Islannin tunnelmia

Teimme keväällä vuosikurssini kanssa excursion Reykjavikiin. Syy, miksi fiilistelen reissua vasta nyt, on se, että unohdin kamerani islanninhevosratsastuksella käyttämäni sadetakin taskuun ja sen takaisin saamisessa kesti tovi jos toinenkin. Nyt kamerani on kuitenkin palannut turvallisesti kotiin kuvineen päivineen, kiitos ystävällisen tallitytön, joka sen minulle postitti.

Vajaan viikon reissullamme ehdimme tutustua Reykjavikin kaupunkiin ja pikaisesti myös lähiympäristön, niin sanotun kultaisen kolmion, suurimpiin luonnonnähtävyyksiin. Vierailimme myös Reykjavikin yliopistollisessa sairaalassa ja vietimme iltaa paikallisten lääketieteenopiskelijoiden kera. Osa ryhmästämme kävi myös vaeltamassa, islanninhevosratsastuksella ja Blue lagoonin geotermaalisessa ulkoilmakylpylässä. 

 

Reykjavik oli minun makuuni juuri sopivan kokoinen kaupunki. Tarpeeksi suuri ollakseen eläväinen muttei niin suuri, että pikkukylän tyttöä alkaisi ahdistaa. Elävaisestä puheen ollen, myytti Reykjavikin viriilistä yöelämästä ei ole pelkkää tarua. Pääkadun varren kuppiloista ja ravintoloista kuoriutuu arkenakin iltaiseen aikaan täysverisiä baareja ja yökerhoja ja viikonloppuisin kadullakin riittää väkeä, kuin Suomessa vappuna konsanaan.

Ensimmäisenä iltana illastimme osoitteessa Pósthússtræti 9 sijaitsevassa ravintolassa nimeltä Íslenski Barinn, islantilainen baari. Ravintola tarjoili varsin kohtuuhintaista, sopivasti päivitettyä perinteistä islantilaista ruokaa mukavan rustiikissa miljöössä. Ruoka oli maittavaa ja muutenkin ravintolasta jäi kokonaisuutena hyvä maku suuhun. Ainoastaan jälkiruuaksi tilaamassani kuivakassa raparperikukussa olisi ollut toivomisen varaa.

Yllä alkupaloja, savustettua lammascarpacciota punajuurisalaatin ja melonikuutioden kera sekä kampasimpukkakeittoa. Alla taas pääruokia, hevosta uunijuuresten ja paloviinakastikkeen kera sekä turskaa savustetun tomaattihillon, uunijuuresten ja perunamuusin kera.

Seuraavana iltana noudimme hotellihuoneeseemme take away sushit kaupungin pääkadulla, osoitteessa Laugarvegur 2 sijaitsevasta pikkuruisesta Sushi Barinn -nimisestä sushiravintolasta ja täytyy tunnustaa, että niin hyvää ja tuoretta sushia en vielä ole saanut mistään. Suosittelen!

Saaren karu kauneus vetosi suomalaiseen sielunmaisemaan. Yllä Gullfoss, kultainen putous Reykjavikista itä-koilliseen (onkohan moista ilmansuuntaa olemassakaan?). Samaisella kultaisen kolmion kierroksella kävimme katsastamassa myös Geysirin, Gullfossin vesiputouksen ja Thingvellirin hautavajoaman.

Yllä Blue Lagoonin geotermaalinen ulkoilmäkylpylä. Hyisen merituulen vihmoessa vettä oli taivaallista liota höyryävän kuumassa altaassa ja lämmitellä itseään saunassa. Kylpyvesi on geotermaalista merivettä, joka sisältää runsaasti eri mineraaleja, muun muassa piitä. Sillä kerrotaan olevan kauneudelle ja terveydelle hyödyllisiä vaikutuksia, samoin kuin Islannin lukemattomista vulkaanisista lähteistä tulevalla lämpimällä hanavedellä. Onneksi kylpyvesi ei sentään tuoksunut mädälle kananmunalle, niin kuin lämmin hanavesi tuppasi tekemään. Kylmä hanavesi puolestaan oli peräisin raikkaista vuoristopuroista ja parempaa kuin pullovedet konsanaan.

Issikat olivat symppiksiä kavereita ja selässä pysyivät ensikertalaisetkin. Ratsastus oli itselleni yksi reissun ehdottomista kohokohdista.

Viimeisen illan ruokapaikaksi valikoitui sataman läheisyydessä, osoitteessa Geirsgötu 8 sijaitseva Saegreifinn -niminen, Sea Baroninakin tunnettu kansankuppila. Paikka on kuuluisa kalavartaistaan sekä "maailman parhaasta hummerikeitostaan" ja ilmeisesti myös paikallisten suosiossa. Kuulemamme mukaan keittiömestarina toimii enemmän tai vähemmän viinaan menevä entinen laivakokki, joka hyvinä päivinään laittaa mitä erinomaisinta kalaruokaa. Vaikka ulkopuolelta paikkaa ei juuri ravintolaksi tunnista, sisustukseltaan se oli mukavan vilpitön ja ruoka vailla minkäänlaista hienostelua. Hummerikeitto oli erinomaista ja kalavartaat tuoreita ja laadukkaita, joskin valas rehellisyyden nimissä melkoisen sitkeää. Positiivinen kokemus ehdottomasti!

Alkoholia ei ravintolassa tarjoiltu, vaan paikalle sai tuoda oman pullonsa. Alla sitä kuuluisaa hummerisoppaa.