksi kirjoittaa kokemuksestani. Kokemuksestani, joka oli kaikin puolin positiivinen, jos ei oteta lukuun postaussaamattomuuteni aiheuttamaa ja täysin ansaittua häpeäntunnetta. Mutta se siitä.. 


Sain siis kokeiltavakseni kaksi paketillista Tuoppi Mallasmestarin saaristolaisleipää. Tuotepakkauksesta löytyi jauhosekoituksen ohella pussukka kuivahiivaa sekä pahvinen, kertakäyttöinen vuoka. Ohjeet leivän leipomiseen ja pieneen viimeistelyyn löytyivät pakkauksen takapuolelta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pakkauksen aineksiin sekoitetaan neste, annetaan kohota ja lopulta paistetaan.


Käytin nesteenä piimää ja voitelin leivän paiston lopuksi veden ja siirapin seoksella kauniin kiiltävän pinnan aikaansaamiseksi. Toisella kertaa taisin unohtaa voidella vuoan öljyllä. Siitä huolimatta leipä irtosi moitteetta vuoastaan. Toisen leivistä puolestaan unohdin uuniin ainakin vartin yliajalle, mutta edes siten en onnistunut pilaamaan leipää. Kaiken kaikkiaan leipomiseen vierähti parisen tuntia, josta aktiivisia työvaiheita vartin verran, loput odottelua. Tämän yksinkertaisemmaksi ruisleivän leipominen tuskin käy!


No entäs se maku sitten?


Leivän ja erityisesti ruisleivän leipojana tunnustan olevani varsinainen amatööri. Vuosien saatossa olen pariinkin otteeseen tullut kokeileeksi ruisleivän valmistamista enemmän tai vähemmän epätyydyttävin lopputuloksin. Suurta eroa ei ole ollut riippuen, olenko sortunut valmiisiin jauhoseoksiin vai leiponut leivän alusta asti itse. Viimeksi kai vaihto-oppilasaikanani Ranskassa turvauduin koti-ikävissäni Ikean valmisversioon. Syömättä jäi, vaikka ruisleivänkaipuu nakertelikin sisuskalujani. Tunnustettakoon myös, etten yleensäkään ole mikään makean, saaristolaistyyppisen ruisleivän ylin ystävä.


Ehkäpä juuri  kyseinen leipä tekikin minuun niin suuren vaikutuksen. Ei liian makea vaan täyteläisen, paahteisen maltainen, eikä koostumuskaan ollut liian kostea. Joulupöydässäkään leipä ei hävennyt alusta asti itsetehdylle, päin vastoin. Vaikka ihan periaatteesta olenkin kaiken maailman valmistuotteita vastaan, kyseisen leivän kohdalla taidan jatkossakin tehdä poikkeuksen. Suosittelen kokeilemaan!

perjantai 15. elokuuta 2014

Pioneerinaisen itämainen nuudelisalaatti

Tätä salaattia maistoin ensimmäisen kerran jo pari vuotta sitten oululaisten ruokabloggareiden chilikemuissa. Sittemmin reseptiä on ollut tarkoitus testata itsekin ja kevättalvisten tupareiden myötä siihen tarjoutuikin oivallinen tilaisuus. Kesällä salaattia tuli testattua grillatun porsaankyljen kanssa, hyvin toimi!  Kastikkeen makumaailmassa yhdistyvät ihanaisesti seesamin paahteisuus, korianterin raikkaus, limen happo, inkiväärin ja chilin potku sekä soijan ja valkosipulin umami. Näillä eväillä ei voi epäonnistua!


Itämainen nuudelisalaatti
Riittänee noin kuudelle ruoaksi
Resepti mukaeltu: The Pioneer Woman Cooks 

250 g riisinuudeleita
1/4 punakaalia suikaleina
1/2 pieni kiinankaali tai romainesalaatti suikaleina
1 paketti tuoretta baby pinaattia
3 paprikaa (erivärisiä) suikaleina
nippu kevätsipulin varsia suikaleina
1 paketti mungpavun ituja
reilu nippu korianteria karkeasti silputtuna
250 g paahdettuja cashew -pähkinöitä karkeasti rouhittuna

Kastike 
8 rkl rypsiöljyä
2-3 rkl seesamiöljyä
8 rkl soijaa
1 limen mehu
0,8 dl fariinisokeria
3 rkl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 tuoretta chiliä (tai maun mukaan) hienonnettuna
reilu nippu korianteria silputtuna

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, huuhtaise kylmällä vedellä, valuta ja anna jäähtyä. Huuhtele ja suikaloi kasvikset. Paahda tarvittaessa cashew -pähkinät pannulla ja rouhi ne. Sekoita salattiainekset isossa kulhossa. Sekoita kastikeainekset keskenään ja kaada salaatin päälle. Kääntele salaatti sekaisin käsin tai salaatinottimien avulla.