Korvasienestystä

Kävin eilen ensimmäistä kertaa vuosiin korvasienimetsällä. Pidän tällä hetkellä kesätöiden vuoksi majaa Lapissa ja riittävän syrjäisessä sijainnissa on omat hyvätkin puolensa. Täällä riittää, kun hurauttaa muutaman kilometrin taajamasta, ottaa suunnaksi ensimmäisen vastaantulevan metsäautotien ja etsii näköpiiriinsä sopivan hakkuuaukon. Ensimmäisellä, ehkä muutaman vuoden liian vanhalla, hakkuuaukolla ei vielä tärpännyt, mutta toinen, noin pari kesää sitten hakattu aukko tuottikin jo tulosta. Se on sitten hassua, miten jo puoli aukkoa tyhjin käsin kierrettyään äkkää ensimmäisen ryhmyliäisen sienenmöllykän, ja kas, jo alkaa löytyä läheisyydestä muitakin - yleensä myös jo koluamaltasi alueelta.

Tällä kertaa jouduin kuitenkin toteamaan olevani hiukan liian aikasin liikenteessä (hyvin harvinaista minulle) ja suurin osa sienistä oli vielä aika pieniä. Päätin poimia vain isoimmat päältä, jättää pienimmät naperot kasvamaan ja palata katsastamaan satoa ensi viikon alusta. Viikonlopuksi kun on palattava maalikyliin hoitamaan sosiaalista elämääni. Pitää vain toivoa, ettei joku muu ole sillä välin ehtinyt apajille..

Elinen ilta kuluikin sitten myrkkyhuuruja haistellen. Löin kesäkämpän jokikisen läven ja räppänän selälleen, liesituulettimen puhkumaan ja ryöppäsin sienet kolmeen kertaan (virallinen suositus taisi ainakin Hesarin mukaan olla kaksi kertaa, mutta kerta kiellon päälle..) väljässä vedessä reilun viisi minuttia kerrallaan. Ryöppäysten välissä huuhtelin sienet runsaalla kylmällä vedellä. (On se vain ihme, että sieniin ylipäänsä moisen käsittelyn jälkeen jää enää mitään makua jäljelle!) Käsittelyn jälkeen pakastin sienet annospusseissa käyttöä odottamaan. Luvassa siis lähitulevaisuudessa herkkuja korvasienistä!

P.S. Kamerani pitäisi nyt vihdoin olla matkalla Islannista Suomeen ja kukaties saan jo pikapuoliin kuvia tulevista korvasienikeitoksista ja muista kesäherkuista. Sitä odotellessa!