Äitienpäiväkakku ja sokerikukkasia

Nyt ehdin viimein kiireiltäni ja tekosyiltäni napsuttelemaan kuvien lisäksi hieman tekstiäkin tämän vuoden äitienpäiväkakustani. Jo pidempään muiden upeita luomuksia erinäisissä leivontablogeissa ihasteltuani päätin vihdoin itsekin ottaa tuntumaa sokerimassaan. Aikaisemmin olen ollut hieman epäileväinen massan maun suhteen, mutta kun minulle leivontatarvikekaupassa vakuutettiin sen maistuvan ihan tavalliselta sokerilta (yllätys yllätys!), uskalsin viimein antaa sokerimassalle tilaisuuden. Myöskin marsipaani on minulle enemmän tai vähemmän tuntematonta maaperää, mutta se tutkimusmatka jääköön toiseen kertaan, sillä äitini ei pidä marsipaanista.

Kaiken kaikkiaan olin lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Vaikka sokerimassa kuorrutteen alareuna jäikin hieman rypylle, kakusta tuli oikein soma ja mautkin olivat mukavasti kohdillaan.

En pyri Kinuskikissaksi kinuskikissan paikalle, joten minulla ei ole yksityiskohtaisia vaihekuvia kakun leipomisesta, kuorruttamisesta tai koristeiden muotoilusta. Kuvia valmiista kakusta rittää sitten sitäkin enemmän sillä en osannut valita. :) Kakkupohjan ja täytteen ohje on lainattu Kinuskikissan blogista. Samaisesta blogista löytyy myös hyvät ohjeet vaihekuvineen esimerkiksi ruusukoristeiden näpertelyyn.

Koristeet valmistin etukäteen, viimeistään kakun leipomista ja koristelua edeltävänä päivänä, jotta ne ehtisivät kunnolla kovettua. Ruusujen valmistamiseen käytin valkoista sokerimassaa, jota käytin myös pikkukukkien valmistamiseen violetilla pastavärillä värjättynä. Ruusujen terälehdet leikkasin Städterin erikokoisilla kalla- ja ruusumuoteilla, lehdet lehtimuotilla ja violetit pikkukukat pienimmällä omenankukkamuotilla. Muotoilin koristeiden reunoja sormin litistämällä, jotta lopputulos olisi sirompi ja terälehtimäisempi. Lopullisessa muotoilussa ja muotoon kuivattamisessa käytin apuna foliota. Esimerkiksi pienten violettien kukkien terälehtiä oli ilman foliota lähes mahdotonta saada asettumaan haluttuun muotoon. Myöskään ruusuja ei olisi ilman foliota saanut kuivumaan haluamaansa muotoon.

Viimeistelin koristeet tupsuttelemalla siveltimellä valkoista kristallipulveria ja ruusujen terälehtien kärkiin lisäksi roosaa kristalliväriä. Koska halusin kristallivärin tarttuvan vain ruusun terälehtien kärkiin, kostutin niitä varovasti hiukan kostealla puhtaalla siveltimellä ja vasta sen jälkeen lisäsin kristallivärin. Näin muualle kuin terälehtien kärkiin varissut väri oli helppo puhallella pois.Violettien kukkien keskelle liimasin elintarvikeliimalla helmiäisen värisen sokerihelmen.

Kakkupohjaksi valitsin Kinuskikissan mehevän suklaakakkupohjan. Paistamiseen käytin leivinpaperilla vuoratulle uunipellille nostettua, 22 cm: halkaisijalle säädettyä Städterin pohjatonta kakkurengasta, jonka ympärille kietaisin, jälleen Kinuskikissan ohjeiden mukaan, suikaleen kosteaa froteepyyhettä tasaisemman paistumisen takaamiseksi. Taikina on sen verran jämäkkää, että pohjan puuttumisesta huolimatta se ei vuoda renkaan ali. Ohje toimi hyvin ja lopputulos oli luvatun mehevä eikä liian tumman suklainen. Tätä ohjetta tulee varmasti käytettyä toistekin.

Täytteeksi taas valmistin Kinuskikissan vadelma-mascarponetäytteen yksinkertaisena. Kostutusta en halunnut käyttää (sillä mikään ei mielestäni ole inhottavampaa kuin vetinen täytekakku), eikä lopputulos mielestäni kostutusta olisi kaivannutkaan sillä kakkupohja oli nimensä mukaan mehevä ja täytettä runsaasti. Kokosin kakun suoraan tarjoilualustalle kakkurengasta apuna käyttäen ja pyöristelin hieman yläreunan kulmia veitsellä leikaten. Tarjoilualustan suojasin sotkeutumisen varalta kakun reunan alle sujautettavilla voipaperisuikaleilla.

Kakun pinnalle ja kuorrutteen alle valmistin kaakaolla maustetun voi-sokerikreemin. Kuorruttamiseen käytin valmiiksi värjättyä, hennon vaaleanpunaista sokerimassaa. (Katso Kinuskikissan ohje marsipaanilla kuorruttamisesta.) Koristeet kiinnitin kakun pinnalle ihan tavallisella, marketeistakin löytyvällä, tuubissa myytävällä, valkoisella sokerikuorrutteella. Tämä kuorrute vastaa kai koostumukseltaan lähinnä pikeeriä, joten uskoisin, että sen voi hyvin valmistaa itsekin. Korjatkoon joku, mikäli olen väärässä.

Kakun säilyttämisestä sen verran, että itse elän siinä uskossa, ettei sokerimassakuorrutteista kakkua jääkaappiin laitettaessa saisi peittää kuvulla. Ainakin marsipaanikuorrutteinen kakku tuppaa helposti hikoilemaan kuvun alla, mutta täytyy tunnustaa, että tällä kertaa tietoni on pelkkää mutua. Olisin kiitollinen, jos joku fiksumpi voisi minua asiassa sivistää. Joka tapauksessa, oman kakkuni säilytin jääkaapissa ilman kupua, leikkuupinnat peitin tarvittaessa tuorekelmulla ja hyvin meni.