Kalifornian ruosteiset kukkulat

Matkalla San Franciscosta Los Angelesiin säät eivät aina suosineet. Onneksi Pohjois-Kalifornian koleiden sateiden jälkeen löysimme jälleen etelän ja auringon.

San Franciscossa olessamme sää oli sateinen ja Karibian lämpöön tottuneelle suorastaan hyytävä, eivätkä sääolot suorastaan inspiroineet valokuvaukseen ja nähtävyyksien tiirailuun. (Pienoinen sushimahatautiepisodi ei sekään ollut omiaan tukemaan turistiaktiviteetteja.) Golden Gate tuli kuitenkin nähdyksi ainakin kauempaa ja Alcatrazin  kävimme. Kaiken kaikkiaan kaupungista jäi kuitenkin kovin sympaattinen vaikutelma.

San Francisco Alcatrazista nähtynä.

A16 -ravintola, jonne viimeisenä San Franciscon iltana matkaseurani raahasin, kantaa nimenään etelä-italialaisen valtatien nimeä ja tarjoilee Campanian alueen ruokaa ja napolilaisittain valmistettuja pizzoja (en suostu, en suostu, kirjoittamaan pitsa!). Ravintolan tunnelma oli mukavan kodikas ja pizza loistavaa. Keittokirjankin ostin kotiin tuomisiksi.

Pizza Margherita. Mmm..

Meyer lemon panna cotta ja oliiviöljypikkuleipiä.

San Franciscosta lähtiessämme vuokrasimme auton. Suunnitelmissamme roadtrip pitkin Kalifornian rannikkoa, päämääränä enkelten kaupunki. Sitä ennen koukkasimme kuitenkin parin San Franciscon pohjoispuolella sijaitsevan viininviljelyaluuen kautta.

Sonoman viinilaaksoon saapuessamme vihmoi vettä välillä vaakasuoraan. Seuraavana päivänä, Napa -laaksossa vietetyn yön jälkeen, ei enää vihmonut - vettä tuli kaatamalla. Oli aika suunnata kohti etelää (ja paria taloudellisesti kohtalokasta outlet villagea).

Sateisesta säästä huolimatta seutu oli kaunista ja mielelläni sinne palaisin uudelleen paremmalla ajalla ja kelillä.

Parilla viinitilalla ehdimme kuitenkin piipahtaa tunnelmaa haistelemassa. Benzingerin biodymaanisella (vielä luomua asteen verran luonnon mukaisempaa viljelyä) perhetilalla kävimme hyväksi kehutun viinitilakierroksen vuoksi. Ihan hintansa väärti neljän viinin maistiaiset sisältänyt tunnin kierros olikin, joskin siitä olisi varmasti saanut enemmän irti mikäli olisi epäsuomalaiseen tapaan äitynyt pommittamaan opasta runsailla kysymyksillä. Toinen viinitila, jolla kävimme, oli meksikolaislähtöisen perheen omistama Robledo.

Sonoma mountain.

Matkalla etelään pysähdymme rannikkokaupunki Montereyssä. Sielläkin satoi (ylläri!), joten suuntasimme suosiolla sisätiloihin paikalliseen akvaarioon. Näytillä oli jos jonkin sortin merenelävää ja paljon mielelenkiintoista tietoa. Mileenpainuvimpia nähtävyyksiä olivat ehdottomasti maagiset meduusat ja leikkisät merisaukot.

 

Hieman Montereyn eteläpuolella sijaitsevaan Carmel by the Sea:n kaupunkiin ehdittyämme sää oli jo sen verran kirkastunut, että aurinkokin näyttäytyi ja uskaltauduimme hetkeksi ulos autosta ihastelemaan kaunista mutta myrskyisää rantaa ja suloista kaupunkia.

Carmelista lähdettyämme suunnittelimme ajavamme aivan meren rannassa kulkevaa highway 1:n maisemareittiä aina Morro Bayhin asti, josta olimme varanneet motellin seuraavaksi yöksi. Parin viikon takaiset myrskyt olivat kuitenkin aiheuttaneet mutavyöryjä, jotka olivat vieneet koko tien mennessään useammalta kohdin. Ei auttanut kuin kääntyä pettyneenä takaisin ja tyytyä taittamaan taivalta tylsästi sisäämaan moottoriteitä myöden.

Morro bay

Santa Barbarassakin pysähdyimme pikaisesti jaloittelemassa.

Newport Beachissa vietetyn iltapäivän päätteeksi kävimme syömässä mereneläviä mutkattomassa The Crab Cookerissa. Paikan tomaattipohjainen clam chowder -simpukkakeitto oli mukavan kotoisan makuista ja hinta-laatusuhde erinomainen.

Clam chowder.

Kampasimpukka-katkarapuvarras.

Ennen Los Angelesiin päätymistämme koukkaismme muutamaksi päiväksi sisämaahan ystäväni E:n tuttavia tapaamaan Palm Springs nimiseen pikkukaupunkiin. Kiitokseksi yösijasta ja hyvästä huolenpidosta halusimme tarjota isännillemme jotain suomalaista ja väsäsimme illalliseksi lohikeittoa ja pannaria. Täytyy myöntää, että kuukauden ravintolaruoka/pikaruoka/välipaladieetin jälkeen ihan tavallinen kotiruoka maistui aika hyvältä. Ruisleipää kun olisi vielä jostain saanut.. Alla maisemia aavikolta. Enää ei tarvinnut kärsiä kylmää..

Tien päällä kuluneen viikon jälkeen oli jälleen mukava asettua hetkeksi aloilleen Los Angelesiin, ennen kuin oli aika palata vihdoin kotiin. Kaupungissa olisi helposti riittänyt nähtävää ja tehtävää yli neljän päivän terpeen ja turistinähtävyysähkyn maksimoimiseksi hyppäsimmekin opastetulle bussikierroksille, joka kattoi suurimman osan kuuluisimmista nähtävyyksistä ja sisälsi aimo tovin kertelyä kaupungin kalleimmilla asuinalueilla rikkaiden ja kuuluisien postilaatikoita ja roskapönttäjä tiirailemassa - talot kun olivat usein massiivisten aitojen taa piilotettuja.

Hollywood. On se siellä!

New Yorkista lähtöisin oleva, tietääkseni Sex and the City -sarjan myötä cup cakeseistaan kuuluisaksi tullut Magnolia Bakery oli ilokseni löytänyt tiensä Kaliforniaankin ja koska en New Yorkissa ja alkuperäisessä leipomossa ole vielä käynyt, halusin käydä koemaistamassa noita suloisia leipomuksia. Mmm..

Tähän on hyvä lopettaa..