Sivut

lauantai 7. tammikuuta 2012

Pariisinterveisiä - Osa 2

Reisumme jatkui maltilliseen tahtiin nähtävyyksiä ihastellen, putiikkeja kierrellen ja hyvästä ruuasta ja juomasta nautiskellen. Pariisi on liian iso ja liian kaunis tullakseen ylisuoritetuksi viikonlopussa. Puhumattakaan siitä, kuinka kipeiksi jalkansa voikaan kävellä. Ei. Hiljaa hyvä tulee, ja ainakin niin nauttii kaikesta näkemästään paljon enemmän - kun ei yritäkään nähdä ja kokea ihan kaikkea. Vielä tällä kertaa...!


Metro on Pariisissa osoittautunut enemmän tai vähemmän välttämättömäksi menopeliksi siitäkin huolimatta, että siten missaa varmasti aina jotakin näkemisen arvoista. Etäisyydet ovat kuitenkin suurkaupungissa sitä luokkaa, että jalkansa saa käveltyä kipeiksi ilman sen kummempaa yrittämistäkin.

Ranskalaista bistroruokaa itämaisin maustein tarjoileva, myöskin latinalaiskorttelissa sijaitseva fuusiobistro Le Pré Verre, 8 rue Thénard oli valintamme reissun toiseksi illallispaikaksi. Onnistunut valinta tämäkin. Erityisesti alkuruoka oli viedä kielen mennessään. Kolmen ruokalajin menu kustansi täälläkin kolmen kympin pintaan, viiniä sai laseittain tai pulloittain. Opaskirjamme tiesi kertoa, että paikka tunnetaan erityisesti hyvästä viinikellaristaan. Pöytä irtosi täältäkin ilman varausta.

Alkuun marinoituja kampasimpukoita
mustajuuripyreen kera

Fasaania ja punakaalipyreetä appelsiinikastikkeella

Juottoporsasta ja kaalta itämaisin maustein

Omenakakkua ja
vuohenmaitojäätelöä

Aamupäivän verran Musée d'Orsayn impressionistisia aarteita ihasteltuamme poikkesimme Saint-Germain-des-Présn viehättävien pikkukatujen koluamisen lomassa herkkuhetkelle Pierre Hermén leivospuotiin osoitteeseen 72 rue Bonaparte maistelemaan maailman kuuluja macaron -leivoksia. Ikävä kyllä puodin yhteydessä ei ole kahvilaa, mutta halutessaan voi herkut siirtyä nauttimaan viereisellä aukiolla sijaitsevaan Café de la Mairie -kahvilaan. Mainittakoon vielä, että saman kadun varrella osoitteessa 21 Rue Bonaparte sijaitsee myös Laduréen myymälä, jonka yläkerrasta löytyy tunnelmallinen pieni teesalonki.

Valkotryffeli-pähkinä macaron
ylhäisessä yksinäisyydessään

Pierren macaronit olivat kyllä omaa laatuaan, taidetta . Erityisesti ihastusta herättivät hedelmäisen raikkaat maut kuten oliiviöljy-mandariini, greippi ja lime-vadelma-chili. Sitä vastoin sydämemme ei erityisemmin lämmenyt Alban valkotryffelillä maustetulle macaronille...


Lähimmäksi fine dinigia pääsimme illastaessamme Saint-Germain-des-Prés'n alueella osoitteessa 9 carrefour de l'Odéon sijaitsevassa Le Comptoir du Relais -gastrobistrossa. Meillä oli jälleen tuuria, sillä nappasimme paikan viimeisen vapaan pöydän - ja nautimme illallisemme tällä kertaa lämpölamppujen loisteessa ja viltteihin kääriytyneenä kadulla, ohikiitävien autoilijoiden ja jalankulkijoiden luodessa kateellisia silmäyksiä annoksiimme.

Taaskaan meillä ei ollut pöytävarausta, joskin syytän siitä pientä väärinymmärtämystä opaskirjan tulkinnassa. Lounasaikaan varauksia ei otettu, mutta illallisaikaan niitä jopa edellytettiin. Arki-iltaisin tarjoiltiin vain kiinteän hintaista viiden ruokalajin maistelumenua, joka ilmeisesti vaihtui päivittäin. Viikonloppuisin tarjolla oli à la cartea. Viinilista oli massiivinen

Jättikatkarapuravioli kantarelliliemessä


Masitelumenu maksoi 55 euroa. Viilinistalta löytyi pullo niin kalliimpaan kuin huokeampaankin makuun. Ruoka oli todella hyvää ja ehdottomasti hintansa väärti. Suosittelen lämpimästi, jopa pöytävarauksen kera. ;)

Herkkutattipaistosta ja uppomuna
parmesanmoussen ja Ibaiona -kinkun kera

Paahdettua peltopyytä
Colonatta -laardin ja kaalien kera 

Valikoima ranskalaisia juustoja

Kirnupiimäjätelöä ja marenkia

Litsimoussea, eksoottista hedelmasalaattia
sekä seesamikeksiä

Reissumme toiseksi viimeisenä päivänä illastimme A-L:n Pariisissa opiskelijavaihdossa Pariisissa asustelevan serkun E:n kera. Montmartren kaupunginosassa, osoitteessa 7 rue du faubourg sijaitsevaa ravintola Chartieria tunnutaan suositeltavan turisteille, jotka etsivät perinteistä ranskalaista ruokaa. Olen nimittäin käynyt paikassa kerran aiemminkin.

Paikka ei ole kallis ja ainakin etanoissa ja ankankoivissa oli hintalaatusuhde kohdillaan. Ravintolan ovella onkin joka kerta ollut parinkymmenen metrin jono, vaikka ravintolasali on iso ja palvelu jopa hiukan liiankin tehokasta - tilaukset rustataan muovisiin pöytäliinoihin ja seuraava pöytäkunta odottaa selkäsi takana pöytäsi vapautumista sinun vielä viimeistellessäsi jälkiruuan rippeitä. Budjettilomailijalle kuitenkin ihan kokeilemisen arvoinen paikka. Valokuvadokumentointi ikävä kyllä uupuu, kyn yöjalalle aikoessamme emme uskaltaneet ottaa kameroita mukaan.

Luxemburgin puiston talvitunnelmia
Viimeinen ilta menikin sitten A-L mahatautia tyynnytellessä. Kuka ties olisimme muuten uskaltautuneet maistelemaan ostereita, ne kun olivat parhaillaan sesongissa...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...


2 kommenttia: