Isä Farellan Focaccia

Ranskan vaihtokevään aikana ehdin piipahtaa italialaisen ystäväni kotona Etelä-Italiassa, Barin lähellä sijaitsevassa pikkukaupungissa. Tuon reilun viikon ajan perhe Farella piti minusta hyvää huolta ja tyyräsi minua ympäri kaunista Apulian maakuntaa luonnonnähtävyyksiä ja pittoreskejä pikkukaupunkeja ihastelemassa. Maakunnan parasta pizzaa ja jäätelöäkin pääsin maistamaan. Mmm...

Italialainen keittiö on ollut yksi suosikeistani jo pidempään, ja olin innoissani päästessäni tutustumaan ihan tavallisen perheen ruokakulttuuriin. Minusta oli mukavaa seurata perheen isän ja äidin keittiötouhuja. Perhe kokoontui päivittän saman pöydän ääreen lounastamaan ja usein mukana saattoi olla muitakin sukulaisia, tätejä, setiä, serkkuja... Suomalaiseen hypermarkettikulttuurrin tottuneena seurasin hiukan kateellisena mukana, kun tuoreet ruokatarpeet hankitiin päivittäin pikku vihannes- tai hedelmäkojusta, liha- tai kalakauppiaalta. Ruoka oli konstailematonta, mutta juuri kaikessa yksinkertaisuudessaan maukasta. Mausteita, yrttejäkin, käytettiin kaiken kaikkiaan kovin vähän. Kalaa ja mereneläviä syötiin usein. Minun täytyy tunnustaa, että ennen tuota matkaa en isommin voinut sanoa perustaneeni merenelävistä. Ennakkoluulostahan siinä toki osittain oli kyse, mutta puolustuksekseni vedottakoon kuitenkin, että ennen tuota matkaa en tainnut olla maistanut oikeasti tuoreita mereneläviä. Tuoreet mereneläväet eivät haisseetkaan tunkkaisilta vaan tuoksuivat mereltä ja suolalta - raikkaasta mausta puhumattakaan.

Merenelävien, pizzan ja jäätelön lisäksi jäi matkalta mieleeni pari muutakin rakasta ruokamuistoa, molemmat niistä isä Farellan käsialaa. Toinen niistä on munakoisovuoka melazane alla parmigiana, toinen kotitekoinen peltileipä, focaccia. Focaccian ohjeesta sain vihdoin edellisellä kerralla leipoessani jonkinlaisen version kirjattua muistiin, kun ei ollut oppi-isälläkään antaa tarkkoja ohjeita ainemääristä.

Focaccia
n. 250g jauhoista perunaa ketettynä ja soseutettuna
3 dl kädenlämpöistä vettä
1/2 (n. 25 g) palaa hiivaa
2 tl suolaa
1 rkl sokeria
n. 7 dl (n. 450 g) vehnäjauhoja (käytin Lidlin luomuvehnäjauhoja, tipo 0)
1/2 - 1 dl hyvää oliiviöljyä
sormisuolaa

Päälle esim.
rosmariinia & oliiveja tai sipulia
kirsikkatomaatteja & basilikaa

Liota veteen hiiva, suola ja sokeri ja lisää perunasose. Tee jauhoista keko levintasolle ja keon keskelle kuoppa. Kaada neste kuoppaan. Vaivaa taikinaksi pikkuhiljaa jahoja nesteen sekaan lisäten. Voit valmistaa taikinan myös yleiskoneessa jolloin nesteeseen kannattaa lisätä jauhoja desi kerrallaan. Mitä pidempään taikinaa jaksaa vaivata, sitä parempi sitko taikinaan muodostuu. Lisää vaivaamisen lopulla ruokalusikallinen oliiviöljyä taikinaan ja vaivaa tasaiseksi. Jätä kohoamaan liinalla peitettynä vedottomaan paikkaan puolesta tunnista tuntiin.

Laita uuni lämpenemään 250 C asteeseen. Kaada uunipellille reilu loraus oliiviöljyä ja painele taikina tasaisesti pellille ja jätä kohoamaan hetkeksi. Painele sormella leivän pintaan pieniä kolosia sekä haluamasi päälliset. Loraita vielä pinnalle oliiviöljyä ja ripottele makusi mukaan sormisuolaa. Paista 250 -asteisen uunin keskitasolla n. 5 minuuttia, alennä lämpö 225 -asteeseen ja jatka paistamista vielä n. 10 minuuttia tai kunnes leipä saa kauniin kullankeltaisen värin. Nauti tuoreena ja lämpöisenä esimerkiksi salaatin kera.