Retkiruokaa take one - myslipatukoita

 

Muutama viikonloppu takaperin osallistuin kalliokiipeilyn peruskurssille, mikä tarkoitti antoisaa luonnonhelmassa vietettyä viikonloppua rennolla porukalla. Kesäkuisesta ajankohdasta huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi) kurssi on perinteisesti järjestetty mukavan kesäisen lumisateen merkeissä, eikä Suomen suvi pettänyt odotuksia tänäkään vuonna. Kiipeämäänkin kuitenkin päästiin ja paistoi se aurinkokin aika ajoin. Hieman alavireinen kiipeilymotivaationikin sai kaikkien aikojen ensimmäisen, hiukan vähemmän hohdokkaan, boulderointireissuni jälkeen mukavasti nostatusta, ja seuraava kiipeilyreissu olisi luvassa jo juhannuksena.

Lisäksi viikonloppu oli oiva tilaisuus päästä koekäyttämään vielä aivan uudenkarhea Trangiani. Halusin välttämättä teflon-pinnoitetut kattilat. Ne vaativat hieman huolellisempaa käsittelyä kuin perus alumiiniset vastaavat, mutta käyttömukavuus on mielestäni niissä aivan eri luokkaa. Tämän havaitsee viimeistään tiskausvaiheessa. Hankintalistalla on vielä Trangian kaasupoltin, sillä kuulemani mukaan se on ainakin kesäaikaan näppärämpi ratkaisu, kuin nestemäisten polttoaineiden kanssa läträäminen.

Monen mielikuva retkiruuasta on pussiruoka. Ainakin minun osaltani oli pitkään näin. Eikä siinä sinänsä mitään vikaa olekaan, hyvin se palvelee tarkoitusta helppoudellaan ja keveydellään. Mutta jos pussiruokaan haluaa vaihtelua, vaatii se pientä esivalmistelua. Melkein mitä tahansa voi kuivata, kuten esimerkiksi Vaellusnetin linkeistä käy ilmi. Itse olen tähän mennessä kuivatellut kasviksia, sieniä ja jauhelihaa ja hyvin on toiminut. Myös soijarouhe tai kuivattu tofu toimii hyvänä vaihtoehtoisena proteiininlähteenä vannoutuneemmallekin lihansyöjälle, kunhan sen vain maustaa hyvin. Mausteet ovatkin toinen helppo tapa lisätä retkiruuan maistuvutta. 

Täällä kertaa kokeilin ensimmäistä kertaa myslipatukoiden valmistamista sopivaksi pikaenergiaksi, jota on helppo napsia päivän mittaan. Koska en löytänyt mieleistäni reseptiä valmiina, sovelsin omani useamman reseptin pohjalta. Mielestäni näistä tuli aika hyviä, ja ainakin ne ovat taatusti terveellisempiä kuin kaupan vastaavat. Koska en halunnut ämpätä reseptiin ihan tuhottomasti sokeria, koossapysymisessä on tuoreeltaan ehkä jonkin verran toivomisen varaa, mutta hiukan kuivahdettuaan ongelma hellittää aika hyvin. Vinkiksi vain, ettei sitten rinkkaa pakatessa kannatta pakata patukoita samaan muovipussiin sipulin ja pekonin kanssa, kuten allekirjoittanut ajattelemattomuuksissaan teki. Ottivat muuten aika hyvin makua.

Myslipatukat

7 dl leseitä ja hiutaleita (itse käytin 3dl kauralesettä, 3 dl suuria kaurahiutaleita ja 1dl vehnälesettä, mutta myös esimerkiksi tattarihiutaleet tms gluteenittomat vaihtoehdot käyvät)

400 g pähkinöitä ja siemeniä paahdettuna (manteleita, hasselpähkinöitä, cashewpähkinöitä, pekaanipähkinöitä, kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä...)

400g kuivattuja hedelmiä ja marjoja (rusinoita, karpaloita, aprikooseja...)

2 dl omenasosetta

1/2 dl juoksevaa hunajaa

2 rkl rypsiöljyä

1 tl suolaa

2 rkl kanelia (tai muuta maustetta makusi mukaan, esim. inkivääri toimii mukavasti)

2 rkl aitoa vaniljasokeria

200 g suklaata

Sekoita suuressa kulhossa omenasose, hunaja, öljy, suola ja mausteet. Lisää paahdetut, kevyesti rouhitut pähkinät, kuivatut hedelmät sopivina palasina, sekä leseet ja hiutaleet ja sekoita huolellisesti. Painele tai kaulitse leivinpaperiarkkia apuna käyttäen massa tasaiseksi ja erityisesti tiiviiksi (!) levyksi leivinpaperilla vuoratulle tasapohjaiselle uunipellille. Paista 100 -asteisessa uunissa 30-40 minuuttia siten, että levy kuivuu, mutta ei saa juuri väriä. Anna levyn jäähtyä ja kuivahtaa rauhassa, mieluiten vaikka yön yli ja kumoa levy esimerkiksi suurelle leikkuulaudalle tai työtasolle, jonka päällä voi leikata. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa ja levitä se tasaisesti myslilevyn päälle. Anna jähmettyä rauhassa. Suklaan jähmetyttyä paloittele levy suurella terävällä veitsellä haluamasi kokoisiksi patukoiksi. Murenevat ylijäämäpalat toimivat myslin tapaan. Parhaimmillaan patukat ovat, kun ne ovat saaneet kuivahtaa ja rapsakoitua huoneenlämmössä pari vuorokautta.

Vinkki pähkinöiden paahtamisesta: Itse paahdan pähkinöitä 180 -asteisessa uunissa ylätasolla 7-10 minuuttia, kunnes kuoret halkeilevat ja pähkinät saavat kauniin kullankeltaisen värin. Esimerkiksi maa- ja hasselpähkinöistä kuoret irtoavat helposti paahdettuna. Sen kun vaan käärii pähkinät havillisen pyyhkeen sisään ja hiertää nyyttiä voimakkaasti esimerkiksi pöytää vasten, kunnes kuoret irtoilevat. Tämän jälkeen kuorisilppu on helpointa puhallella pähkinöiden seasta esim. uunipellin tai muun laakean astian päällä. Tämä vaihe kannattaa toteuttaa ulkotiloissa, sillä kuoret tuppaavat lentelemään minne sattuu.

Seuraavassa retkiruoka-aiheisessa postissani hyvinkin retkiruuaksi soveltuvan sienirisoton ohje. Ruokalaji päässee ohjelmistoon myös juhannusreissulla. Tässä siis hiukan esimakua. (Pahoittelut huonosta kuvasta. Tuossa vaiheessa ruuanlaittoa alkoi olla jo niin nälkä, että ihan näköä haittasi...)